Moi!
Tiedän, ettei tässä asiassa kenenkä toisen neuvot auta, itse on päätettävä mitä teen, mutta jotenki tuntuu, että pelkkä "puhuminen" ventovieraille täällä auttaa ehkä jonkinverran.
Erosin jokin aika sitten miehestä, jonka kanssa seurusteltiin noin pari vuotta. Oli yhteinen asunto, kihlat ostettu ja niin edelleen. Rakkautta riitti ja kaikki oli hyvin. Seksi oli hienoa, mies kertoi rakkaudestaan minuun päivittäin, hemmotteli, osti kukkia, palvoi maata jalkojeni alla. Mutta... Mies halusi pois paikkakunnalta, minä en. Mies lähti, minä en.
Hän ei pystynyt jäämään, minä en pystynyt lähtemään, se siitä.
Tapasin toisen tyypin. Hän on maailman kiltein mies. Tosin hirvittävän ujo seksiasioissa, joka on minulle outoa, koska olen tottunut siihen, että kaikesta puhutaan suoraan. Hän pitää hyvänä, silittelee, pussailee, mutta ei puhu mistään tunnepuolen asioista. Seksiä ei ole, jos en itse tee aloitetta ja silloinkaan ei joka kerta. Itse haluaisin päivittäin varsinkin nyt, kun suhde on uusi, mutta mies ei halua (ilmeisesti pelkää epäonnistumista eli ettei seiso, pari kertaa niin käynyt). Pidän miehestä kuitenkin valtavasti juuri tuon läheisyyden, herrasmiesmäisyyden, kiltteyden, kohteliaisuuden ja hienon käytöksen vuoksi (ei ole kännipäissäänkään mikään apina, vaan hyvin rauhallinen ja asiallinen).
Edellinen mies haluaa tulla takaisin. Toisaalta haluan hänen kanssaan yrittää uudestaan, koska kukaan ei osaa kohdella minua kuin hän, tunnen itseni prinsessaksi joka ikinen päivä. Rakkaus häneen ei ole loppunut missään vaiheessa.
Nykyisen miehen kanssa haluaisin katsoa mitä tästä kehkeytyy, koska uskon, että tunteistapuhumattomuus ja seksittömyys johtuu ujoudesta ja saattaisivat matkan varrella jäädä pois.
Mitä helvettiä nyt tehdään? Kumpi? Vai ei kumpikaan?
Se, josta tiedän, mitä on tarjolla, vai se, joka on uutta ja jännittävää?
Tiedän, ettei tässä asiassa kenenkä toisen neuvot auta, itse on päätettävä mitä teen, mutta jotenki tuntuu, että pelkkä "puhuminen" ventovieraille täällä auttaa ehkä jonkinverran.
Erosin jokin aika sitten miehestä, jonka kanssa seurusteltiin noin pari vuotta. Oli yhteinen asunto, kihlat ostettu ja niin edelleen. Rakkautta riitti ja kaikki oli hyvin. Seksi oli hienoa, mies kertoi rakkaudestaan minuun päivittäin, hemmotteli, osti kukkia, palvoi maata jalkojeni alla. Mutta... Mies halusi pois paikkakunnalta, minä en. Mies lähti, minä en.
Hän ei pystynyt jäämään, minä en pystynyt lähtemään, se siitä.
Tapasin toisen tyypin. Hän on maailman kiltein mies. Tosin hirvittävän ujo seksiasioissa, joka on minulle outoa, koska olen tottunut siihen, että kaikesta puhutaan suoraan. Hän pitää hyvänä, silittelee, pussailee, mutta ei puhu mistään tunnepuolen asioista. Seksiä ei ole, jos en itse tee aloitetta ja silloinkaan ei joka kerta. Itse haluaisin päivittäin varsinkin nyt, kun suhde on uusi, mutta mies ei halua (ilmeisesti pelkää epäonnistumista eli ettei seiso, pari kertaa niin käynyt). Pidän miehestä kuitenkin valtavasti juuri tuon läheisyyden, herrasmiesmäisyyden, kiltteyden, kohteliaisuuden ja hienon käytöksen vuoksi (ei ole kännipäissäänkään mikään apina, vaan hyvin rauhallinen ja asiallinen).
Edellinen mies haluaa tulla takaisin. Toisaalta haluan hänen kanssaan yrittää uudestaan, koska kukaan ei osaa kohdella minua kuin hän, tunnen itseni prinsessaksi joka ikinen päivä. Rakkaus häneen ei ole loppunut missään vaiheessa.
Nykyisen miehen kanssa haluaisin katsoa mitä tästä kehkeytyy, koska uskon, että tunteistapuhumattomuus ja seksittömyys johtuu ujoudesta ja saattaisivat matkan varrella jäädä pois.
Mitä helvettiä nyt tehdään? Kumpi? Vai ei kumpikaan?
Se, josta tiedän, mitä on tarjolla, vai se, joka on uutta ja jännittävää?
Vastaukset 23
Vanhimmat
Ja kauanko olitte erossa?
Siis enää ei sit kiinnosta paikkakunnan vaihto, vai?(siis sitä miestä)
Puolisen vuotta oltu erossa. Haluu takas koska kuulemma rakastaa edelleen eikä halua elää ilman mua...
Ja ehti jo vaihtaa paikkakuntaa.
sun kaa takas?
Ja miks sen piti vaihtaa paikkakuntaa?
Niin, takas tänne vanhaan paikkaan, asuntoon, jonka edelleen yhdessä omistamme, jossa minä tällä hetkellä asun.
Sillon kun tänne muutettiin, oli tiedossa ettei halua ehkä tänne ikuisesti jäädä. Tuli ilmeisesti mitta täyteen tätä paikkaa nopeammin kuin oli tarkoitus.
Nyt tulis takasin sillai et yhdessä sit häivyttäis kun kämppä saadaan myytyä. Vaan entäs jos mä en taaskaan halua lähtee ja taaskaan se ei halua jäädä?
uus mies (miel.nopeesti) ja sanoo vanhalle et täytyy vähä miettiä... Aikas patti tilanne!
Sun täytys kai miettiä et pystysikkö ees kokeilee sitä toista paikkakuntaa...
Kun nyt alkaa toi testaus- ja mietintäaika vissiin olla vähitellen käytetty loppuun, jotta jotain tarttis tehdä...
Ja tapella ei kyl tarvi kummanka kaa, joten hukkaneuvo toi ota pienempi=)
Sille pärjää tappelussa paremmin.
sanottuna nyt vaikka osa sanoo että kuuntele tunteitasi niin mieti kumman kanssa on enemmän sitä yhteistä ja suhteen ennuste pitempiaikainen.
Mieti oliko vanhan kanssa ongelmia ja tahtoisitko nyt todella sitten muuttaa hänen kanssaan?
Molemmat varmasti ovat hienoja vaihtoehtoja mutta yksinkertaisesti kukaan toinen ihminen ei voi tehdä toisen puolesta valintoja joten älä laita ohjeille liikaa painoarvoa.
Teetpä minkä tahansa ratkaisun niin tee se varmasti ja helpota kumman tahansa mielen elämää sillä ettei heitä jää asiat kaivelemaan.
Tuo ettei rakkautesi loppunut vanhaan mieheesi kuulostaa oudolta. Kyllähän sinä tätä uutta rakastat etkö totta joten silloin et ajatellut tuota vanhaa?
Vanha suola janottaa mutta ei välttämättä tarjoa hyvää ja asiat ovat muuttuneet.
Yritä myös saada tuo uusi puhumaan tunteistaan koska ehkä se aukaisee jonkun lukon myös sinun sisällä ja osaat tehdä valinnan.
Älä tee vain mitään hätiköityjä päätöksiä koska olet tällä hetkellä varmasti vähän sekaisin.
seksin vähyyteen ja ujouteen niin ne varmasti ratkeavat ajan kanssa.
Mutta valitsetpa kumman hyvänsä sinun täytyy olla valmis sitten antamaan kaikkesi mutta kysyn nyt että oliko se vanha valmis antamaan kaikkensa kun päätti lähteä ja sinä et?
Mikä estää tämän vanhan häipymistä yhtäkkiä uudelleen jolloin olet niin uutta kuin vanhaakin ilman?
Rakkaus sitä entistä kohtaan ei oo loppunut, koska suhteessa oli oikeastaan kaikki kunnossa, vaikka ehkä ei sitten kuitenkaan. Jos kaikki olis ollut kunnossa, niin ehkä hän ei olisi halunnut lähteä tai ehkä minä olisin pystynyt lähtemään mukaan?
Oletan että sama henkilö siellä kirjoitti noi kaks viimesintä vastausta, joten kiitän tässä välissä sanoistas. Jo heti tuolla alussa sanoinkin, ettei tätä kukaan muu pysty ratkaisemaan kuin minä ihan ite, joten valmista vastausta en ees odota täältä. Sulle kuitenkin iso kiitos kirjoituksistas, jotka ei onneks sitä valmista vastausta tarjonneet=)
Jotenkin sen uuden kanssa on vaan niin epätietonen olo, kun ei se niistä tunteistaan puhu. Kun kerran on siitä juteltu, se kysy, eikö se merkkaa mitään mitä se tekee, eli pitää hyvänä ym. Ja merkkaa tietty, mutta kyllä joskus tekis mieli myös ihan sanoina kuulla se, että toinen tykkää ja ihailee ja välittää ja ja ja...
Voi h******i...
viestit todellakin sitä silmällä pitäen että sinä vastaat omasta elämästäsi mutta joskus se on jännä juttu että sitä samalla vastaaa muidenkin ihmisten elämästä tekemällä niitä valintoja.
Sen verran tuosta tunteista puhumisesta että vaikka mies ei niistä jatkuvasti puhu niin yhtään vähäisempi ne tunteet eivät ole. Joskus jopa henkilö joka asioita ei toistele voi tuntea enemmän ja niiden ilmaisu sujuu vain helpommin tekemisen ja olemisen kautta kuin puhumalla. Osa kokee että puhuminen jätetään sitten niihin tilaisuuksiin jolloin täytyy tehdä todellinen tunnustus esimerkiksi rakkaudesta. Joskus puhumattomilla sanoilla tai harvoin puhutuilla sanoilla on enemmän painoarvoa kuin jatkuvasti toistetuilla kuten tiedät.
Osa ihmisistä vain oppii esimerkiksi erilaisen mallin kotoa tai elämän myötä että tunteista puhuminen voi olla hankalaa. Toisilla se taas sujuu luonnostaan. Osa ehkä toistelee sitä ääneen jopa useammin että itsekin uskoisi niihin tunteisiin. Kysymys on ihan opitusta mallista joka voi muuttua eikä välttämättä kerro henkilön oikeasta luonteesta ja tunteista.
Tietysti en tiedä kuinka paljon olette puhuneet yhteisestä tulevaisuudesta tämän uuden kanssa verrattuna vanhaan. Jos tahdot vakavaa ja pitkää parisuhdetta niin sen selvittäminen on varmasti se tärkein anti. Onko teillä todella mahdollisuus jakaa elämä keskenänne myös jatkossa ja onnellisena?
Todellakin sitä kannattaa miettiä että miksi suhde meni sitten niin että vanha ei ollutkaan tyytyväinen koska halusi lähteä? Mitä lopulta tapahtui?
Ymmärrän kyllä miten hankala tilanne on mutta tärkeintä on tehdä asiat niin ettet kadu mitään jälkeenpäin ja olla rehellinen niin itsellesi kuin heille.
Joskus elämä ja rakkauskin on todellakin näin vaikeaa. Mutta totuus on se että teit kummin tahansa niin tulet kärsimään siinä jonkin verran. Ei tule olemaan helppoa joka tapauksessa vaikka onnelliseksi tulisitkin mutta sitten sinun täytyy vain oikeasti antaa sen toisen mennä.
odota. Kerro tilanne molemmille osapuolille rehellisesti, sano että haluat miettiä. Jatka aloita vaikka asuminen kolmistaan, jos se on mahdollista. Ole YSTÄVÄ molempien kanssa kunnes tilanne ratkeaa.
Ei päätöstä tarvitse tehdä hetkessä ja on sitä paitsi reilua antaa molemmille miehille aikaa sopeuta ajatukseen että jompi kumpi on se joka menettää.
Veikkaisin kyllä että toi muuttaja muttaa toistekin ja suhde olisi tosi epävakaalla pohjalla, mutta entäs se seksitön suhde,
miksi se on seksitön, onko siihen joku sellainen
syy mitä et ole "huomannut"?
