Naurattaisko
sua??
10721
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jean Pierre Guselaefekti. Nauroin vedet silmissä. Sanoista kun en ymmärtänyt muuta kuin ekskusemua...
Juttu oli selvästi tehty, mutta helskutin hyvä sellainen. Tuli lapsuudesta sellainen tapahtuma mieleen, kun ruokapöydässä piti istua hiljaa kuin hiiri pumpuliin pissiessään. Suusta ei saanut kuuluaa yhtään lotinaa. Olin noin 12v kun pelosta hysteerisenä rupesin kuuntelemaan ahneen ja nälkäisen isäni nenäntuhinaa. Voi jösses saimme veljemme kanssa samanlaisen hepulin kun tuo haastattelijaheppu...
Toisen kerran mulle kävi samat eräässä asiakastilaisuudessa kun olimme syömässä ja minä edustin työpaikkaani, esimieheni oli paikalla myös.
Saimme erään asiakkaan kanssa jostain syystä hirveän nauruhepulin, olin hiestä märkä ja punainen, silti naurusta ei tullut loppua. Muut ruokailijat mutustelivat hiukan hämmentyneenä ruokaansa, eikä pomokaan edes kehdannut sanoa mitään.... Enkä saanut loparia. Nimittäin alkoi se nauru tarttua Guselamaisesti muihinkin. Mä oon ihan oikeasti hihittelyhysteerinen, mutta vain muutaman kerran on tullut vähän huonossa paikassa hihiteltyä. Pahintahan on että nauruunkin voi kuolla... Onneksi näin ei käynyt... oman lapsieni puolesta kiitän.
..vaan aito tilanne ja suorassa lähetyksessä! Suosikkiohjelma ja -juontaja ollut. Sai potkut ja toimii nykyään radiojuontajana.
Kaikenkaikkiaan hirveä tilanne vaikka nyt ei voi muuta kuin nauraa katketakseen!
siellä taustalla, nimittäin käsitin että mies nauroi haastateltavan parin murheista ja nauroi aviomiehen, veljen tms. äänelle.
Voin tosin käsittää, että toi on mahdollista, kuten kerroin, apua siinä tapauksessa...
Aika pokkana ihmiset oli... (nauran vieläkin, mun on pakko katsoa se uudestaan, vaikka en uskaltaisi kun naurattaa itseänikin niin hitosti!!!) Aitous lisää kyllä vääntömomenttia aikalailla --- a-apua!!!
YouTuben sivulla. Siinä tämä juontaja kertoo koko jutun. Nämä äänet, ei hän niille nauranut, vaan hän yhdisti jonkun muun tapahtuman niihin jne.. Tämä tässä nähty ohjelma kosketti jotenkin vammaisia ja suhteitaan. On tosiaan Apua- huudon paikka tuo! Huomasitko, miten juontaja tosissaan yritti koota itsensä?
Huh huh....en haluaisi ton kaverin housuihin..
Siinä varmasti olisi ollut työpaikan lähtö lähellä. Tosin olimme suljetussa tilassa, mutta joukkio oli aika vaikutusvaltaista omalla sarallaan. Onneksi kanssani nauroi hysteerisesti eräs asiakaskin. Ruoat jäi syömättä multa....
Moni asia ei ole aina ihan sitä, miltä näyttää. Tosi on, että kaverilla saattoi olla jokin henkilökohtainen syy hysteeriseen kohtaukseensa. Sitten on vielä eräitä muita asioita, jotka puoltavat kaverin käytöstä, mutta niistä en ala kertoilla. Hyvä että sai jatkaa työtään edes radion puolella, joku on siis kuitenkin ymmärtänyt häntä, jollain tasolla.
Ei se niin kauheata ole kun hengissä selviää ja elämä jatkuu. Sai vielä töitäkin. Hiki siinä tulee, alkaa paikat täristä ja itkukin tulla silmään naurun keskellä, tuollainen kohtaus on ihan mahdollista kenelle vain.
Haastateltava pariskunta oli äärettömän kuuleja. He veivät toki pisteet itselleen. Uskoisin vakaasti että kyseessä ei ainakaan ollut mikään "kiksikikatus", vaan kohtaus. Psyyke tekee välillä aika outoja temppuja, energisyys sitä oudompia. Ei tuo mua itkemäänkään saanut. Mutta olenhan iloinen, surullinen, tunteessa mukana oleva ja onneksi pariskunta pelasti oman osuutensa, ottaen tavallaan itse ohjat käsiin...!
Nauroin lähinnä tutulle tunteelle ja kuten kerroin tuli mieleen kulkurilaulu, loiri. Nauru voi tarttua, kuten itkukin...! Sinällään aika veikeä tunne kokea. Huomautan en elänyt tosissaankaan haastateltavan enkä haastattelijan pöksyissä, vaan mieleeni muistui oma vastaava töppi. Toivottavasti en koskaan joutuisi kokemaan moista juttua. Miksi ohjelmasta on tehty dokumentti? Sitä ehkä ihmettelen.
Asiasta kolmanteen, eilen oli aika erikoinen Idolsjakso. Se sekä nauratti, että itketti. Entäs muita??
Tollainen kohtaus voi olla jopa vaarallinen. Minusta vaikka oli suoralähetys olisi joku ohjaajista tulla ja tuoda vaikka vesilasillisen tai jotain.... Soitetaanhan apua jos joku sain toisenlaisen kohtauksen.
Luulen myös ymmärtäväni kaverin tuskan. Hysteerisyys, voi ilmetä monella tavoin, vaikka sitten ulvontana, itkuna, vapinana, ininänä ym. Jopa tajuttomuutena.
Tuossa jo aikaisemmin arvelinkin, että kaveria ei naurattanut tämä tilanne vai joku muu. Itse sairastan paniikkihäiriötä, eikä kohtaukset tule silloin niille antaisin luvan... Tiedän ehkä jotain tuon tilan taustoista. Mutta sille en voi mitään, että minua nauratti myös efektimäisesti, minunkin mieleeni tuli oma tilanteeni ja nauravakulkuri, Loiri, josta kerroin kanssa.
No mutta itse aina uskon, noloista tilanteista(ni) huolimatta, että kaikella on joku tarkoitus - sen tajuaa joskus kun miettii "outoja" sattumia, joita oikeasti ei ole! Huom en tyrkytä mielipidettäni taas joillekin, vaan kerron ihan oman näkemykseni, eikös vaan??
niin erikoiseksi teki?
Idols uudestaan. Niin ei kuluisi arvokasta lukuaikaasi tai tilaa tälle kirjoitukselle, mutta... (En tiedä onko uusintoja, en ole tarkastanut - mua kun ei yleisesti kiinnosta tv paljoakaan... Vastaukseni kysymykseesi:
Toisekseen ymmärsin, että muutama hyvä laulaja hylättiin ensikerralla, mutta luulen että he vielä pääsevät jatkoon. Jostain syystä luotan tähän tuomaristoon. Miksi en tiedä. Ehkä neiti T aitous on hiukan hukassa. Mutta ehkäpä se siitä.
Syy hylätä kaunisääninen 16 v tyttö, jonka ääni ei muistuttanut ikäistään ääntä, vaan oli erittäin kehittynyt. Ääni on asia joka kertoo paljon ihmisestä muutenkin. Surettaisi... Ja sitten hyllytettiin kaveri, joka ei tarpeeksi esiintynyt... Miten hänen tulkitsemaansa kappaletta esitetään? Kaikkia kappaleita ei lauleta esiintyen, vaan laulaen ja tulkiten. Siis laulu jotenkin puhuu puolestaan. Ja laulaja kunnioittaa sitä. Nyt en muista mikä kappale oli, tuttu kuitenkin.
Olisi ollut karmeaa, jos kaveri olisi hillunut tulkitessaan ja hän oli vapaasti katseltavan näköinen - tiedän tunteen, jos jotain ei kehtaa katsoa, mutta en koe sitä useinkaan, kuten Neiti Tapio selitti... ainakin parin kohdalla.
