Hei, olen Täysin Kyllästynyt! Luulin että ero väkivaltaisesta miehestä oli hyvä juttu, olin toistakymmentä vuotta naimisissa hänen kanssaan, sinnittelin niinkin pitkään vain lasten takia. Kunnes vihdoin erosin omasta aloitteestani, erittäin kipeä ero. Sitten tapasin uuden ihanan miehen, rakastuin - ja ....totesin muutaman vuoden jälkeen että hänhän on alkoholisti.Juominen liittyy jokaiseen päivään nykyään vaikkakin hän pystyy hyvin töitä tekemään. MIkä saa minut hairahtumaan näin???Rakastun enkä osaa tulkita ihmistä vaikka olen mielestäni hyväkin ihmistuntija! Silti olen mennyt rakastumisen/rakastamisen tunteen mukana ja olen keskellä kaikkia kauheita katastrofeja, oman elämäni saippuaoopperoita joista ei jännitystä ja kamalia käänteitä puutu!!!Ystävänikään eivät tiedä mitä elämämme on ollut. Tuttavat ovat sitä mieltä että olemme unelmapari!!Täytyy sanoa että olen täysin epäonnistunut. En voi itsekään nyt tehdä muuta nyt kuin juoda lasin viiniä ja toisenkin, kärsiä virheistäni. Rakastan kyllä ja liikaakin mutta suhde on täysin epätasapainossa. Alkoholisti on erittäin hyvä manipuloimaan ja syyttämään toista. Minä en halua ottaa syyllisyyttä niskoilleni mutta olen herkkä ja kaikki se sattuu. Jos joku ymmärsi mistä puhun, please, vastaa, kaipaan tukea.
Saippuaoopperaelämää!!!
Hätähuutaja
211752
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
ymmarran,etta tuntuu toivottomalta! koko elama on pelissa ja jarki ja tunteet sekoittuvat!ymmarran,ett
et halua jatkaa samalla tavalla!sitten taytyy tehda asioille jotain!rakastat miesta.jos han on keskustelutaitoinen,yrita saada hanetkinkin lopettamaan
alkoholin suurkulutus!terapiakin voisi auttaa.mikali mies ei lopeta juomista,mieti haluatko jatkaa samalla tavalla.v aihtoehtoinenkin elama on mahdollista!muista se!!!!sinun on valinta
Mikä saa sinut kuvittelemaan, että olet hyvä ihmistuntija?
Miksi valitsit ensimmäisen miehesi?
Mikä sai hänet muuttumaan väkivaltaiseksi?
Mikä tämän toisen juopoksi?
Kumpikin oli taatusti "se oikea" alussa?
Useimpia miehiä ärsyttää liiallinen tunteiden perässä juokseminen.
Tuskin mikään on niin ärsyttävää kuin puolison valitus arjen harmaudesta, koska mies kokee sen suoraksi syytökseksi itseään kohtaan.
"Musta tuntuu, että meillä ei ole enää mitään"
Mitä mies voi siihen sanoa tai tehdä?
Pitäisikö teeskennellä umpirakastunutta vaikka miehestä tuntuu varmaan aivan samalta?
Odotuksesi ovat epärealistisia ja annat huonoja signaaleja kumppanillesi romanttisuuden kaipuussasi.
Kun arki on alkanut, useimmat miehet haluavat hoitaa sen arkisesti ja tehokkaasti.
Jos kaikki sujuu niin kuin mies haluaa, niin romantiikkaa löytyy myös häneltä.
Valitettavasti myös naiset haluavat, että kaikki menee niin kuin he haluavat.
Missä kulkee kompromissin raja? Siinä onkin tuhannen euron kysymys.
Itselleni kelpasi aikoinaan jos sain päättää viisi prosenttia elämästämme, ostoksista, tekemisistä jne.
Se oli kuitenkin ex:lleni liikaa.
Saatan toki olla aivan väärässäkin, mutta olettaisin, että kumppanisi ei mahdu valamaasi yli-romanttiseen muottiin.
Jos sinun on pakko juoda lasi jos toinenkin, niin olet myös itse alkoholisti.
Tiedät miltä tuntuu epäonnistua ja kun seinä tuntuu olevan pystyssä.