Missä roolissa itsetuntosi on?
Jotenkin minun korvaani hiukkasen särähtää tuo että toinen "saa tuntemaan itseni prinsessaksi" kuin myös se, että toiselta tulevat suulliset rakkaudentunnustukset ovat sinulle niin tärkeitä, että niiden puute ahdistaa. Etkö itse tunne ja käsitä omaa arvoasi jos sinulle on niin tärkeää että muut sitä alleviivaavat?
Minusta oleellisempaa olisi miettiä miten muu kommunikaatio sujuu nykyisen kanssa. Oletko selvillä hänen haaveistaan ja arvoistaan, ja vastaavatko ne sinun omiasi? Sujuuko yhteinen arkenne mukavasti?
Ja toisaalta mitenkäs se entinen? Merkitsikö hän muutakin kuin sitä että sai tuntemaan sinut prinsessaksi kun yksin et osaa siksi itseäsi tuntea? Johtiko arvomaailmanne ja tulevaisuudensuunnitelmienne ristiriita tienne eriytymiseen? Ovatko ne nyt kuitenkin taas ehkä riittävän samanlaiset kun mies palasikin takaisin?
Etukäteen et voi tulla tietämään millaiseksi tosiasiat lopulta osoittautuvat, mutta eri seikkoja voit punnita.
Kiitokset mielipiteistäsi. Tuo sanallinen rakkauden ja välittämisen osoittaminen taitaa yleensäkin naiselle olla tärkeämpää, kuin miehelle. Mies ehkä tekee asioita ja olettaa, että nainen ymmärtää ne rakkaudenosoituksena, kun taas nainen mielellään sanoo asiat ja ehkä myös odottaa, että hänelle sanotaan. Itse ainakin toivoisin kuulevani ihan selkokielellä joskus jotain kaunista ja mukavaa ja hellää.
Uskon, että jokainen nainen (no okei, lähes jokainen, tuskin kaikki) kaipaa sitä, että kehutaan ja kerrotaan tunteista.
Itsellä ehkä vaikeaa siksikin puhumattomuutta ymmärtää, kun pari edellistä miestä on ollut täysin päinvastaisia kuin tämä, eli tunteista ovat puhuneet, on ollut kynttiläillallisia ja kirjoitettu rakkausrunoja. Noh, ehkä jotain pitäis ymmärtää päätellä siitä, että kaikesta tuosta liirumlaarum-puheestaan huolimatta he tosiaan ovat tällä hetkellä entisiä miehiäni, eli ei sillä yltiöromantiikalla sen pidemmälle pötkitty...
Tuon sanoit täysin naulan kantaan: Johtiko tulevaisuudensuunnitelmienne ristiriita tienne eriytymiseen?
Juuri näin siinä taisi käydä. Ja siitä seuraavaa lausettasi taidankin jäädä miettimään.
Jos tosiaan nimimerkkisi mukaan olet mies ja 23v niin nostan olematonta hattuani sulle, osoitat harvinaisen hienoa kykyä ja taitoa pohtia asioita eri kanteilta ja asettua toisen asemaan, kiitos!!!
kiitoksia! lämmittää mieltäni.
Toivottavasti lämmitti, sillä ihan oikeesti sain kirjoituksestas aika paljon pohdittavaa. En välttämättä itseäni kovin paljon imartelevaa, mutta pohdittavaa kuitenkin:)
Hyvät yöt sulle ja toki kaikille muillekin.
Kumpaa noista miehistä sä kaipaat sillon kun et oo hänen kanssa? Tuskin molempia vaan mä veikkaan että oot kyllä huomannu eron. Voit ajatella toisesta että "ai kun olis kiva nähdä", mut toisesta ehkä tunnet ihan RIIPAISEVAA ikävää tyyliin "en kohta kestä jos ei se tuu tänne".
Eli ; ota se jota ilman et pysty olemaan :)))
tuollaisiin tuntemuksiin.
Nehän voivat muuttua piankin täysin toisin päin.
Joskus myös tuo etäinen kaipaus on helpompaa mutta todellisuudessa ei tahdo olla toisen seurassa vaikka kuinka haluaisi.
