Jouduin antamaan 4-vuotiaan lapseni sijaisperheeseen oman sairastumiseni vuoksi. Paranin noin vuodessa, mutten saanutkaan lastani pois perheestä.
Vedottiin lapsen jo kiintyneen "uuteen kotiinsa".
Tätä on/oli tämä sosiaalitoimen mielivalta!!
Sijoituksesta on jo 20 vuotta ja lapsen kotiutumisesta myös 10 vuotta. Hän asuu jo omassa kodissaan.
Silti esim. kaupassa lasten vaatteiden ja lelujen näkeminen laukaisee edelleen niin suuren tuskan, että juuri selviän ulos itkemään.
Päästyäni kotiin huudan puolikin tuntia yhtä mittaa ja sitten vähän helpottaa.
Huutoon ja itkuun liittyy niin paljon syyllisyyttä ja surua lapseni menetetyistä kouluvuosista. Joulu- ja kevätjuhlista?
Loppuuko tämä tuska koskaan?? Antakaa niksejä, mikä auttaisi, jos vain tiedätte??
Monesti olen kuullut, että "elävänä hautaaminen" on monin verroin kuolemaa tuskallisempi ja näin näyttää olevan.
Jos tiedätte, kertokaa helpottaako tämä koskaan?
Maailman rakkaimman lapsen äiti!
Vedottiin lapsen jo kiintyneen "uuteen kotiinsa".
Tätä on/oli tämä sosiaalitoimen mielivalta!!
Sijoituksesta on jo 20 vuotta ja lapsen kotiutumisesta myös 10 vuotta. Hän asuu jo omassa kodissaan.
Silti esim. kaupassa lasten vaatteiden ja lelujen näkeminen laukaisee edelleen niin suuren tuskan, että juuri selviän ulos itkemään.
Päästyäni kotiin huudan puolikin tuntia yhtä mittaa ja sitten vähän helpottaa.
Huutoon ja itkuun liittyy niin paljon syyllisyyttä ja surua lapseni menetetyistä kouluvuosista. Joulu- ja kevätjuhlista?
Loppuuko tämä tuska koskaan?? Antakaa niksejä, mikä auttaisi, jos vain tiedätte??
Monesti olen kuullut, että "elävänä hautaaminen" on monin verroin kuolemaa tuskallisempi ja näin näyttää olevan.
Jos tiedätte, kertokaa helpottaako tämä koskaan?
Maailman rakkaimman lapsen äiti!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ystäväni, sinulla on jäänyt monia vuosia sitten tapahtunut trauma sisällesi. Auttaisi paljon jos hakeutuisit keskustelemaan asiasta ammattiauttajan kanssa, mielestäni esim. psygologi olisi ehkä tälläinen henkilö. Myös kriisipuhelimeenkin kannattaisi soittaa, osaavat neuvoa, mistä saisit tukea. Samalla voisit purkaa tuskaasi, minkä juuri esim.lastenvaatteiden näkeminen aiheuttaa. Jokatapauksessa asia tarvitsisi purkaa ja mennyt surra. Viestisi kuuluisi ehkäpä paremmin tuonne mielenterveys-henkinen hyvinvointi osastolle.
Mun lapsi "joutui" siskon perheeseen kun puolisoni kuoli ja töitten takia en ollut kotona
kun silloin tällöin. Tehtiin sopimus sossun kanssa ja nyt en pääse siitä kirveelläkään eroon
vaikka oon jo / taas kotona.
Siis kirottua !
lapsi ihan mielellään kyllä on siellä ja täälläkin, vaan päätin etten enää ikinä sotke
sossun tätejä näihin asioihin, tämäkin tehtiin
vaan siksi että siskon perhe saa sieltä kautta
tukea elinkustannuksiin.
Arvaa vaan onko kuule häpestä lähtien olleet kaikki tunteet pinnassa vaan minkäs voit.
Minä tässä nyt menetän sen arjen. he oli tehneet
niin "tehokkaan" suunnitelman kuulematta minua;
itse jouduin hankkimaan leipää reissutyöllä
enkä siis ollut tekemässä näitä päätöksiä.
Tuntui suoranaiselta lapsen kaappaukselta !
Koita vaan hengailla mukana hänen elämässään.
Sulla on ollut raskasta luopua hänestä aikoinaan
mutta onhan teillä aikaa loppuelämä.
Tiedän että se on kun roikkuisi löysässä hirressä, syyllisyys etenkin.
Auttaisiko asiaan jos nyt koittaisit tehdä
jotain merkittävää lapsesi elämässä ?
kokeile, et siinä ainakaan häviä :o)))
Jaksamista sinulle !!
Kiitos, että vastasit. Olen kanssasi samaa mieltä noista sossuista. Vaikka kuolisin nälkään, en niitten puoleen missään käänny!! Auttamiseen verhoten tehdään TÖRKEÄ PETOS!
Yritän kitkuttaa tätä kurjuutta päivän kerrallaan, mutta kyllä sossu tuhosi elämäni niin täysin, ettei iloa paljon löydy.
Lapseni kapinat sijoituksesta. Tällä hetkellä Hän käy myös omaa vihaansa läpi, eikä oikein mikään lahja ainakaan helpota tätä "soppaa".
Voimia myös Sinulle!! Yhtä törkeä temppu on kohdallasi tapahtunut ja vielä puolisosi kuolema.
On siinä yhdelle ihmiselle (kahdelle) kestämistä.
Mikä lienee, että joku pääsee kaikesta niin vähällä ja toinen on luotu vain kärsimään?? Menetyksiä menetysten jälkeen.
Sitä kai tämä elämä on?
Tarkasta vielä lakipykäliä varalta. Ja tutki lakia.
Asiasi on vaikea. Sivullisena jäi tunne, että olet jäänyt katkeruuteen. Se on huono kaveri, sillä se myrkyttää elämää.
Sossut varmaan tarkoittavat hyvää lapselle ja siinä onkin äiti jäänyt huomiotta. Tavallaan. Hyvää asiassa on se, että lapsesi on hyvässä hoidossa.
Ymmärrän tunteesi silti. Joskus vaan elämä vie eri suuntaan, mitä itse on ajatellut.Itselläni on myös useita väärin kohdelluksi joutumisen kokemuksia. Oma selviämiskeinoni on oman ja ystävien rukousten kautta saatu rauha. Voimani tulee Jumalalta ja Jeesukselta.
Suosittelen etsimään!