Heissan!
Kirjoitan nyt oman tarinani, kun palstalla saa lukea aika usein vain pelottavista epäonnistumisista - haluan siis tsempata kaikkia, joita hitusenkin arveluttaa lähteä tähän rumbaan.
Olin leikkauksessa 4 päivää sitten. Jännitin aivan hurjasti itse toimenpidettä ja toipumista, ihme, että uskalsin edes lähteä! Ja niin kävi, että kokonaisuudessaan kaikki meni loistavasti! Jatkostahan en tiedä, mutta tähän asti kaikki on onneksi hyvin : )
Miten siis meni:
Paikka ja henkilökunta oli täyden KYMPIN arvoinen - alusta lähtien pelkoa ei vähätelty, enemminkin halutttiin kaikin tavoin tukea mielialaa toimenpiteen onnistumisesta ja tarkkaa kuvantamista pidettiin tärkeänä.
Toimenpide kesti vajaan tunnin, olin kuulemma aika pian hereillä sen jälkeen. Ensimmäiset muistikuvat heräämisestä oli n. 1,5 leikkauksen jälkeen. Heti kun heräsin, minulle tultiin kertomaan, että leikkaus sujui hyvin ja kyseltiin onko kipuja. Kipulääkettä annettiin tiuhaan, dreenit olivat molemmissa rinnoissa sekä monitori seurasi verenpainetta, sykettä ja happisaturaatiota. Tajunnan lisääntyessä tunsin polttavaa kipua rinnassa, mutta kipulääke vaimensi sen hyvin pian ihan siedettäväksi. Hengitys oli noin kaksi tuntia vaikeaa, mutta happinaamari helpotti sitä erinomaisesti. Hoitajat kyselivät tiuhaan vointia ja kannustivat pikimiten liikkeelle. Pahoinvointia ei ollut lainkaan (huh), joten uskalisin yrittää vessareissua 6 tuntia leikkauksen jälkeen. Hoitaja oli koko ajan vierelläni ja sain suoritettua reissun omatoimisesti. Hieman huimasi, mutta menin heti uudelleen pitkälleni. Olin koko illan puoli-istuvassa asennossa ja kertaakaan en tuntenus sietämätöntä kipua! Kävin koko illan aikana noin 4 kertaa kävelyllä ja nälkäkin yllätti. Ruokahalu ei katoa näköjään koskaan : ) joten hoitaja teki illalla leivät ja jugurttia, jota popsin hyvällä halulla. Illalla katselin sängyn päädystä telkkaria ja odotin jo innolla seuraavaa kotiinpaluupäivää.
Yöuni oli katkonaista, ei kipujen, vaan selällään nukkumisen takia. Sain viimeisen annoksen kiplääkettä suoneen yöllä, ja aamusta siirryin suun kautta annosteltaviin lääkkeisiin.
Kotiuduin puolilta päivin seuraavana päivänä ja matkasin muutaman tunnin autolla kotiin, etupenkki takana turvavyö vain vatsan ympärillä.
Nyt turvotus on laskenut jo ihan kivasti ja nukkuminen onnistuu kotona ihan hyvin, välillä vain heräilen selän puutumiseen, kun kylkimakuu ei vielä onnistu. Pystyn hyvin itse pukeutumaan ja peseytymään, mutta otan ilolla apua vastaan, jotta implantit saavat kiinnittyä rauhassa.
Summa summarum, monenlaisia tarinoita on, mutta omalla kohdallani oli pelkästään hyvää ja luultua vähemmän kipua, joten toivottelen sydämellisesti tsemppiä ja uskallusta siis kaikille vähänkään suurennosta harkitseville! : ) Enkä kyllä halua kuulostaa yltiöoptimistiseltakaan, olen kyllä tiedostanut ja käsitellyt mahdolliset riskit. Mutta, ainakin itse operaation onnistuminenkin kipuiluineen on joskus siskot mahdollista!
