Suhteen elvytys?

Siinäpä sulle haastetta.
Ensinnäkin, hänellä ei saa olla toista.
Jos ei ole, niin sitten:
Miten joskus valloitit hänet, muisteleppa sitä ja palaa tältä osin "juurillesi",
Entäs itse: Onnistuiko se valloittaminen 20 kg sitten ?, jos niin pikkuhiljaa pistämään tätä puolta kuntoon, ruokavaliota, kuntoilua, ulkoilua jne,
mistä säpinää "vanhaan" suhteeseen. Muuntumisleikki: Väriä päähän ?, naamaan ? näppärää-nättiä vaatetta, uutta ilmettä, jotain säpinää...
Yleensä miehen valloittaa seksillä, naiset usein ajattelevat, että vatsan kautta, mutta ajatukset ovat tällöin 20 cm liian korkealla. Kun kulli on tyytyväinen on mieskin tyytyväinen, lähes aina. Kaipaisko hän (ja sinä) jotain uutta vipinää makuukamariin, ehkäpä käynti alan liikkeessä antaisi vinkkejä ??
Mihin miehen tunteet kadonneet: näivettyneetkö lastenhoidon valloitettua kaiken ajan ?, Eli - kadonneiden tunteiden metsästyn, kyllä ne sieltä löytyvät, ne on vain kaivettava esiin, vaikkaka pihdeillä, uskottava itseensä ja asiaansa,
ja lopuksi vanha totuus: VARMIN TAPA SAADA RAKKAUTTA ON ANTAA SITÄ.

hukkunut? on kumma että aina jää osa vastausviesteistä jonnekkin matkalle..

Tuohan voisin olla vaikka minä, kuulostaa niin tutulta. Käytännön keinoja
on vaikea keksiä suoralta kädeltä, nehän riippuvat ihan siitä missä vika on.

Tuo tuntuu tyypilliseltä oireelta. Tuntuu ettei ole puhuttavaa, sitten ei
puhuta ja vähitellen puhuminen katoaa lähes täysin. Monesti kyse on
yksinkertaisesti huomiosta: parisuhde vaatii huomion antamista puolin ja
toisin. Silloin puhutaan ja voi puhua. Ongelma voi johtua myös muusta,
jos elämässä ei tapahdu yksinkertaisesti mitään ei ole normaalia
puhuttavaa juurikaan ja vähitellen puhuminen jää.

Huomion lisäksi suhde vaatii aikaa, laatuaikaa olla yhdessä. Pelkkä kellosta
katsomalla näkyvä aika ei riitä, vaikka sen puute voi toki olla ongelma.

Voi olla että tulee harrastuksista tai töistä väsyneenä iltamyöhällä, sitten
tarvitsee rentoutumisajan itselleen ja sitten koittaakin aika käydä nukkumaan.
Jos energiaa jostain syystä vielä jäisi, voi se kuluakin sitten kotitöissä
kun kerrankin jaksaa tehdä jotain.

Esimerkiksi tuossa ei energia riitä enää mihinkään aitoon keskusteluun
missään välissä, puoliväsyneeseen korkeintaan. Tällöin alkaa vähitellen
tapahtua vieraantumista ja puhuminen lakkaa. Ongelma on ajankäytössä,
parisuhteelle ei jää enää mahdollisuutta.

Toinen melko yleinen ongelma löytyy työympäristöstä. Liian stressaava työ
voi viedä mehut jommalta kummalta ja sitten ei energia riitä toisen huomioon
ottamiseksi parisuhteessa enää kotona. Silloin ei kiva yhteinen lomakaan
auta, kun aika meneekin itse asiassa stressistä toipumiseen. Ilman sellaista
rasitetta yhteistä laatuaikaa olisi ollut paljon.

Joku yhteinen tekeminenkin voi auttaa tai sitten laatuaikaa voi järjestää
muutenkin. Oleellista on monesti saada aikaa, jolloin on tilaa huomiolle
puolin ja toisin. Oleellista on antaa ja vastaanottaa huomiota.

Sitten kun ei puhuta, ei anneta ja saada huomiota menee tietysti into
seksiinkin. Eikä tämä koske vain naisia, vaikka ovatkin herkempiä asialle
kokemusteni mukaan. Into voi mennä mieheltäkin täysin ja seksin luonne voi
muuttua täysin. Satunnainen tylsä pikainen pussien tyhjennys ei ole
miehellekään mikään houkuttava ihannetila.

Miten mies, kokeeko hän asian samalla tavalla? Oletko keskustellut
asiasta hänen kanssaan ja kertonut mitä koet? Onko hän varmasti
ymmärtänyt?

Mikä teillä on keskustelun taso ylipäätään? Hyvä keino kuvan saamiseksi
on kysyä itseltään kysymykset:
-tiedänkö minä mitä toiselle kuuluu?
-tietääkö hän mitä minulle kuuluu vai enkö minä tiedä edes tietääkö hän?

Kun noihin kysymyksiin vastaa itse, voi saada vastuksen itse ongelmaan.
Jos ei tiedä mitä toiselle kuuluu, kannattaa oppia kysymään ja kuuntelemaan
vastaus. Jos ei tiedä tietääkö toinen mitä itselle kuuluu, sama juttu.
Jos toinen ei tiedä, pitää opetella kertomaan itse enemmän. Nuo temput
kun kumpikin tekee, luulisi ratkaisun olevan paljon lähempänä.

Aiheesta löytyy aika hyviä kirjoja, itse luin joskus muutaman ja monessa oli
ihan oikeaa asiaakin ja hyviä vinkkejä. Itse mielummin elvytän parisuhdetta
myös kuin lähden nollatilanteesta uuteen alkuun. Pasisuhde on elvytettävissä
yllättävän pahastakin jamasta, jos yhteinen tahto vain löytyy.

Kannattaa ensin keskustella aiheesta miehen kanssa. Jos
ensimmäinen merkki pulmista on yöpöydälle ilmestynyt parisuhdekirja,
voi tuo olla liian iso shokki.

Tilannetta ei tosin kannata päästää liian pahaksi. Jos täysi eriytyminen
tapahtuu, molemmat alkavat vähitellen elää erillistä elämäänsä ja täysi
vieraantuminen on tapahtunut, on asia paljon vaikeampi korjata. Ei mahdoton,
mutta vaikeampi.

Tietty arkistuminen suhteen alussa on normaalia. Ensimmäinen vuosi menee
helposti sängyssä, toinen puoliksi sängyssä ja puoliksi yhteiselämään
totutellessa, kolmantena alkaa koittaa ehkä jo se tavallinen arki. Samaan
aikaa voi syrjään siirtyä ne alkuaikojen ihastumiseen liittyvät voimakkaat
tunteet, jotka muuttuvat ajan kanssa enemmän kiintymykseksi ehkä.

Mahtuipa muutama käytännön asiakin tuohon sekaan. Kovin paljon käytännön
keinoja on vaikea keksiä, kun ei tunne tarkkaa tilannetta.