Häpeä kuuluu

Itse jouduin kiusaajien uhriksi muutama vuosikymmen sitten, kunnallisessa työpaikassa.
Pieni yhteisö piti paikassa valtaa, ja heidän pillinsä mukaan olisi pitänyt hyppiä.

Edeltäjänikin oli savustettu ulos aika nopeasti.
Itse kestin muutaman vuoden kyseissä paikassa, sitten vaihdoin työpaikkaa.

Hyvä niin.

Oli vaikeata tunnustaa itselleen että minä jouduin ulos savustetuksi,jotenkin koin asiasta häpeää.Varmaan koin että itsessä on jotain vikaa.

Enkä nuorena miehenä oikein tiennyt miten asian kanssa toimia,"miehiset toimintamallit" kun kehoittavat vetämään kiusaajia turpiin.
Mutta jos niin toimii, voi joutua kärvistelemään työttömänä lopun ikäänsä.

Yllättävän tehokasta tuollainen ryhmän painostus on. Se vie pitkään jatkuessaan itsetunnon ja jopa mielenterveyden.

Vaikeaa on myös asian todistamien ja siihen puuttuminen. Se vaatii myös työnjohdolta ylimääräistä vaivaa.

On hyvä että nykyään "kissa on nostettu pöydälle", eli ilmiö tunnustetaan työpaikoilla.
3612
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Kiusaajat luottavatkin siihen että tunnet häpeää siitä kun et kuulu ryhmään tai työyhteisöön. Normaali terve ihminen kun hakee ensisijaisesti syytä itsestään ja yrittää selvittää mistä kiusaaminen johtuu. Kiusattu tuntee avuttomuutta kun ei saa kysymyksiinsä vastausta, kiusaaminen vaan kovenee kun kiusaaja huomaa että kisattu kärsii asiasta. Kiusatun halu selvittää syy kiusaamiseensa ja päästä tukalasta tilanteestaan pois käännnetään sitten kiusattua vastaan, eli aletaan väittää että kiusattu onkin se kiusaaja.
Kuntasektori on terveydenhuollon lisäksi varmaan niitä paikkoja joissa esiintyy kiusaamista runsaasti. Aikoinaan kun yritin selvittää omaa kiusaamistani niin kunnassa oli kyllä kiusaajien suojelijoita. ÄLKÄÄ HÄPEILKÖ KIUSAAMISTA PUHUKAA SIITÄ SUUREEN ÄÄNEEN JA VIELÄPÄ JOKA PAIKASSA, näin minä tein ja teen... HÄPEÄ ON AINA KIUSAAJAN EI KIUSATUN

Äänestä

Mutta sitten kun olin jo päässyt vähäksi aikaa eri osastolle niin otin yhteyttä yhteen käyttämämme tietokonefirman it-teknikkoon. Menimme rauhassa syömään lounasta yhteen ravintolaan.

Kysyin häneltä suoraan, miten oli tuon pääkiusaajani kanssa. Hän kertoi huomanneensa että se ihminen ei selvinnyt omista työtehtävistään vaan kulutti vain aikaansa. Siinä olikin pääongelma sillä työpaikalla.

Minä siis jouduin tekemään senkin ihmisen työt, jonkunhan ne oli tehtävä. Oli vain me kaksi, joilla oli sellaisia tehtäviä.

Valitettavasti pomoni oli ilmeisesti seksisuhteessa tuon ihmisen kanssa joten oli sen puolella, vaikka täytyihän hänen nähdä miten tyhmä se ihminen oli ja miten vähän se koskaan teki työpaikalla.

Eli pomostani en saanut mitään tukea, päin vastoin hän alkoi tekemään itsekin minulle niin paljon kiusaa etten jaksanut enää vaan siis vaihdoin osastoa ja vähän päästä lähdin koko työpaikasta.

Muistan vain vieläkin miten paljon helpotti kun kuuli jonkun toisen kertovan ihan samanlaisista huomioista mitä itse olin ollut kokevinani, mutta olin luullut itseäni jotenkin hulluksi.

Olen aina kiitollinen sille it-teknikolle, joka auttoi minut suoruudellaan pahimman yli. En menettänyt ihan kokonaan itsetuntoani.

Enkä ole sen jälkeen hävennytkään sitä, että minut sillä tavalla kiusaamalla ajettiin pois työpaikastani. Kyllä häpeä on niiden kiusaajien.
Uudessa työpaikassani pärjäsinkin sitten hyvin.

Äänestä

Lukekaa tämä kirjoitus on hyvä ja asiaa täynnä.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


kiusaajille kirjoitti:

Itse jouduin kiusaajien uhriksi muutama vuosikymmen sitten, kunnallisessa työpaikassa.
Pieni yhteisö piti paikassa valtaa, ja heidän pillinsä mukaan olisi pitänyt hyppiä.

Edeltäjänikin oli savustettu ulos aika nopeasti.
Itse kestin muutaman vuoden kyseissä paikassa, sitten vaihdoin työpaikkaa.

Hyvä niin.

Oli vaikeata tunnustaa itselleen että minä jouduin ulos savustetuksi,jotenkin koin asiasta häpeää.Varmaan koin että itsessä on jotain vikaa.

Enkä nuorena miehenä oikein tiennyt miten asian kanssa toimia,"miehiset toimintamallit" kun kehoittavat vetämään kiusaajia turpiin.
Mutta jos niin toimii, voi joutua kärvistelemään työttömänä lopun ikäänsä.

Yllättävän tehokasta tuollainen ryhmän painostus on. Se vie pitkään jatkuessaan itsetunnon ja jopa mielenterveyden.

Vaikeaa on myös asian todistamien ja siihen puuttuminen. Se vaatii myös työnjohdolta ylimääräistä vaivaa.

On hyvä että nykyään "kissa on nostettu pöydälle", eli ilmiö tunnustetaan työpaikoilla.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu