Aikaisemmasta pornokeskustelusta nousi esille mm. seuraava asia: monet päättävät tunteistaan sensijaan että olisivat niiden orjia. Toiset tietoisemmin kuin toiset.Nyt kysynkin lukijoilta niistä hetkistä parisuhteessa, jolloin he miettivät ja päättivät tunteensa toista kohtaan.Niitä on varmasti ollut.
Itselleni muistuu mieleen keskustelu erään naisen kanssa. Nainen oli jostain harmissaan poikaystävälleen eikä osannut ihan sanoa onko hän loukkaantunut vai ei. Lopulta hän päätti olla loukkaantunut ja päätti myös tarkalleen kuinka kauan ja milloin sen aloittaisi. Ihan uskomaton kontrolli etten sanoisi :) Oliko tämä esimerkki tavallisesta naisten tunteiden hallinnasta, vai tapasinko mestarin?
Väitän että keskiverto suomimieheltä jää mokoma tunteiden hallinta tekemättä. Miehet kyllä osaa laskelmoida, mutta se ehkä niinkään tapahdu heidän omilla tunteillaan kuin ajatuksillaan.
Itselleni muistuu mieleen keskustelu erään naisen kanssa. Nainen oli jostain harmissaan poikaystävälleen eikä osannut ihan sanoa onko hän loukkaantunut vai ei. Lopulta hän päätti olla loukkaantunut ja päätti myös tarkalleen kuinka kauan ja milloin sen aloittaisi. Ihan uskomaton kontrolli etten sanoisi :) Oliko tämä esimerkki tavallisesta naisten tunteiden hallinnasta, vai tapasinko mestarin?
Väitän että keskiverto suomimieheltä jää mokoma tunteiden hallinta tekemättä. Miehet kyllä osaa laskelmoida, mutta se ehkä niinkään tapahdu heidän omilla tunteillaan kuin ajatuksillaan.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mitenkä tunteista päätetään? En mokomaa ole aiemmin (ainakaan muista) kuullutkaan. Tunteet ovat meissä aina mukana. Aivan toinen asia on kuinka me ne tulkitaan: mitä nimikkeitä juuri sille tuntemukselle laitetaan.
Toisilla on kyky kuunnella tarkasti omia tunteitaan ja taito tulkita niitä monipuolisesti, niin itsessään kuin muissa ihmisissä. Sanotaan että naiset ovat tässä vähän harjaantuneempia. Miehillä tunteet ovat joskus epämääräisiä möykkyjä, joita he eivät osaa tunnistaa eikä ilmaista sanallisesti - siitä voi kehkeytyä masennusta ja ahdistusta sekä ongelmia parisuhteessakin.
Jotkut käyttävät väärin tuota taitoaan joko oman itsen manipulointiin (itsepetos) tai muiden manipulointiin ja laskelmointiin ihmissuhteissa (valtapelit).
Omalla ajattelulla ja mielikuvilla pystymme myös luomaan tunteita - siihen kai elokuvien viehätyskin perustuu. Vaikka sanallisesti ilmaisemme vaikka loukaantuneemme, se kuitenkin sisältää joukon erilaisia tunteita, joskus vähän ristiriitaisiakin. Ehkä tämä naisystäväsi ratkaisi ristiriidan liian yksikertaisesti, sen sijaan että olisi eritellyt vähän tarkemmin ja päässyt sen todellisen tunteen juurille?
En oile lukenut aiempia kirjoituksia joihin viittasit, mutta keksi parempia...
Ehkä on ihmisiä jotka laskelmoivat, en välitä tutustua sellaisiin.
mitä tunteillaan teksisi!
Tunteet kertovat, ajattelemmeko myönteisiä vai negatiivisia ajatuksia!
Tunteet ovat tärkeitä! hetken suuntaviittoja elämässämme! ei niitä voi/saa jättää huomiotta!
Silti sanoisin oikutteluksi ko. naisen käyttäytymistä!
