pitkälinjaiset melodiat kunniaan

kultivoitunut intellektuelli kirjoitti:

Minusta sellaisten professionalististen säveltäjien kuin Kuulan, Eric Fenbyn mielestä musiikillisuutensa vuoksi Deliusin, jonka viulusonaatit Yehudi Menuhinin soittamana saivat paitani kastumaan märäksi lumovoimallaan,Schubertin ym. melodiat ovat heti kerralla kompleksisempia ja pitkälinjaisempia kuin vaikkapa Beethovenin tai Sibeliuksen, jonka sinfonista tyyliä saattaa vaivata lyhyiden melodiapätkien ikävysttyttävuuteen saakka viety tautofonia ankaran sinfonisen logiikan tekosyyltä haiskahtavasta vaatimuksesta johtuen, joka ei tunne tai halua tunnustaa melodiselta muodonnoltaan laajakaaristen ja pitkälinjaisten melodialinjojen muotoajattelua romanttisessa hengessä läpivietynä jäyhähkön beethoveniaanisen antiromanttisen motiiviskonpleksisuuden velvoittamassa motiivistemaattisen prossessin traditiokultissaan. Kuula, delius ja Schubert kun eivät turmelleet persoonallista tyyliään millään tekotaitoisella ja luonnottomalla kui laboratorioissa luodulla synteettisellä konstrukltiivisella tekniikalla vaan kirjoittivat välittömien tunteittensa ja ajatustensa inspiroimana musiikin olessa ilmeissti jo valmiina heidän päässään ku taas klassisisiin beethoveniaanisiin temaattisen prosessin ja muotoarkkitehtuurin idiomeihin ja ideaaleihin palanneelle ja taantuneelle Sibeliukselle romantiikka taisi jäädä sokeaksi läiskäksi jonka tunnekylläisestä melodisesta ekspressiivisyydestä hän ei oikein milloinkaan kyennyt inspiroitumeaan joitakin kotikutoisia kalevalaisia sävelnäkyjä ja sävelkuvastoa kansallisromantisessa hengessä lukuunottamatta modernististen tyylivirtausten johtaessa hänen sinfonikon uransa ristipaineessa harhapoluille vain sinfonian ankara logiikka tyähypoteesinaan ja siksi säveltaiteemme huomattavimpana yksittäisenä saavutuksena on helppo pitää Kuulan sinfonista balladia orjan poika solisteille, kuorolle ja orkeserille.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä