Olen tavannut mukavan nelikymppisen miehen viime toukokuussa. Olemme molemmat eronneita ja molemmilla on pienehköjä lapsia kotona asumassa eli arki on kiireistä työn ja perheen kautta. Miehen kanssa synkaa hyvin, tapailemme 1-2x/vko jollion aina kivaa ja rauhallista, seksi on hyvää, olemme viettäneet viikonloppuja yhdessä, olemme tavanneet toisiamme myös lasten kanssa.
Mies ei kuitenkaan halua seurustella eikä sitoutua, hän haluaa tavata ja nähdä. Olen pohtinut pitäisikö minun kuitenkin lähteä suhteesta omanarvontuntoni vuoksi. Mies sanoo, että toivoo, että pysyisin, olen hänelle kuulemma tosi tärkeä ihminen. Kun olen puhunut tunteistani ja osoittanut hänelle välittämistäni, on hän vastannut näihin tunteisiin ja todennut, että on ihastunut.
Mies on eronnut 2 kertaa ja sanoo pelkäävänsä jotakin, että ajautuu vääristä syistä suhteeseen.Seurustelun hän kokee elämäänsä rajoittavana ja sitovana. len todennut, että en ole sitovaa tyyppiä, että molemmilla oltava omat ystävät jaomat menot. Ja olen suonut ne hänelle: en utele hänen iltamenoistaantai niistä viikonlopuista, kun emme näe.
Kaikenyhteydenpidon aloitteellinen osapuoli olen lähes yksinomaan minä.Itse olisin valmis sitoutumaan, mutta häne ei, ei kuulemma halua satuttaa ja tuottaa pahaa mieltä.
Mitä tämä on: kypsän ja aikuisen miehen varovaista etenemistä vai nk. vakiopno?
Mies ei kuitenkaan halua seurustella eikä sitoutua, hän haluaa tavata ja nähdä. Olen pohtinut pitäisikö minun kuitenkin lähteä suhteesta omanarvontuntoni vuoksi. Mies sanoo, että toivoo, että pysyisin, olen hänelle kuulemma tosi tärkeä ihminen. Kun olen puhunut tunteistani ja osoittanut hänelle välittämistäni, on hän vastannut näihin tunteisiin ja todennut, että on ihastunut.
Mies on eronnut 2 kertaa ja sanoo pelkäävänsä jotakin, että ajautuu vääristä syistä suhteeseen.Seurustelun hän kokee elämäänsä rajoittavana ja sitovana. len todennut, että en ole sitovaa tyyppiä, että molemmilla oltava omat ystävät jaomat menot. Ja olen suonut ne hänelle: en utele hänen iltamenoistaantai niistä viikonlopuista, kun emme näe.
Kaikenyhteydenpidon aloitteellinen osapuoli olen lähes yksinomaan minä.Itse olisin valmis sitoutumaan, mutta häne ei, ei kuulemma halua satuttaa ja tuottaa pahaa mieltä.
Mitä tämä on: kypsän ja aikuisen miehen varovaista etenemistä vai nk. vakiopno?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Nyt olet ns. vakipano....siihen asti että mies kiintyy sinuun...etenee varovaisesti muistaen menneet ajat.
Tuo on helppoa elämää miehelle, on silloin tällöin seuraa ja tuo ns. vakiopano elikkä myös seksiä tarjolla. Mutta kuitenkin saa mennä tulla ja tehdä paljolti mitä haluaa. Tuskin hän kuitenkaan muita päiviä muissa naisissa kiertää. Vaan nauttii siitä vapaudesta että saa tulla ja mennä ilman tilityksiä ja selityksiä.
Uskon että ajan myötä tuohon kuitenkin kyllästyy ja alkaa kaipaamaan tiiviimpää suhdetta. Mutta jos esim aikaisemmissa parisuhteissa kokenut situvuutta ja vastaavaa niin nyt varmasti tämä tuntuu hyvältä ajalta.
että 2 eron jälkeen ei tolkku mies ryntää suinpäin suhteeseen. odottelehan rauhassa, jollei tilanne itseäsi liikaa rassaa.
Olen mies ja löytänyt hiljattain itselleni todella ihanan naisen, mutta ei tämäkään nainen haluaisi "tällaista viikonloppusuhdetta". Jos mies ei sitoudu nyt, niin mikä takaa että hän pysyy suhteessa. Ko. miehen pitäisi ensin tehdä asiat selväksi itselleen, mitä oikein haluaa ja mihin on valmis tässä elämässä. Tsemppiä jokatapauksessa.