Ja lopputulos on ihanan luonnollinen nyt jo, nautin uudesta profiilistani täysin rinnoin ; )
Kirjoitan nyt oman tarinani, kun palstalla saa lukea aika usein vain pelottavista epäonnistumisista - haluan siis tsempata kaikkia, joita hitusenkin arveluttaa lähteä tähän rumbaan.
Olin leikkauksessa 4 päivää sitten. Jännitin aivan hurjasti itse toimenpidettä ja toipumista, ihme, että uskalsin edes lähteä! Ja niin kävi, että kokonaisuudessaan kaikki meni loistavasti! Jatkostahan en tiedä, mutta tähän asti kaikki on onneksi hyvin : )
Miten siis meni:
Paikka ja henkilökunta oli täyden KYMPIN arvoinen - alusta lähtien pelkoa ei vähätelty, enemminkin halutttiin kaikin tavoin tukea mielialaa toimenpiteen onnistumisesta ja tarkkaa kuvantamista pidettiin tärkeänä.
Toimenpide kesti vajaan tunnin, olin kuulemma aika pian hereillä sen jälkeen. Ensimmäiset muistikuvat heräämisestä oli n. 1,5 leikkauksen jälkeen. Heti kun heräsin, minulle tultiin kertomaan, että leikkaus sujui hyvin ja kyseltiin onko kipuja. Kipulääkettä annettiin tiuhaan, dreenit olivat molemmissa rinnoissa sekä monitori seurasi verenpainetta, sykettä ja happisaturaatiota. Tajunnan lisääntyessä tunsin polttavaa kipua rinnassa, mutta kipulääke vaimensi sen hyvin pian ihan siedettäväksi. Hengitys oli noin kaksi tuntia vaikeaa, mutta happinaamari helpotti sitä erinomaisesti. Hoitajat kyselivät tiuhaan vointia ja kannustivat pikimiten liikkeelle. Pahoinvointia ei ollut lainkaan (huh), joten uskalisin yrittää vessareissua 6 tuntia leikkauksen jälkeen. Hoitaja oli koko ajan vierelläni ja sain suoritettua reissun omatoimisesti. Hieman huimasi, mutta menin heti uudelleen pitkälleni. Olin koko illan puoli-istuvassa asennossa ja kertaakaan en tuntenus sietämätöntä kipua! Kävin koko illan aikana noin 4 kertaa kävelyllä ja nälkäkin yllätti. Ruokahalu ei katoa näköjään koskaan : ) joten hoitaja teki illalla leivät ja jugurttia, jota popsin hyvällä halulla. Illalla katselin sängyn päädystä telkkaria ja odotin jo innolla seuraavaa kotiinpaluupäivää.
Yöuni oli katkonaista, ei kipujen, vaan selällään nukkumisen takia. Sain viimeisen annoksen kiplääkettä suoneen yöllä, ja aamusta siirryin suun kautta annosteltaviin lääkkeisiin.
Kotiuduin puolilta päivin seuraavana päivänä ja matkasin muutaman tunnin autolla kotiin, etupenkki takana turvavyö vain vatsan ympärillä.
Nyt turvotus on laskenut jo ihan kivasti ja nukkuminen onnistuu kotona ihan hyvin, välillä vain heräilen selän puutumiseen, kun kylkimakuu ei vielä onnistu. Pystyn hyvin itse pukeutumaan ja peseytymään, mutta otan ilolla apua vastaan, jotta implantit saavat kiinnittyä rauhassa.
Summa summarum, monenlaisia tarinoita on, mutta omalla kohdallani oli pelkästään hyvää ja luultua vähemmän kipua, joten toivottelen sydämellisesti tsemppiä ja uskallusta siis kaikille vähänkään suurennosta harkitseville! : ) Enkä kyllä halua kuulostaa yltiöoptimistiseltakaan, olen kyllä tiedostanut ja käsitellyt mahdolliset riskit. Mutta, ainakin itse operaation onnistuminenkin kipuiluineen on joskus siskot mahdollista!