Kaikki olisi hyvin, jos mies vain rakastaisi sinua enemmän?
Miehellä on vähintäänkin yhtä mahdoton seinä ylitettävänään, koska hänen olisi pakko rakastaa kuin Romeo Juliaa, ja siksi hän on heittänyt hanskat naulaan ja lakannut edes yrittämästä mahdotonta tehtävää.
Hän vain on.
Hän ei kelpaa sellaisena kuin on, niin hän juo unohtaakseen olemassaolonsa.
Sinä et halua ottaa syytä niskoillesi, eli syyllistät siis miestäsi.
Mies ottaa sen vakavasti, sillä miehen odotetaan pystyvän mihin vain, mutta parisuhde ei silti toimi.
Joku työnsä hoitaminen on lastenleikkiä, mutta miten selviytyä parisuhteesta jossa toinen vertaa sitä saippuaoopperaan?
Sellaista elämää ei oikeasti elä kukaan.
Lopeta haaveileminen ja yritä kuunnella sillä herkällä korvallasi, mitä miehellä on tunnollaan.
Mieheen sattuu yhtä lailla jos häntä ei edes yritetä kuunnella.
Valinnat ja väärät valinnat. Olen samaa mieltä edellisen kirjoituksen kanssa. "jos rakastaisi enemmän". Kuinka paljon pitää rakastaa. Pitääkö rakastaa 24 tuntia vuorokaudessa. Alkuperäinen hakee mielestäni täydellistä rakastumisen tunnetta, joka jatkuu ja jatkuu. Joka pyyhkii pois arjen murheet. Todellisuudessa mielestäni ap sekoittaa kaksi asiaa, rakastumisen ja ihastumisen. Ihastuminen on hienoa ja saa mustan näyttämään valkealta. Rakkaus on jotain aivan muuta.
ole lukeneet alkuperäistä viestiä ollenkaan.
Eihän romantiikan puutteesta ollut kysymys vaan väkivallasta ja alkoholismista.
Pitkän pätkän sitä näköjään jaksaa natkuttaa vaikka ei viitsi itse vähääkään keskittyä luetun ymmärtämiseen.
Pointti taisi olla (taas kerran) siinä, että aloittaja on omalla käytöksellään saanut toisen lyömään ja toisen juomaan?
Juu, näitä vääriä valintoja on niin helppo tehdä.
Kertoisin enemmän omista kokemuksistani, jos tämä ei olisi julkinen keskustelupalsta.
Näihin vastailee liikaa ihmisiä joilla ei ole omaa kokemusta asiasta, ja joiden ainoa motiivi on vittuilla muille.
Hei, kiitos sulle, näin se on. Kun kirjoitin viestini en kirjoittanut esim. siitä että meillä ei olisi riittävästi romantiikkaa, en moiti arkea, meillä pikemminkin kaivataan normaalia arkea, se sopisi minulle. Mies tekee kotitöitä, en moiti häntä siitä, meillä on yhteisiä matkoja, en kaipaa enempää, hän hemmottelee minua joskus ja se riittää. Kyse on alkoholista. Ei minun ihastumisen tai rakastumisen tunteesta. Minä rakastan. En etsi uutta rakastumista. Haluan rakastaa häntä edelleen.
Jos sinä haluat keskustella järkevästi niin rohkene antaa joku anonyymi s.posti niin kirjoitellaan:D.
Jos elät alkoholistin kanssa... auttava foorumi on al-anon omaisten ryhmä, kokoontuu myös netissä. Siitä vaan googlaamaan. Ryhmän avulla tervehdyin omasta läheisriippuvuudestani ja löysin elämän ilon. Ryhmissä käy erilaisia ihmisiä, jotka kärsivät läheisensä alkoholismista.
Parisuhteet eivät suju, on uskottomuutta, pettämistä, väkivaltaisuutta ja juopottelua.
Syy on harvinaisen yksinkertainen. Ei tunneta rakkautta ei edes ystävällisyyttä kumppania kohtaan. Halutaan vain jotain, mutta ei itsekään
tiedetä mitä. Kaikki suhteet, jotka perustuvat
haluamiseen ovat tuomittuja epäonnistumaan tavalla tai toisella.
