Petin miestäni enkä kertonut. Miten elää itsensä kanssa tämä tieto omatunnolla loppuelämä? Aina kalvaa pelko siitä, että hairahdus joskus vaikka kymmenen vuoden päästä tulisikin selville! Näinköhän itse pystyy joskus unohtamaan (nyt tilanne tuntuu todella ahdistavalle)? Asiasta en kerro, koska en halua tuottaa toiselle tuskaa. Ennemmin eroan, vaikka en sitä haluakkaan. Olen läksyni oppinut! Kaipaisin kommentteja ihmisiltä jotka ovat samassa tilanteessa.
Pettäminen omatunnolla
Pettäjä
213890
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Pettämisen paljastAminen tuhoaa väliltänne luottamuksen, mutta se voi palautua vuosien päästä melkein ennalleen. Pettämisen paljastUminen 10 vuoden päästä tuhoaa sen vielä perusteellisemmin ja toinen tuntee eläneensä valehtelijan rinnalla kaikki ne vuodet.
Yleensä pettäjät kertovat ja kaatavat näin lokansa toisen niskaan. Rehdimpää lie olla kertomatta, muuttaa tapansa ja kärsiä nahoissaan. Itseään kannattaakin vähän vihata ja ahdistava tunnelma on aiheesta, sen jokainen pettäjä tietää. Itsevihaan ja ahdistukseen ei saa jäädä, jollain tavalla asia pitää saada pois päiväjärjestyksessä.
Jos ei asia toistu niin ei se kyllä 10 vuoden jälkeen enää paljon paina. mitä olisit itse mieltä jos saisit tietää että miehesi petti sinua kerran 10 v sitten? siis kerran? olisit vihainen muutaman päivän. ei tämä liittoanne tuhoa. jos jäät kiinni sanot rehellisesti että mielestäsi oli reilumpaa kantaa asia yksin, koska rakastat miestäsi. älä jää riutumaan, vaan keskitä energiasi suhteeseenne ja tähän hetkeen.
kuulla, että mieheni on pettänyt minua kerran 10 v sitten, en jaksaisi olla päivääkään vihainen.
tositarinan nojalla: pettämisestä oli kulunut 20 vuotta, mies tunnusti ja pettäminen oli tapahtunut kuin eilen... En siis usko väitteisiinne.
Minusta kertomatta jättäminen on aina pahempi asia. Jos olisin itse petetty haluaisin paljon mieluummin tietää sen heti kuin että en saisi kuulla siitä koskaan, tai kenties vasta 10 vuoden kuluttua. Yritä kuvitella miltä mihestäsi tuntuisi, uskoisin sinun tuntevan hänet jo sen verran hyvin, kumpi satuttaisi häntä enemmän? Itse eläisin mieluummin pettäjän kuin valehtelijan kanssa, valehtelulla vaan menettää sen pienimmänki luottamuksen mikä muuten voisi olla jäljellä..
Jos itse saisin tietää tulleeni petetyksi 10 vuotta sitten en voisi olla ajattelematta että olen elänyt kaikki ne vuodet valehtelijan kanssa. Varmasti nousisi mieleeni kysymys siitä mitä muuta minulle on mahdettu valehdella.. Ja luultavasti pistäisin suhteen poikki jos olisin tarpeeksi vahva.. Menettäisin ainakin luottamuksen täysin..
tosissasi miehestäsi parikymmenenkin vuoden suhteen jälkeen vain sen takia, että hän on salannut yhden syrjähypyn 10 v sitten? Kaikkea sitä kuuleekin.
En voi sanoa pitäväni valehtelusta enkä pettämisestäkään, mutta noin putkinäköistä ja tiukkapipoista asennetta en voisi sietää. Sinulla ei ainakaan taida olla kovin monipuolinen tuttavapiiri?
Herää nyt todellisuuteen. Näitä pilvilinnakirjoituksia saa lukea ihan liikaa. Totuus on että älkää helvetissä kertoko pettäneenne ellette halua tuhota suhdetta. Jos pettää ja haluaa jatkaa suhdetta niin pitää kärsiä yksin kuin "mies", eikä kaataa paskaa toisen niskaan.
No niin olet jo kärsinyt. nyt vain unohdat sen asian, älä rankaise itseäs mielessäsi että muka mieluumin eroat höh. sillä tvalla rankaisisit myös miestäsi. olet töpeksinyt ok, et tee sitä uudestaan. PISTE! anna itsellesi anteeksi.
Et uskalla kertoa koska pelkäät ukkosi jättävän sinut.
Tuollaisilla jutuilla on taipumus putkahtaa esille pitkänkin ajan päästä.
Jollei suhteesi perustu rehellisyyteen,niin miksi sitten yleensä olet siinä??