Olet suuren salaisuuden kynnyksellä!
Ihmettelen joskus, tuntevatko miehet edes mitään????
". Miehet kyllä osaa laskelmoida, mutta se ehkä niinkään tapahdu heidän omilla tunteillaan kuin ajatuksillaan."
En oikein usko, että tunteistaan vois päättää. Esim. jos vaikka tykkäisin aivan hirveästi tietystä ihmisestä ja jonkinlainen suhteen poikanenkin olis aluillaan. En vois PÄÄTTÄÄ sitä, että mulla olis kauhean kaamea ikävä häntä tai sitä, miten järjettömän hyvältä tuntuis olla vaan hänen vieressään :)
Sanosin mieluummin, että ihminen voi yrittää päättää siitä, miten tunteittensa pohjalta toimii. Soittelisinko hälle vaan siks että haluisin kuulla äänen, oisinko mustasukkanen ajasta jota hän ei viettäis mun kanssa...siis tommosia juttuja.
Mutta niitä tunteita ei mun mielestä voi päättää. Sillon puhutaan järjen käytöstä. Joko tykkää jostain tai ei. Inhoaa jotain tai ei jne. Niin se vaan on :)
niitä ei olisi olemassakaan!
Se on eri asia koska kontrolli sitten pettää.
Erosi joskus miehestäni ja päätin vain että sellasta sattuu, en vuodattanut yhtä ainutta kyyneltä tai miettinyt koko asiaa sen jälkeen, kunnes puolentoista vuoden jälkeen kontrolli petti...
Mutta sitä olen miettinyt että miksi joillain miehillä ei ole minkäänlaista omaatuntoa, tuleeko sekin esiin vasta sitten kun kontrolli pettää?
siis jotenkin harvinaisuus, kun minä kyllä päätän tunteistani (jos tällaista ilmaisua halutaan siitä käyttää). Voisin hyvin kuvitella tilanteen, jossa joku on sanonut tai tehnyt jotain loukkaavaa ja minä mietin, että pitäisikö siitä loukkaantua. En loukkaannu vahingossa, eli niin, ettei toinen tahallaan halua loukata, mutta ymmärrän kyllä loukkaantua, jos sitä tahallaan yritetään. Paitsi ehkä silloin, kun kiusallani en loukkaannu, vaikka toinen kuinka haluaisi. Joskus täytyy tosissaan miettiä, että oliko se nyt tahallista ja pitääkö siitä loukkaantua vai ei.
Toinen asia on ihastuminen tai rakastaminen. Jos en halua ihastua johonkin ihmiseen, niin sitten en ihastu. Jos taas haluan ihastua, niin voin ihastua ihan kehen vain (toisten kohdalla se saattaa tosin olla aika työn alla, en ole koskaan kokeillut ihan kehen vaan). Myöskin rakastaminen on tahdosta kiinni. Jos haluaa rakastaa esimerkiksi puolisoaan, niin sitten tekee niin. Jos taas ei halua, niin sitten ei rakasta, mistä seuraa pidemmän päälle ongelmia (se puoliso voi toki vaikuttaa tähän valintaan itsekin).
Vaikeinta on hallita sellaisia pitkäaikaisia tunteita, kuten esimerkiksi yksinäisyys tai jotain jatkuvasti esiin tulevia tunnetiloja. Jos siis tarvitsen huomiota enkä sitä saa viikkoihin, kuukausiin tai vuosiin, niin kyllä alkaa olla vaikeuksia pitää negatiiviset tunteet kurissa. Ne pitkäaikaiset tunnetilat saattavat työntyä päätösten läpi. Lyhytaikaiset tunteet ovat kuitenkin päätösvallan alla.