Ja lopputulos on ihanan luonnollinen nyt jo, nautin uudesta profiilistani täysin rinnoin ; )
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kipu määräytyy usein myös siitä, mihin implantti laitetaan. Laitettiinko sinulle päälle vai alle? Itsellä osittain lihaksen alla ja juuri lihakset olivat kauhean kipeät. Itsellä menossa 5. pvä leikkauksesta. Milloin sinulla otetaan tikit pois? Mulla olis tarkoitus ottaa pois, kun leikkauksesta tulee täyteen viikko. Ihan jännittää ovatko haavat jo kiinni ja millaisille näyttää. yhdestä kohdasta epäilen hieman auenneen, kun joskus kirvelee ja vihloo inhottavasti. Varsinkin kun käännän kättä tms. Ehkä voi olla, että tikitkin jo kiristää ym..kun pian on poiston aika.
Alle laitettiin, lihaksissa kanssa mulla välillä vihlasee.
Tarkoitinkin, että alun alkaen luulin kivun olevan jotakin sietämätöntä, tämän kanssa sentään pärjää jo buranan voimin : )
Musta on tosi hyvä kuulla, että leikkaukset sujuu hyvin. Itse täällä pähkäilen koko ajan viron ja suomen välillä, että kummassa teettäis. Sinä ilmeisesti olit siellä jyväskylässä?
Se mitä mun piti kysyä oli, että mikä proteesi merkki sulle laitettiin? onko missään suomessa tarjolla sitä Mentoria vai pelkkä mcghan? ja toinen mun huolen aihe on, etten saa niin isoja ku mahdollista, vaan lääkäri haluu pistää jotku pienet. koska en ole täysin rinnaton (nyt b/c), niin siksi haluisin kunnolla eroa näihin alkuperäisiin. Kiva jos viitsisit jotain vastailla.
Mulle laitettiin lihaksen alle mgghanit (Allergenin). Luulisin, että kaipa "rahalla saa" kumpaa haluaa? Ja joissakin paikoissa voi itse ostaa implantit muualta valmiiksi.
Koosta: mulla kanssa oma b-kuppi, ja nyt laitettiin 350. Kyllä kirurgi laittaa suuriakin, mutta omani laittoi sillä periaatteella, mikä näyttää luonnolliselta ja on "teknisesti" mahdollista toteuttaa (eli esim. pienikokoisella suhteettoman suuret implantit voivat olla liian leveät kainaloista ja asettua liian lähelle rintalastaan).
Koosta on sinällään turha olla huolissaan, jos valitset ammattitaitoisen kirurgin. Se tietää, mikä mihinkin kroppaan on mahdollista tehdä ja yhdessähän te päätätte lopullisen koon - jos iso on mahdollista toteuttaa kohdallasi, niin silloin se tekee haluamasi lopputuloksen. Suosittelisin, että harkitset tallinnan ja suomen vaihtoehtoja tarkkaana arvottaen itse haluamasi lopputuloksen ja laatutakuun (tästä on monia mielipiteitä, ei kiitos siitä kommentteja tähän).
Mulle tuli siis yhteisellä konsensuksella terhakka d-kuppi ja olen enemmän kuin tyytyväinen : ) !
Nyt jo päätin, että niin kauan vielä säästän että pääsen suomessa ottamaan. Konsultaatioon taidan varata ajan siihen jyväskylän plastiikkak.sairaalaan. Hinnat on kuiteski suht edukkaat ja apua on lähempänä (kuin virossa) jos tulee joku hätä.
Mä kanssa vähintään sen d-kupin haluun ja sen nyt varmaan saankin. Niinku Iitu* totesit, niin lääkärihän tässä "minkä kokoiset?"- asiassa osaa auttaa.
Mulla vaan niin kova hinku niihin uusiin tisseihin, ettei malttais odottaa...
missä sinulle tehtiin operaatio?
Jyväskylässä.
Hei!
Voisitko kertoa missä siellä?
Itse suunnittelen kans rintojen suurennusta ja Jyväskylässä oli tarkoitus tämä toimenpide toteuttaa.
parasta Jyväskylässä
http://www.plastiikkakirurgijussirintamaki.fi/
http://www.sairaalakl.fi/contents/index.php/henkilokunta/