Henkilökohtaisesti en haluaisi olla yhdessä valehtelijan kanssa.
Ma ehdottaisin etta kerrot miehelles ja kysyt silta mita se haluais teha asialle. Mua on petetty kahesti ja ekalla kerralla sain kuulla siita vuotta myohemmin ja oltiin silloin enaan kavereita kun kuulin. Se melkein tuhos meian ystavyyden. Toisella kerralla kundi kerto mulle ja halus tietaa miten jatketaan. Ma olin otettu siita etta se tunnusti mulle ja sanoin et ratkaskoon asian ite, miten se toimis jos ma oisin ollu se joka petti. Me erottiin, mutta se sai asian hoidettuu ja nyt eletaan hyvassa yhteisymmarryksessa.
Mutta jokainen suhde on erilainen...en tiia auttoko taa sua yhtaan, mut...
Et rakasta...
mutta voit sanoa niin vain omalta kohdaltasi. Et toisten puolesta. Jotkut voivat rakastaa enempää kuin yhtä.
Ok, mä petin miestäni suhteen alussa ja painiskelin itsesyytösten vallassa pitkään, mutta aika teki tehtävänsä. Nyt ollaan oltu yhdessä 8v. Eikös ihmiset ole erehtyväisiä. Joten anna itsellesi anteeks. Ei aina kannata kaikkee kertoo.
oletko maininnut/vihjannut asiasta mitään. Joskushan asia kerrotaan tyyliin "ollaan vähän pussailtu" ja jätetään loput kertomatta.
Jatka pettämistä.
Nyt kyllä jänskättää ja kauhistuttaa, mutta 5..10 kerran jälkeen ei enää tunnu missään.
Samoin kuin sinäkin, petin miestäni ja uskoin pystyväni pitämään tunteeni kurissa. En huolehdi niinkään siitä, että mieheni saa tietää, pahinta on, että rakastuin mieheen, jonka kanssa petin. Varattu oli hänkin ja vaikka tiesin, ettei juttu kauaa kestä, yllätyin siitä, kuinka lyhyen aikaa kaikki lopulta kesti. Miehissä en vain ymmärrä sitä, miksi he eivät saa sanotuksi vaikkapa sähköpostilla sitä, että pistävät suhteen poikki. Se olisi helpompi kestää kuin se, että yhteydenpito vain yllättäen katkeaa. Tiedän ajan parantavan haavat, mutta tällä hetkellä en jaksa ajatella loppuelämääni ilman tuota toista. Tunnen vaipuvani takaisin harmaaseen massaan, josta ei ole paluuta ja haluaisin paeta. Tiedän olevani tarpeeksi voimakas selvitäkseni - ajan kanssa sen teen.
Sinulle sanoisin, että mitä toinen ei tiedä, ei häntä loukkaa. Joskus ihminen on rehellinen toiselle vain helpottaakseen omaa oloaan. Onko sinulla kyse siitä?
Äkkiä nainen pettämisen unohtaa, senhän näkee jo tilastoistakin. Naisillahan on keskimäärin puolet partnereita siitä mitä miehillä ja sehän ei ole oikeasti mahdollista.
...miehet laskevat sekä oikean että vasemman kätensä partnereiksi. Epäilen, että moisissa kyselyissä miehet hieman liioittelevat....
Syyllisyyden tunteesta...
Ainakaan minä en ole päässyt. Olen ollut naimisissa vaimoni kanssa kohta 15 vuotta. Tapasin hänet 17 vuotta sitten ja vuoden seurustelun jälkeen petin häntä puoli vahingossa Ruotsinlaivalla. Vieras nainen otti suihin, ei sen kummenpaa.
Päivittäin se asia palaa mieleeni...
mä petin kihlattuani sen kaverin kans n.5kertaa. Niistä on vuosi aikaa mut vaivaa asia välillä, mutta oon yrittäny unohtaa.Toivon vaan et ei koskaan tuu ilmi.Tuskin se vuosien päästä enää jos ei kerta aikasemminkaan.
Älä ihmeessä mene kertomaan miehellesi pettäneesi häntä! Sehän pilaa koko suhteenne ja nautinnon tunteen siitä mitä koit pettäessäsi miestäsi.Oletko varma, ettei hän ole pettänyt sinua? Yleensähän ne pettävät. Minunkin avopuoliso käy tämän tästä vieraissa, on nainut jopa minun siskoani! Järkytykseni mentyä ohi, olen itse hankkinut rakastajan ja en todellakaan kerro hänestä miehelleni. Nautin joka hetkestä rakastajani kanssa ja seksi on todella hyvää ja muutenkin elämä hymyilee.Nytkin odotan häneltä yhteyden ottoa. Joten, pidä asia omanatietonasi mieli pysyä liitossasi.