Sitten kaveri, joka piti hylkäämän, silppurin johto oli pois seinästä ja hän pääsi jatkoon. Itsekin mietin mitenkähän olisin hänen kohdallaan tehnyt, mutta "sattuma" vissiin uskoi hänen sanojaan: "minussa on potentiaalia." Sen kyllä kuuli ja näkikin.
Ymmärrän tuomarit olivat aika väsyneitä, en haluaisi olla heidän roolissaankaan, mutta vielä vähemmän kokelaan roolissa... Ehkä minua itketti ja nauratti siinä kohdassa eniten. Sillä nöyryyttävä silppurijuttu kajahti kiville, melkein omille nilkoille. Mutta onneksi kaverissa oli potentiaalia...
Itse pidin paljon vaaleasta tytöstä, joka oli kokenut kovia, mutta en siksi, vaan siksi että elämän kokemus kuului hänen äänestään. Myös toinen raspaava tyttö oli hyvä... Tämä oli asiaosioni.
Itkin siis jokaisen ihanan laulajan kohdalla. Jo puheäänestä kuulee, kuka osaa laulaa. Kaikesta otteesta sen näkee. Itkin sitä, että itse en ikinä uskaltaisi mennä moiseen paikkaan, ja olin ylpeä jokaisesta nuoresta, joka yritti tosissaan.
Nauroin silmät vesissä sitä silppurijuttua. Kuten itse raatilaisetkin. Joskus vain joku kolahtaa. Ehkä herää muistoja jostain kaukaa kaukaa kaukaa...! Joillekin toki tuo jakso ei merkinnyt mitään, minulle näemmä. Enkä ole missään vaiheessa todettu pilleripelleksi, enkä ailahtavaksi, herkäksi kylläkin. Miten ihmeessä mulle onkin sattunut kaikkea? Ne välillä naurattaa ja välillä itkettää, v...aa ja tietysti pahinta jos järkyttää. Ei yhtään tän kummosempaa. Tunteet ovat ihmisessä, ei kohteissa. Nehän vaihtelevat, niinkuin tunteetkin.
Ehkäpä raadin hihittelyä olisi voinut katsoa, jos he olisivat revenneet tuon kaverin "giljotiinituomiosta", joka epäonnistui. Varmasti olisi ainekset tuohon you tuben haastattelijan räjähtämiseen tossa kohdassa idolsia. Mutta me suomalaiset ollaan "onneksi" kuuleja...
Joo, joku ehdottaa mulle vissiin hoitoa, yritän muistaa kehoituksen. Olen vain jotenkin oppinut, että tilletallena on kiva olla.
ja ohjelman. Olihan kaveri surullinen, mutta äänihän siinä häntä nauratti, mukamas - tuntui itsestäni että... no jaa kaikki sympatiat kaikkia heitä kohtaan. Joskus nauru pidentää ikää, vaikka lyhentäisi duuniaikaa...
Minusta kuitenkin me olemme kaikki hyvin inhimillisiä, kaikkine vippauksinemmekin. Varsinkin kun ns. ohjakset vain häviää. Voi ei.
Mutta edelleenkin, uhrejahan olivat haastattelija, katsojat ja haastateltavat. Kaikki jollain tavalla jaamme tuon ihmehihityksen voimaa, onneksi ei sentään niagara sammunut... surusta....
Katson vielä ohjelman uudestaan , tekstitettynä. Siitä saa paremman kuvan ja tietysti haastattelu. Kaveri on selvästi lahjakas, mutta kaikki tiet eivät kuitenkaan kulje ns. järjen viitoittamina, eikä järjettöminäkään tapauksina. Pyhimys en silti aio olla, sillä tilanne ilman tekstiä, tällä kielitaidolla oli ihan kuin mikä tahansa sketsi. Mutta ompa ollut tuskaset hetket, nimenomaan haastattelijalla, vissiin jo paljon ennen tätä stoppia...