Asiata kannattaa harkita monelta eri suunnalta.
olet? Miehet ovat kuin lemmikkejä sinulle? "Kihlat ja kaikki." Eikö jo ennen kihloja olisi pitänyt keskustella kaikista mahdollisista asioista? Myös ikävistä asioista pitää keskustella.
Etpä taida rakastaa kumpaakaan aidosti. Näet heidät vain itsesi hyödykkeinä.
Periaatteeni on, että tälläiseen tuubaan en vastaa, mutta menköön samaan konkurssiin tämäki.
Tuota tuota, mistä päättelit, että meillä ei keskusteltu kaikista mahdollisista asioista? "Myös ikävistä asioista pitää keskustella" no jaaaAAAAAAA, enpä olis tienny ilman sinua, joten hirveesti kiitoksia neuvoistasi. Jos miehet olisi mulle lemmikkejä, ei tarvisi miettiä, vaan pitäisin sulavasti molemmat omissa pikku häkeissään ja ottaisin sieltä siliteltäviksi kulloisenkin tarpeen mukaan.
Veikkaanpa, että olen rutkasti vanhempi (tai ainakin aikuisempi) kuin sinä. Omat kokemuksesi rakkaudesta, suhdekiemuroista (joita jokaisen elämässä ikävä kyllä jossain vaiheessa tulee vastaan, usko pois) ja kylmästä tosielämästä taitavat olla melko heppoiset. Kas kun kaikki ei aina ole niin yksinkertaista ja suoraviivaista.
Aion nyt mennä käyttämään itseäni itseni hyödykkeenä ja pyytää itseltäni anteeksi, että sorruin vastaamaan sinulle (mikä alennustila!!!). Bye bye baby:)
No jos edellisen miehen kanssa kaikki oli täydellistä ja nyt ainoa syy miksi suhteenne ei toiminut on poistunut, niin valintahan on itsestäänselvä.
Se että nykyinen mies ei ole totaali paskiainen, vaan "melkein yhtä hyvä", ei poista sitä tosiasiaa että jokainen haluaa sen parhaan vaihtoehdon itselleen, etenkin jos se on realistisesti saatavilla.
Ainoa kompastuskivi lienee tunteiden määrä nykyiseen verrattuna entiseen - tosin veikkaan että se toimii tässsä pelkästään hidasteena ei esteenä. Väittäisin jos olisit nykyisesi valvovan silmän alta poissa yhden vuorokauden entisen seurassa, niin "yksi asia johtaisi toiseen".
Itseasiassa kannattaa nähdä vaivaa että tämä draama ei pääty tuolla tavalla, sillä se on yllättävän luonnollinen tapa... Eli valinta ja päätös ennen kuin aiheutuu tarpeetonta vauriota häviävälle osapuolelle.
Väitän että jos jokin lafka tekisi tästä vedonlyönnin niin oddsit suosisivat exää selvästi. Tosin joutuisivat muokkaamaan kertoimia sen mukaan, että jotkut löisivät vetonsa "oudoin perustein", joiden toteutumisarvvot olisivat epärealistisia (minun ilkeä viittaukseni niihin arvoihin joilla ihminen uskottelee olevansa eläintä ja naapuriaan parempi).
Näin siis kylmän raadollisesti ajateltuna, joka sivullisena on helvetin helppoa...
Anna sydämen pättää :)
Olen korvia myöten rakastunut samanlaiseen mieheen kuin sinulla nyt. Rakkauden tunnustusta sain odottaa melkein vuoden, mutta tiedän, että sen sanoessaan todella tarkoitti sitä.
Tästä kappaleesta tulee aina mun oma rakas mieleen
"esitä en rakastunutta tiedäthän sen...
sä mulle olet ainoa nainen sinä jos ken" ja aivan varmasti tiedän sen :)
Mulle tuo olisi helppo nakki. Viimeisin mies kiertoon huonon seksin takia. Edellinen takaisin kotiin paremman seksin muutenkin paremman suhteen takia.
Huono seksi käy kuitenkin pian keljuttamaan, ei kannata. Jos aikuinen mies on niin ujo, ettei osaa pysty eikä uskalla, ei hyvää lupaa. En mä ainakaan enään joutaisi odottelemaan.