Laitoin tän tuonne päihdepalstallekin, mutta... no jos joku osais täällä vastailla jotakin...
Mies ollut psyykelääkityksellä joitakin vuosia. Pystyy käymään töissä, kotona ei juuri tee mitään. Lihonut tolkuttomasti. Kaikki ok, kun ottaa lääkkeensä, nukkuu tarpeeksi ja ei juo. Viime yö oli vika pisara. Mies ei ollut viikkoon ottanut lääkkeitään ja joi aika paljon, otti varmaan myös rauhoittavia, puolen yön aikaan etsi asekaapin avainta ja sanoi laittavansa lihoiksi koko sakin. Käytös oli rauhallista. Soitin naapurin meille ja hän saikin miehen nukkumaan.
Koskaan ennen ei ole minua/lapsia uhkaillut, itselleen on sanonut tekevänsä pahaa. Kun viina pysyy poissa, pysyy tämä käytöskin. On kokeillut antabusta ja se auttaakin vähän aikaa, sitten taas repsahdus. Yleensä ei juo viikolla, vaan viikonloppuna runsaasti Hänellä ei mielestään ole alkoholiongelmaa ja "on kiva ottaa vähän". Mutta kun määrät ei pysy vähinä.
Itse olen vienyt perhettämme eteenpäin nyt monta vuotta, miehellä ollut hyviäkin kausia, mutta pääsääntöisesti työnsä jälkeen on niin väsynyt, että vain katsoo telkkaria ja on tietokoneella. Viikonloppuisin tuota samaa ja nukkuu. Ihan pakolliset jutut tekee, kuten vaikka pienii saunapuut. Jotenkin olen jaksanut, mutta pelossa en jaksa olla. Jotenkin en edes pelkää itseni puolesta, mutta jos minulle sattuu jotakin, niin miten käy lasten? Mies ei pysty heitä huoltamaan, kun tarvii itsekin huolenpitoa.
Ajattelin tänään laittaa avioerohakemuksen vireille. Jos mies pystyy sen puolen vuoden harkinta-ajalla näyttämään, että viinan jättää, voi sen vielä perua. Olen monesti uhkaillut avio-erolla, mutta aina antanut vielä yhden tilaisuuden. Nyt taitaa olla se viimeinen
Mies ollut psyykelääkityksellä joitakin vuosia. Pystyy käymään töissä, kotona ei juuri tee mitään. Lihonut tolkuttomasti. Kaikki ok, kun ottaa lääkkeensä, nukkuu tarpeeksi ja ei juo. Viime yö oli vika pisara. Mies ei ollut viikkoon ottanut lääkkeitään ja joi aika paljon, otti varmaan myös rauhoittavia, puolen yön aikaan etsi asekaapin avainta ja sanoi laittavansa lihoiksi koko sakin. Käytös oli rauhallista. Soitin naapurin meille ja hän saikin miehen nukkumaan.
Koskaan ennen ei ole minua/lapsia uhkaillut, itselleen on sanonut tekevänsä pahaa. Kun viina pysyy poissa, pysyy tämä käytöskin. On kokeillut antabusta ja se auttaakin vähän aikaa, sitten taas repsahdus. Yleensä ei juo viikolla, vaan viikonloppuna runsaasti Hänellä ei mielestään ole alkoholiongelmaa ja "on kiva ottaa vähän". Mutta kun määrät ei pysy vähinä.
Itse olen vienyt perhettämme eteenpäin nyt monta vuotta, miehellä ollut hyviäkin kausia, mutta pääsääntöisesti työnsä jälkeen on niin väsynyt, että vain katsoo telkkaria ja on tietokoneella. Viikonloppuisin tuota samaa ja nukkuu. Ihan pakolliset jutut tekee, kuten vaikka pienii saunapuut. Jotenkin olen jaksanut, mutta pelossa en jaksa olla. Jotenkin en edes pelkää itseni puolesta, mutta jos minulle sattuu jotakin, niin miten käy lasten? Mies ei pysty heitä huoltamaan, kun tarvii itsekin huolenpitoa.
Ajattelin tänään laittaa avioerohakemuksen vireille. Jos mies pystyy sen puolen vuoden harkinta-ajalla näyttämään, että viinan jättää, voi sen vielä perua. Olen monesti uhkaillut avio-erolla, mutta aina antanut vielä yhden tilaisuuden. Nyt taitaa olla se viimeinen
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sitä vain miettii tuollaisessa tilanteessa elävän motiivia, että miksi hän ei halua elämältä parempaa.
Ainoa ratkaisu?
Vastaus:kyllä.