Eikä se ole manipulointia. Ne on ihan oikeita tunnetiloja, joista joissain tilanteissa on hyötyä ja joissain haittaa. Järjellä päätellään kumpaa ja sitten valitaan siihen sopivat tunteet. Helppoa, suosittelen. Helpottaa myös tunteista keskustelua, kun ne pystyy perustelemaan.
minä jo aattelin että tuliko kysymykseni tehtyä marssilaisten kielellä, kun tuntui ettei sitä kukaan tajua :)
Ehkäpä toinen ilmaisu tunteista päättämiselle voisi olla esim. elämänhallinta. Monesti ihmiset tuntuvat ajattelevan että ovat tunteidensa "orjia", mutta eivät tiedä tai halua tietää että voivat tehdä itse paljon asialle.
että tuo esimerkkisi ei ollut tunteista päättämistä vaan laskelmointia.
Tunteita voi hillitä ja tasoitella. Niitä voi selvittää ja eritellä. Ennenkaikkea ne pitää kohdata. Jos joutuu päättämään/voi päättää tunteista, ei oikeasti tunne.
Hellou Vesipeto, hyvä avaus, pyysinkin pysymään linjoilla;)
Minä ymmärrän tuon näin...
Elin vuosia avioliitossa ja noin puolivälissä mieheni petti niin että vietti muutaman kuukauden kaksoiselämää. No, jatkettiin ja jälkeen päin jopa uskon ettei se toistunut (naivi mut silti) mutta luottamusta en koskaan saanut takaisin. Jos silloin olisin tajunnut että ihan oikeasti ihminen voi "päättää" mitä tuntee niin olisin ehkä selvinnyt helpommalla... toki ero oli vääjämättä se paras ratkaisu kun mukana oli tietysti muutakin. Mutta ne ajatukset ja tunteet epäluottamuksesta olisi ehkä ollut helpompi käsitellä.
No, tämän tunteiden päättämisen olen oppinut nyt kun olen kohdannut uuden suhteen. Alussa oli kaikkein vaikeinta luottaa ettei toinen petä.. siis tällä uudella ihmisellähän ei ole minkään valtakunnan tekemistä sen vanhan kanssa.. mutta ne tunteet...
Oppia ikä kaikki mutta nyt kun olen tajunnut että niitä tunteita voi "kääntää".. kas kas kun helpottaa:)
Toi on ehkä enempi laskelmointia minkä esimerkin laitoit:)!
Hellou Vesipeto, hyvä avaus, pyysinkin pysymään linjoilla;)
Tän voi tietty tajuta niin että pystyykö päättämään mitä tuntee vai että pystyykö päättämään että päättää päättää tunteet (siis lopettaa tunteet jonkin asiaan/ihmiseen;).
Minä ymmärrän tuon näin...
Elin vuosia avioliitossa ja noin puolivälissä mieheni petti niin että vietti muutaman kuukauden kaksoiselämää. No, jatkettiin ja jälkeen päin jopa uskon ettei se toistunut (ehkä naiivi mut silti) mutta luottamusta en koskaan saanut takaisin. Jos silloin olisin tajunnut että ihan oikeasti ihminen voi "päättää" mitä tuntee niin olisin ehkä selvinnyt helpommalla... toki ero oli vääjämättä se paras ratkaisu kun mukana oli tietysti muutakin. Mutta ne ajatukset ja tunteet epäluottamuksesta olisi ehkä ollut helpompi käsitellä.
No, tämän tunteiden päättämisen olen oppinut nyt kun olen kohdannut uuden suhteen. Alussa oli kaikkein vaikeinta luottaa ettei toinen petä.. siis tällä uudella ihmisellähän ei ole minkään valtakunnan tekemistä sen vanhan kanssa.. mutta ne tunteet...
Oppia ikä kaikki mutta nyt kun olen tajunnut että niitä tunteita voi "kääntää".. kas kas kun helpottaa:)
Siihen en usko henk. koht. että pystyisin päättämään tunteistani nii, että: päätän nyt että en enää rakasta tai pidä tai että rakastan jotain.
Toi on ehkä enempi laskelmointia minkä esimerkin laitoit:)!
viesti joka eka ei lähtenyt.. vähänkös taas tökkii tämä linja:)!