Mies ollut psyykelääkityksellä joitakin vuosia. Pystyy käymään töissä, kotona ei juuri tee mitään. Lihonut tolkuttomasti. Kaikki ok, kun ottaa lääkkeensä, nukkuu tarpeeksi ja ei juo. Viime yö oli vika pisara. Mies ei ollut viikkoon ottanut lääkkeitään ja joi aika paljon, otti varmaan myös rauhoittavia, puolen yön aikaan etsi asekaapin avainta ja sanoi laittavansa lihoiksi koko sakin. Käytös oli rauhallista. Soitin naapurin meille ja hän saikin miehen nukkumaan.
Koskaan ennen ei ole minua/lapsia uhkaillut, itselleen on sanonut tekevänsä pahaa. Kun viina pysyy poissa, pysyy tämäkin. On kokeillut antabusta ja se auttaakin vähän aikaa, sitten taas repsahdus. Yleensä ei juo viikolla, vaan viikonloppuna runsaasti Hänellä ei mielestään ole alkoholiongelmaa ja "on kiva ottaa vähän". Mutta kun määrät ei pysy vähinä.
Itse olen vienyt perhettämme eteenpäin nyt monta vuotta, miehellä ollut hyviäkin kausia, mutta pääsääntöisesti työnsä jälkeen on niin väsynyt, että vain katsoo telkkaria ja on tietokoneella. Viikonloppuisin tuota samaa ja nukkuu. Ihan pakolliset jutut tekee, kuten vaikka pienii saunapuut. Jotenkin olen jaksanut, mutta pelossa en jaksa olla. Jotenkin en edes pelkää itseni puolesta, mutta jos minulle sattuu jotakin, niin miten käy lasten? Mies ei pysty heitä huoltamaan, kun tarvii itsekin huolenpitoa.
Ajattelin tänään laittaa avioerohakemuksen vireille. Jos mies pystyy sen puolen vuoden harkinta-ajalla näyttämään, että viinan jättää, voi sen vielä perua. Olen monesti uhkaillut avio-erolla, mutta aina antanut vielä yhden tilaisuuden. Nyt taitaa olla se viimeinen!
Koskaan ennen ei ole minua/lapsia uhkaillut, itselleen on sanonut tekevänsä pahaa. Kun viina pysyy poissa, pysyy tämäkin. On kokeillut antabusta ja se auttaakin vähän aikaa, sitten taas repsahdus. Yleensä ei juo viikolla, vaan viikonloppuna runsaasti Hänellä ei mielestään ole alkoholiongelmaa ja "on kiva ottaa vähän". Mutta kun määrät ei pysy vähinä.
Itse olen vienyt perhettämme eteenpäin nyt monta vuotta, miehellä ollut hyviäkin kausia, mutta pääsääntöisesti työnsä jälkeen on niin väsynyt, että vain katsoo telkkaria ja on tietokoneella. Viikonloppuisin tuota samaa ja nukkuu. Ihan pakolliset jutut tekee, kuten vaikka pienii saunapuut. Jotenkin olen jaksanut, mutta pelossa en jaksa olla. Jotenkin en edes pelkää itseni puolesta, mutta jos minulle sattuu jotakin, niin miten käy lasten? Mies ei pysty heitä huoltamaan, kun tarvii itsekin huolenpitoa.
Ajattelin tänään laittaa avioerohakemuksen vireille. Jos mies pystyy sen puolen vuoden harkinta-ajalla näyttämään, että viinan jättää, voi sen vielä perua. Olen monesti uhkaillut avio-erolla, mutta aina antanut vielä yhden tilaisuuden. Nyt taitaa olla se viimeinen!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Moi,
Sun kannattaa kyllä nyt ottaa lapset ja lähteä, ottaa etäisyyttä mieheen. Jos mies on jo uhkaillut, niin miksi ei toteuttaisi?
Kun otat etäisyyttä mieheen, voitte samalla keskustella jatkosta. Jos voi jättää viinan ja olemaan "kunnolla" niin voit harkita takaisin menemistä, mutta tahdotko uhrata oman elämän jos se ei onnistukkaan?
Tuo ei ole lapsillekaan hyväksi kun on ailahteleva isä. Ja ei ole sinun vastuulla mitä mies itselleensä tekee, voit yrittää ohjata hoitoon mutta on eri asia jos ei sinne halua mennä.
Voimia!
siitä aseesta eroon ja vähän nopeesti, että ette pääse Iltalehden etusivulle.
ja tiedän tässä on aina mukana tunteet.
Miehesi voi tavata teitä. Voitte viettää aikaa yhdessä ja sinun ei tarvitse etsiä uutta miestä. Mutta sinun on voitava elää rauhassa, sekä lastesi.
haluatko että lapsesi joutuvat elämään sellaista elämää jossa on tuollainen mies. Mikä roolimalli se on lapsille. Eivät he ymmärrä että mies on sairas. he luulevat sen olevan normaalia, ja samaistuvat siihen aikuisena.
Sama tilanne minulla oli 2 v sitten, ja mies on juuri tuollainen kun sinä kuvailit.
Nyt me asumme toisessa asunnossa, minä käyn töissä ja lapset ovat koulussa ja päiväkodissa.
Mutta minun ei tarvitse enää pelätä mitä tapahtuu, milloin on humalassa.
Mies juo kotonaan jne. mutta nähdään aina häntä selvinpäin. Mennään puistoon yhdessä ja lomalla käydään yhdessä. meillä on vain eriasunnot.
Emme ole naimisissä, ja laki ei kiellä meitä viettämästä yhdessä aikaa.
suosittelen. olen nyt onnellinen, ja mieskin näyttää olevan ihan tyytyväinen. lapset myös.
he näkivät jo ihan liikaa surua yhdessä oltaessamme, ja se oli se minun viimeinen pisarani.
jonkun on oltava se vahva, ja sinä ilmeisesti olet nyt se vahva.
elä tee kostoa, vaan tee ratkaisu joka auttaa teitä kaikkia.
mies voi vähän aikaa nurista, mutta toipuu siitä kyllä. Apua saa kunnalta jos ei muuten pärjää.
Sinun täytyy pelastaa mitä pelastettavissa on, eli lapset.
itse erosin liian myöhään,lapset,pojat, olivat jo murrosiässä. vanhempi poika imi kaiken opin,ja vähän enemmänkin. oli koulukodissakin. ei auttanut. päihdeongelma, ja mielenterv.lääkkeitä myös.
isällään eron jälk vauhti vaan lisääntynyt. kohta luultavasti molemmat arkussa,alkoholin ansiosta.
(erosta 9v.)heti eron jälk yritin miehelle puhua,et jos ei itseään ajattele,niin edes lapsiaan.. mitäs auttoi ??uusi "tyttöystävä" juo ehkäpä vielä enemmän
vakka kantensa valitsee..poika myös juo isänsä kanssa välillä,vaikka asuu omillaan.18v asti.