Asumme jo erillään, lapset ovat ala-asteikäsiä ja asuvat kanssani. Erillään ollaan asuttu melkein vuosi, mutta koko ajan ollaan periaatteessa oltu yhdessä. Eli mies ei tiedä mitä haluaa, toisaalta haluaa parisuhdettamme jatkaa ja kotiin paluusta välillä keskutellaan, mutta välillä hän on taas aivan vakuuttunut, että eron haluaa. Raskasta etenkin minulle, kun yksin vastuun kannan kaikesta ja epätietoisuus painaa mieltä. Myöskin miehen suuttuessa loukkaa minua aina pahasti sanomalla. En taida enää itsekkään jaksaa aikaa enää antaa miehelle, mutta toisaalta en haluaisi luovuttaa. Onko kukaan kokenut tälläistä on/off suhdetta/eroa? Eropapereita ei ole vielä viety, vaikka sekin välillä mielessä käy.
Onko järkeä enää?
tai edes toivoa
5978
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tosiaan meilläkin oli vaimon kanssa sellainen on/off suhde vaikkakaan ei koskaan asuttu erillään mutta se tunnepuoli puuttui vähän kokoajan suhteesta ja tätä mietiskelyä oli varmasti puolin ja toisin useita vuosia itselläni jo ehkä 10 vuotta (päätöksentekoa vaikeutti minullakin lapset). "Julkisesti" näistä asioista ollaan keskusteltu noin 3 vuotta ja päätös tehtiin tässä pariviikkoa sitten että erotaan. Meillä tietysti asiaan vaikutti yhteiselon aikana karttunut omaisuuskin koska kummallakaan ei olisi ollut varaa "ostaa" toista ulos yhteisestä kodista. Oma mielipiteeni on sellainen että tuo asumusero on vain lasten kärsimyksien tuplaamista koska lapsillehan te olette jo "eronne" näyttäneet vaikkakaan ette sitä olekkaan virallistaneet viellä. Eteenpäin tästä kuitenkin mennään eikä meinata.
Mitä sinä haluat? Älä ajattele sitä miestä tai hänen tahtoaan, sillä sinulla on oma elämä elettävänä.
Olen kokenut on/off suhteen, kun kumpikaan ei uskaltanut päästää lopullisesti irti. Tuo viivästytti myös uuden kumppanini hakemista, mutta kun uskalsin päästää kokonaan irti on/off suhteesta löysin mukavan miehen, jonka kanssa olemme asuneet yhdessä onnellisesti vajaan vuoden. Eli on/off suhteessa ei ole järkeä.
tuossa mitään järkeä. Kaikista raskain vaihtoehto erolle on jäädä roikkumaan johonkin kummalliseen välitilaan. Mitä sinä haluat?
Jokaisella on ne omat taustansa, ei lie mitään "vakio" sääntöä olemassa miten toimia. Itse asunut miehestä erossa yli kolme vuotta. Edelleen naimisissa.Välillä puhutaan yhteen paluusta jne.. Mies ei haluaisi lopullista eroa, kun väittää tulevansa vielä takaisin.Arkea olen pyörittänyt yksin. Mikään muu ei juurikaan ole muuttunut(edes laskujen maksun osalta)kuin se ettei mies ole vieressäni aamuisin eikä iltaisin.
Käy kyllä muutaman kerran vkossa ja tulee silloin viereeni. Kun ilta koittaa on taas jäähyväisten aika ja mies menee toiseen syliin. Silti en pääse tästä irti,tai ehkäpä hänkään ei osaa irtautua, koska edelleen haluaa käydä, vaikka asuu toisen kanssa.en tiedä)Nyt sentään jo joskus nauran, mutta sydämessä tunnen silti suurta tuskaa. Loppuuko se koskaan, jää nähtäväksi.Yksinäisyys on kamalinta. Ei lapsi korvaa toista aikuista, niin kun aikuinen ei korvaa lapselle toista lasta.Jostain niitä "voimia" vaan riittänyt ja vielä pienen pieni toivo jossain....josko sittenkin saisi asiat selvitettyä. Voimia sinulle.