Viina rauhoittavat psyyken epätasapaino= arvaamattomat ja kontrollin ulkopuolella olevat teot!
Kun mies on ottanut viinaa, niin piilota ihmeessä ne rauhoittavat nyt ensi hätään.
Ja toiseksi, ole nyt kovana ja lähde. Et sinä pysty miestä auttamaan. Usko se. Se ei ole sinun kädessäsi eikä sinun tehtäväsi.
Vie lapsesi ja itsesi turvaan.
että sinun ja lasten on turvallista asua tällaisen miehen kanssa yhdessä, kun erohakemus on jätetty? Minä pitkitin eroa vuosikaudet, kun mies uhkaili tekevänsä vaikka mitä jos eroan. Lapset kärsivät ja oirehtivat. Ihan jo lasten takia olisi pitänyt erota paljon aikaisemmin. Lopulta sain sen aikaan, kun lapset olivat jo muuttaneet kotoa. Nyt ollaan exän kanssa hyvissä väleissä. Eron toteuttaminen laittoi hänet ajattelemaan asioita. Niinkuin aikuiset lapsemme ovat todenneet, "isä on vasta nyt kasvanut aikuiseksi".
Erohakemuksen jättö voi laukaista mitä vaan. Itse jouduin pitkittämään eropäätöstä väkivallan uhan takia ja reaktioiden tieltä häivyin saman tein, kun mies sai erohakemuksen, lapset muuten myöskään eivät halunneet nähdä reaktioita vaan jostain syystä lähtivät mukanani-pelkäsivät myös. Siitä huolimatta, että olin "vain" (exällä todettu luonnehäiriö) henkisen väkivallan "uhri". Oma pelko riitti kertomaan, mitä voisi olla edessä. Turvakotiin en tietenkään päässyt. Piti etsiä itse pakopaikka. Ja se kesti...
Ihan asianajajaltakin sain hyviä vinkkejä. Nehän näiden kanssa joutuvat tekemisiin.
että teillä on talo ja yhteistä omaisuutta. Ei kuulosta helpolta.
varmasti ainoa ratkaisu! Itse olisin viimeistään häipynyt maisemista lasten kanssa ampumisella uhkailun jälkeen. Ei auttaisi mitkään selitykset.
yhteys poliisiin. Miehelläsi ei voi olla aseita hallussaan, kuullostaa todella vakavasti sille. Kun kerrot tietosi poliisille, niin he ottavat aseet pois ja miehesi aseluvat voidaan peruuttaa. Sinuakin voidaan siinä yhteydessä kuulla.
Avioliittosi tilannetta tämä ei ratkaise, mutta eipä tarvitse ainakaan jännittää, että tulet ammutuksi.
Mua kävi korvaan alkuperäisen tekstissä tuo rauhallisesti sanottu uhkaus. Paha paha, joka voi toteutuakin.
Sun tekstissä osui tuo peruuttaa aseluvat. Ootko kuullut koskaan että ketään olisi luvilla tapettu? Tietysti olisi hyvä, jos mielenterveyspotilailla ei olisi aseita kotonaan, ajatuksena varmasti hyvä. Mutta jos on tottunut aseisiin kotona, sellaisen hankkii mistä tahansa, luvalla tai luvatta.
Mielestäni alkuperäisen tilanne on niin kriittinen, että pitäisi kiireesti hankkia asunto, muuttaa mitä pikimmin. Jos tuohon väliin tulisi poliisit hakemaan aseet jne. olisi alkuperäisen vaimon henkiriepu olemattoman halpa, kenties lastenkin.
Kiire. Pois.
Hei, ja kiitos kaikille vastanneille. Laitoin sen avioerohakemuksen eteenpäin, niinkuin "uhkailinkin". Nyt mies syö antabusta, luvannut pysyä erossa viinasta ja ottaa lääkkeensä. Ellei näin tapahdu, tietää, että perhe on mennyttä. Tämä tosiaan oli se viimeinen kerta.
Nyt juteltuamme, oli ensin ihan äimänä, meinasi, että tässä nyt ollaan vähän aikaa ilman ja sitten voi taas korkata saunakaljan. kauhistui kun sanoin, että jos minun kanssa (ja lasten) aikoo elää, se on o-linja lopullisesti. Ei muista mitään käytöksestään ja oli kovin kauhistunut kun kuuli mitä oli sanonut.
Nyt eilen sanoi, että täytyy keksisä jotakin sen viinan tilalle viikonloppuisin...
Pitkä tie on edessä, mutta olen kovasti toiveikas, että jospa nyt mies on tajunnut, että tämä tosiaan oli se viimeinen kerta. Ilmeisesti en ole tarpeeksi luja ollut aiemmin.