Niin, niin kinkkisiä asioita..Itse myöskin hiljattain tavannut Juuri.Sen.Ainutlaatuisimman.Mieshenkilön. Mielestäni "viikonloppusuhde" ihan toimiva(joskin kaipauksella kyllästetty) ja joskus jopa ehkä pakonkin sanelema asia. Tuleepa ainakin mietittyä/selviteltyä asioita, ja hyvä jos toinenkin osapuoli sille edes muutaman ajatuksen uhraa tahollaan ;)) Kuinka Sinä mies, joka naisesi olet tavannut, aiotko itse jäädä suhteeseen? Oli vaan NIIN kolauttava ja hyvä pointti, että ihan pakko kysyä...
Kyllä aion. Ko. nainen on vain kolahtanut minuun tosi syvästi.
;-)
Sinistä, punaista, tyyntä ja myrskyä sopivana sekoituksena teille -Nauttikaa joka hetkestä kuitenkin! Itse jään miettimään asioita EDELLEEN, eiköhän se kuitenkin kannata..Viimeisimpänä nyt Pekka v:n kommentit joita tullut kelailtua myös kantilta jos toiseltakin hyvän aikaa sitten.
Niin ja Fifixille vielä voimia kaiken kanssa, kyllä ne asiat selviää ennemmin tai myöhemmin, aika mokoma kun vaan tuppaa välillä kulkemaan tuskastuttavan hitaasti..Mukavan keskustelun sait aikaan -varmasti ollut huojentavaa monen muunkin lukea!
Olihan tutun kuuloista.
Olen nainen, joka törmäsi samanlaiseen ongelmaan. Itse tosin olen alkanut ajattelemaan koko suhteen järkiperiä. On tullut myös kerrottua, ettei kyseisen heppu riitä pelkäksi "panoksi" siihen touhuun pitää löytyä jo enemmän ainesta ja vähemmän tunteita. Voisin kuvitella omalla kohdallani, että ihastuin enemmän tunteeseen olla ihastunut, kuin epämääräisesti saatavaan puolimieheen. Raukka ei ole selvinnyt edellestäkään erosta.
olla takana myös ne muksut.
Ite aikoinaan pikkupoikana sanoin isäukolle
et tähän talouteen ei sitten yhtään naista niin kauan kuin minä sen kanssa asun ja ei kyllä tullukkaan onneks...
Sun kanssasi on riittävän mukavaa, mutta sä et ole kolahtanut sille perille asti. Itku voi tulla, kun se löytää etsimänsä.
Kirjoitat:
"Miehen kanssa synkaa hyvin, tapailemme 1-2x/vko... olemme viettäneet viikonloppuja yhdessä, olemme tavanneet toisiamme myös lasten kanssa.
Mies... haluaa tavata ja nähdä... Mies sanoo, että toivoo, että pysyisin, olen hänelle kuulemma tosi tärkeä ihminen... on hän vastannut näihin tunteisiin ja todennut, että on ihastunut."
Kuvailet juuri seurustelua! Seurustelu on vanhastaan määritetty tapailuksi ja tutustumiseksi jotta tietäisi onko kumppanin kanssa joskus mahdollista muodostaa perhe, eli sitoutua.
Mitä oikein haluat? Jos haluat kumppanin joka ryhtyy tutustumaan sinuun vasta "sitouduttuaan" niin hae joku jolla ei ole vielä kokemusta elämästä. Varaudu sitten riitaisaan eroon kun tutustuminen on ehtinyt tapahtua. Kumppanikokelaallasi elämänymmärrystä tuntuu jonkin verran jo olevan.
mies n 50 v
Olette Te jotenkin niin mainioita tapauksia kaikki "tähän osalliset"!! Siis kun sinultakin n 50v ihan kullanarvoinen ajatelma. Kuten huomattu niin ketään en juurkaan pysty auttamaan näissä asioissa mutta lisää tuulta omien siipieni alle olen saanut. Siitä kiitän JA NYT LOPETAN =)) !!
Muutama asia nousee esille kuvauksestasi.
Ensiksikin: aloitteen tekijä olet sinä. Miksi? Koska et ole hänelle tärkeä kumppanina, vaan ainoastaan lohduttajana tai seksin tarjoajana tai rakastajattarena?
Mies ei halua sitoutua. Hän ei ole siis todella rakastunut. Täytät hänen tarpeitaan, hän pitää sinusta, mutta ei todella halua elää kanssasi. Todennäköisesti hän odottaa ihmistä johon todella rakastuu, ja siinä välissä sinä kelpaat hänelle elämän rikastuttajana.
