Kesäkissa

Tunteilla kuitenkin leikitään, aika hankalaa se on pitää homma tuollaisena. Melko varmasti jompikumpi kuitenkin kiintyy enemmän kuin on ollut alunperin tarkoitus.
Ja mistä tiedät ettei puolisot tiedä mitään? Minulla ainakin vaimo aavisteli että vieraissa ollaan käyty kun seksi alkoi yllättäen parantua kotona.

Anna palaa vain Frank!

Ihminen ei näköjään opi vanhetessaankaan. Et täällä pönttö kyselis, jos oikeana pitäisit?!?!

Kirjoitat: "Vaimoni ei tiedä asiasta, eikä hänen miehensä,..."

Onko teillä molemmilla sopimus puolisoidenne kanssa, että sivusuhteita voi pitää vapaasti toiselle kertomatta?
Jos tuohon on vastauksena kyllä" niin ette tee väärin.
Muussa tapauksessa tuhoatte itseänne ja puolisoitanne. Etköhän tämän jot tiennytkin... Valhe ja petos syö tekijäänsa ellei tämä ole psykopaatti.

Eiköhän viimeiset tuomarit ole vallan muualla kuin täällä!! Jokainen on itse vastuussa itsestään ja omista tekemisistään, mitä me olemme tuomaroimaan ja tuomitsemaan toisiamme. Me olemme täällä vain kerran ja se aikahan pitäisi/pitää elää niin kuin tuntuu hyvältä, ei kuitenkaan toisten kustannuksella.

Juupa juu, puhun itse kokemuksella. Olen ollut vuoden sinkkuna ja olen aina päättänyt, etten kuuna kunnan valkiana ala kellekään kakkoseksi enkä kesäkissaksi. Mutta näinhän se on, jotta vannomatta paras.

Tarinani lyhyesti; tapasin keskikesällä miehen, jonka tiesin vain näöltä. Törmäsimme ja tanssimme illan. Ei vaihdettu numeroita eikä mitään. Seuraavana iltana todella törmäsimme uudelleen. Taas tanssimme, hän otti numeron ja siitä se jallitus alkoi. Monta viikkoa hän soitti, soitti ja soitti. Kertoi elävänsä avoliitossa. Ei vannonut rakkauttaan, tunnusti vain ihastuneensa. Enkä alkanut mihinkän. No, lopultahan se sitten tapahtui mitä pelkäsinkin. Vietimme viikon yhdessä, hän lähti toiselle puolen Suomen maata ja sanoi lähtiessään hyvästi, niin minäkin. Mutta mitäs vielä, jälleen alkoi Nokialainen laulaan tuttua sävelmää. Kotona on kuulemma kaikki hyvin, miksi sitten jallitus jatkuu? Minä olen se joka jarruttaa, teen kaikkeni etten lankea hänen syliinsä enää, vaikka syli on ihana. Mutta kun se ei kuulu minulle, enkä saa häntä omakseni. Miksi siis kiusata itseään kun tiedän hänen palaavan kotio ja elävän elämäänsä siellä (kait) onnellisena.
Olin siis kesäkissa, mutta kakkosta minusta ei tule, olen ylpeä itsestäni, että pystyn tähän.

Tsemppiä ja voimia kaikille kesäkissoille, uusi kesä tulee jälleen ensi vuonna, mutta minusta ei tule enää kesäkissaa. Tämä kesä opetti minut arvostamaan itseäni ja opin tämän kesän aikana paljonn itsestäni.

Olen juuri tuossa tilanteessa, tutusteuin varattuna varattuun mieheen ja siitä kehkeytyi salasuhde,..vain seksi ja jännitys mielessä. Oma suhde pitkä, ei lapsia ja tulehtunut, polki paikallaan.
Nyt tuntuu, että olenkin ihastunut mieheen ja hänkin ehkä minuun. Mutta en kuitenkaan voi edes ajatella, että hän jättäis perheen minun takiani. Vaikka hänelläkin tuntuu olevan kulissisuhde. Lähden kuitenkin siitä oletuksesta, että tämä loppuu joskus. Väärää ei minunkaan mielestä ole se, että nautitaan toisistamme, koska se oma suhde ei sitä anna.

Toivon kaiken päättyvän hyvin, ilman kärsimystä.