Lisäisin vielä sen, että itsekkyyden lisäksi ihmisten ongelma on se että he eivät tunne itseään riittävästi.
Esim. deitti-ilmoituksissa kuvailtu persoonallisuus on hyvin erilainen kuin se, joka tulee esille kohdattaessa.
Parisuhde on elämän vaikein kompromissi. Onnistunut parisuhde edellyttää aina jostain luopumista.
JUURI NIIN! Olenko itsekäs kun haluaisin että mieheni luopuisi joka iltasesta tissuttelusta? Tai siitä että lomalla pitää juoda joka päivä? Kun ei sitten oikein jaksa muuta kun seuraavana päivänä pitää nukkua pitkään? Olen varmaan itsekäs kun rakastan ja minulla olisi annettavaa, haluan tehdä monenlaista mieheni kanssa (lapset niin isoja että meillä on aikaa!) mutta miestä kiinnostaa lähinnä vain se juominen. Voihan viikonloppunakin tehdä muutakin!Paljon asioita. En tarkoita etteikö voisi juhlia, mutta juhla on juhla ja arki on arki. Tiedän kyllä että pakenemistahan se on ja se joka juo tekee omat ratkaisunsa, ei vaimo eikä kukaan muukaan voi häntä muuttaa. Jokainen vastaa viime kädessä itsestään, niin minäkin.
Edelliset eivät kai oikein tiedä mistä puhuvat.
Ikävä tilanne sinulla. Joskus väkivaltaisuus ja alkoholismi tulevat esille vasta pitkän ajan, jopa vuosien päästä. Ihmiset ovat taitavia piilottelemaan vikojaan ja riippuvuuksiaan jopa rakkaimmiltaan. Hirveän epäreilua sinua kohtaan.
Toimiiko suhteenne muuten edes kohtalaisesti, voisitko saada puhuttua miehellesi että hän hakeutuisi hoitoon tai vaikka te kumpikin yhdessä parisuhdeterapiaan?
Uskallatko yrittää elämänmuutosta vielä kerran ja etsiä uutta, väkivallatonta ja raitista rakkautta?
Rakastan ja yritän vielä, meillä on niin paljon hyvää. On rakkautta, intohimoa, yhteisiä harrastuksiakin - siulunkumppanuutta huolimatta tästä juomisesta.
Aiemmin katsoin sormien läpi mutta sitten minusta tuli kamala asiasta valittaja ja siitähän ne riidat tulivat.
Koitan nyt jättää asian ratkaisun hänelle itselleen, huolehdin itsestäni, tapaan ystäviäni, haen tukea itse. Tällä hetkellä hän ei ole valmis lähtemään hoitoon, pariterapiaan ehkä kovan suostuttelun jälkeen. Ex-liitto kaatuikin siihen että ex ei lähtenyt terapiaan, minä lähdin yksin. Hänellä ei ollut nimittäin ongelmaa vaan minä olin ongelma.
No onneksi olemme hyvissä väleissä nykyään.
Mun suhde alkaa olla sillä mallilla että hyvinä päivinä ei tee mieli viinaa sitten yhtään, mutta kun puoliso alkaa lapselliseksi, lukee vaikka horoskooppeja aivan tosissaan, niin se pännii. Ei paljon mutta eukko vaistoaa sen heti.
Sitten alkaa nalkutun että mikä sua taas pännii.
Sitten pännii jo enemmän.
Pienestä purosta tulee iso (sana)virta vaikka itse en sanoisi sanaakaan.
Musta vain ei tule taikauskoista, niin että lukisi sen sontansa salaa vessanpytyllä niin mitään ongelmaa ei olisi.
En tiedä miksi sun miehesi juo, mutta syy voi aika yllättävä jos sen joskus saat selville.
Ei se viina niin hyvää ole, että sitä vain maun takia juo.
Kyllä alkoholistiperheen lapsella on suurempi riski aloittaa juominen kuin ei-alkkareiden lapsilla. Eli syitä löytyy jo varhaisesta lapsuudesta. Eikä se vaimon nalkutus asiaa paranna:(. Eli nalkutus pois niin katsotaan mitä tapahtuu...