Oleellinenkysymys lienee, mitä sinä haluat? Jos molemmat voitte suhtautua toisiinne samalla tasolla, on asia ok. Mutta jos sinä haluat enemmän, niin tuskin tämä suhde sitä tulee tarjoamaan. Kun se hänelle oikea ihminen ilmestyy, sinut jätetään. Näin julmaa se on...
Kaikkea hyvää sinulle. Tee omat ratkaisusi... mutta älä jää haikailemaan sitä mitä ei ikinä ole ollut olemassa. Mitäpä jos ilmoittaisit hänelle, että tämä suhde on ihan mukava... mutta että odotat sitä oikeaa ja sen aikaa nautit kaikesta tästä mitä tämä suhde antaa. Katso mitä hän tähän tuumaa...
Ei mitään tunnustuksia mokomalle äijälle, kenkää vaan ilman selityksiä, aina tulee parempia miehiä. Ja toivomus alakertaan, että se toinen joutuu samaan tilaan joskus :D
hei miks naiset aina valittaa mul on kyl eri kokemuksia eikä oo rakastelusta kiinni on muuten sanottu suoraan vaan ei oo kerrottu mikä mus on vikana sitä mää vaan ihmettelen et jos pidän naisen hyvänä sängys tai sen ulko puolel ja teen hyvää ruokaa ja passaan miks tulloo ero ?
Sitoutumiskammoisella saattaa olla kierroksessa useampi kuin yksi vonkale. Miksipäs sitä toisen käden pois leikkaisi jos kumpikin toimii omalla tavallaan eivätkä riitele keskenään.
Sinkkusyndroomasta? kertomasi yksityiskohdat sopivat hyvin sellaiseen eli miehelle on tullut sitoumiskammo, ihmis- ja parisuhteessa olemisen kammo sekä kammo tuntea ja työstää tunteitaan. Ne ovat sinkkusyndrooman oireita, jota moni sinkku ja uusiosinkku potee... tietämättään luonnollisesti hakien kuitenkin yksinäisyyteensä lohtua, ehkä peläten ikäänkuin valmiiksi että tästä ei mitään tule kumminkaan. Tautiin on parannuskeinokin vai onko se, että oppii tunnistamaan tapahtuneen ja alkaa puhua ja käsitellä sitä miltä se on tuntunut ja tuntuu--- voi löytyä paljon puhuttavaa. terveisiä ja tsemppiä toivoo t.
Kiitos tuosta..Tyopaikalla mies teki aloitteen ja ihastus oli molemminpuolinen,seksi mahtavaa. Mutta kun aloin sekoittaa tunteita peliin, han toppuutteli ja menimme omille teillemme..2002, 2004 ja nyt tana vuonna..tapasimme muutamia kertoja ja nyt tassa viimeisella kerralla mina otin yhteytta, kun kuulin, etta han oli sinkku..Olemme tavanneet 5 kertaa yhdeksan kuukauden sisalla, pidin suuni ja tunteeni kurissa ja nautin seksista hanen kanssaan..nyt mielestani seksi takkuilee ja tiedan, etta tunteet ovat taas karkuteilla..en pysty enaa pitamaan niita erillaan..tanaan kyselin tunneasioista ja sain vastaukseksi, ettei han "pida tunteiden kasittelysta"..tama mies vaan tuntuu mun oikealta, ja vaikka jarki sanoo mita, tunteet on pinnassa...Ma kerroin kaiken, milta musta tuntuu ja taisin pelottaa sen pois lopullisesti..ehka se seksin takkuilu sai mut panikoiman suhteen loppumista..Ja ma tiedan, etta talle miehelle seksi on tarkeata ja han sita harrastaa ja on harrastanut paljon..Han kylla sanoi, etta ei ollut pettynyt vaikka ei tullutkaan viime kerralla...ma eksyn nyt toiseen asiaan...
Luulempa vahvasti törmänneeni moiseen,oisko sama kuin menettämisen pelko..juu,kyllä siinä vaan päätään lyö seinään.Kai varmaan jo riitäis,muutama vuosi jo :/
ei mikään kiva juttu,meinaan myöskään tällaselle ihmiselle itselleen
aikuisena.
kyseessä on kuule vain nynny mies - luultavasti lapsuudessaan traumoja kokenut, esim. kasvatusvanhemmat, avioerovanhemmat, tai pahoinpitelyä... jos olet riittävän vahva, niin homma voi toimia, mutta varaudu siihen että kaveri tulee suhun nojautumaan - homma toimii jos tiedät mitä tahdot, mutta jos et, voi mennä likaiseksi