(voin kuvitella miten olet tympääntynyt noihin horoskooppihömpötyksiin...)
syyt löytyvän.
Tällä kertaa ei siis saisi lukea horoskooppeja. Ja mitä seuraavaksi?
Miten paljon olet itse käsityksesi mukaan vastuussa tekemisistäsi ja sanomisistasi?
Tuskin vaimosi v*ttuuttaan niitä horoskooppeja lukee, ärsyttääkseen sinua. Pitäisikö kusi sukassa hiippailla ja yrittää miettiä että mikähän sitä ukkoa tänään ärsyttää?
Sinä taas olet vain tympeä ja inhottava kun tuollaisista viitit edes valittaa. Jonkun muun mielestä se voisi olla suloista ja hellyyttävää. Jonkun sellaisen mielestä, joka tuntisi vaimoaan kohtaan rakkautta ja hellyyttä eikä pelkkää inhoa ja kyllästymistä.
Katsopa, mies, peiliin.
Joskus joutuu käymään läpi rankkojakin suhteita, ennenkuin Se oikea löytyy.
Mutta tulee ei kannata jäädä makaamaan.
Milloinkahan nämä kärsivät ihmiset miettivät omaa käytöstään ja katsovat peiliin. Ja kysyvät itseltään, olenko minä tehnyt kaiken oikein ja kuunnellut puolisoani, mitä hänellä on ollut sanottavana. Ja ennenkaikkea ymmärtää se!
Jokaisella on haaveensa ja toiveensa ja unelmat, mutta kaikkea ei voi välttämättä saada. Jos elää vain niitä tavoitellen, niin tuleehan siitä elämästä helvettiä.
Jos voisi joskus rehellisesti kertoa suoraan puolisolleen, mitä haluaa, asiallisesti. Kun valitettavan usein tilanne menee puolin ja toisin vittuiluksi.
Silloin ollaan vaiheessa, ettei kumpikaan kuuntele toista. Siinä on lopun alkua. Ja loukataan toista niin paljon kuin mahdollista. Yhteys katkeaa ja rakas muuttuu pahimmaksi viholliseksi, jolle mielikuvituksessaan toivoo kaikkea pahaa...
Eikö olekin säälittävää luettavaa. Silti jokainen, joka ongelmia ongelmien jälkeen kaiken on kokenut, tietää nämä tunteet.
Minä rakastan kuitenkin edelleen - toistaiseksi.
opettele rakastamaan itseäsi. Miesten kanssa tuskin siihen kykenet.
Kun olen mies, en itserakas vaan mukautuva (ja pirun komee sellainen ;). Onko mielestäsi nainen aina kirjoittamassa syvällisiä. Kyllä miehissäkin löytyy fiksuja tyyppejä.
Mutta miksipä sitä anonyymisti tuntojaan tarvisi tällaisilla palstoilla setviä, jos kaikki on hyvin. Toisaalta meidän suomalaisten urosten kannalta jokaisen olisi hyvä lukea näitä juttuja ja katsoa sinne peiliin joskus ja vaikka vähän sen taakse. Ei kaikki välttämättä ole niin hyvin kuin kuvittelee. Aina voi puolisoaan arvostaa ja kunnioittaa, ja myös kertoa sen sanoilla tai teoilla. On muuten vaikeaa, ja itsetuntokysymys.
Jos huomaa tehneensä virheen, se täytyy korjata. Tuossa tapauksessa siis haet eroa. Pelkän rakkauden varaan ei liittoa rakenneta, täytyy olla kumppanuutta, yhteistyötä ja- ymmärrystä. Alkoholistin kanssa ei mikään noista onnistu. Vaarana on myös sinun alkoholismi, masennus ym. mielenterveysongelmat.
Jos se yhtään lohduttaa, niin eräs naapurini rakastui aina väkivaltaiseen mieheen. 23 vuotiaana hänellä oli ollut kolme pidempää suhdetta, joista lapsi kahden miehen kanssa. Jokainen osoittautui väkivaltaiseksi. Hän oli innoissaan, kun sitten tapasi 4. miehen ja heittäytyi suhteeseen. Meni puoli vuotta ja sekin mies alkoi osoittaa väkivaltaisia piirteitä. Siitä tuli nopein tietämäni ero!