Erosimme kolme kuukautta sitten. Ei miehessä mitään suurta vikaa ole, mutta kaikki pikku viat yhteensä olivat liikaa. Kaksi viikkoa eron jälkeen tajusin olevani raskaana. En ole vieläkään kertonut miehelle, enkä haluaisikaan kertoa. Olen aikeissa muuttaa takaisin kotipaikkakunnallani, jossa lapsella tulee olemaan hyvät isovanhemmat, täti ja kaksi enoa, serkkuja ja muita ystäviä ja sukulaisia.
Haluaisitko miehenä tässä tilanteessa tietää? Paras ystäväni on sitä mieltä, että miehellä on oikeus tietää, minä taas ajattelen, niin mies itsekin valitsisi tietämättömyyden, jos voisi. Lapselle olisi joka tapauksessa parempi, ettei olisi yhteishuoltajuutta ja kahta kotia ja isin mahdollista uutta tyttöystävää ja muuta sotkua. Mutta teenkö jotenkin väärin miestä kohtaan, jos en kerro vai teenkö hänelle palveluksen?
Haluaisitko miehenä tässä tilanteessa tietää? Paras ystäväni on sitä mieltä, että miehellä on oikeus tietää, minä taas ajattelen, niin mies itsekin valitsisi tietämättömyyden, jos voisi. Lapselle olisi joka tapauksessa parempi, ettei olisi yhteishuoltajuutta ja kahta kotia ja isin mahdollista uutta tyttöystävää ja muuta sotkua. Mutta teenkö jotenkin väärin miestä kohtaan, jos en kerro vai teenkö hänelle palveluksen?
Vastaukset 17
Vanhimmat
"Lapselle olisi joka tapauksessa parempi, ettei olisi yhteishuoltajuutta..."
Tuo taitaa enemmänkin olla äidin toive. Kyllä se lastenvalvoja joka tapauksessa ottaa mieheen yhteyttä kun lapsi syntyy, jos hänet isäksi ilmoitat. Sitten voit miettiä, olitko ovela uskotellessasi itsellesi sinun toiveesi toteutumisen olevan parasta kaikille. Eri asia sitten, jos et muista tai tiedä lapsen isää, niinkuin voi käydä, jos nukkuu paljon eri sängyissä.
Miehen näkökulmasta en tietty voi kommentoida, mutta mun mielestä on melkeinpä julmaa jättää kertomatta miehelle että hänestä on tulossa isä. Ei kenelläkään ole mun mielestä oikeutta valita tietämättömyyttä toisen puolesta noin tärkeässä asiassa.
Mun mielestä on surullista myös lapsen kannalta riistää häneltä mahdollisuus isään, olkoonkin niin että isä asuisi eri paikkakunnalla. Jättämällä kertomatta et anna isälle etkä lapselle edes mahdollisuutta tuntea toisiaan ja olla tärkeinä ihmisinä toistensa elämänsä.
Haluatko ottaa tuollaisen vastuun kannettavaksesi? Tiedon siitä, että olet erottanut lapsen ja isän toisistaan vain koska sinä oletit ettei isä kuitenkaan halua tietää? Entä jos haluaakin? Entä jos mies todellakin haluaa olla hyvä isä lapselleen, vaikka olettekin eronneet ja lapsi asuisi toisella paikkakunnalla?
"Haluaisitko miehenä tässä tilanteessa tietää?"
- Haluaisin.
"Mutta teenkö jotenkin väärin miestä kohtaan, jos en kerro vai teenkö hänelle palveluksen?"
- Parempi kertoa nyt, kuin vasta sitten kun asia paljastuu jotakin toista kautta. En ymmärrä, miten tuo kertomatta jättäminen olisi palvelus ketään kohtaan.
tietää toisistaan. Vaikkei isä lapsen elämässä olisikaan, on kummallakin oikeus tietää toisistaan. Lapsellehan voi myöhemmin syntyä sisaruksiakin isän puolelta. Totuus on aina paras vaihtoehto ja tihkuu sinusta läpi kumminkin, vaikka asian salaisitkin. Älä ainakaan uskottele vauvalle, että joku muu on hänen isänsä, vaikka uuden miehen jo piankin tapaisit. Joku muu isä voi olla se sosiaalinen isä, mutta bioisää ei voi vaihtaa.
on tietämättään sisaruksia? Olen vain joskus miettinyt.. Jos isä sattuu olemaan kova juoksemaan vieraissa, tai nuorena muuten kävi paljon naisissa..
Isällä on oikeus tietää lapsestaan vaikka et sitä itse haluaisikaan, jos et kerro niin muistathan jättää isän tuntemattomaksi ja olla vaatimatta elatusapua kun et halua isää mukaan kuvioon.
ihminen jättää kertomatta. Ei sun oo pakko miestä ilmoittaa isäksi, jos mies ei halua ja se on teen yhteinen päätös, mutta miehen kuuluu saada tietää. Isyyden voi tunnustaa myohemminkin käsittääkseni, jos mieli muuttuu.
Mä tein täsmälleen noin ja mitään en ole niin paljon elämässäni katunut. Se saattaa tuntua hyvältä ajatukselta nyt, mutta lapsen kasvaessa tilanne muuttuu. Oman oikean isän tunteminen on korvaamaton asia, oli hänen kanssaan tekemisissä tai ei. Jollei mies ei ole väkivaltainen psykopaatti, kertomatta jättäminen ei palvele mitään hyvää tarkoitusta.
Jos sä päätät leikata isän pois lapsen elämästä, on se niin helvetin itsekäs teko, ettei siihen riitä mitkään mittarit.
Toinen asia on sit, jos tapaat jo raskausaikana miehen, joka on valmis jakamaan vastuun sun kanssa ja ottamaan isän paikan lapsen elämässä - myös teidän mahdollisen eron jälkeen. Silloin ei tietenkään ole pakko koskaan paljastaa lapsen biologista isää. Mut millä todennäköisyydellä sä löydät raskaanaollessas uuden miehen?
Lapselle olisi joka tapauksessa parempi, että hänellä on isä. Oli sit yhteis tai yksinhuoltajuus tai isä vaan joku mies, joka asuu toisessa kaupungissa. Jos sä et kerro isälle lapsesta, et sä voi kertoa lapsellekkaan isästä.. Mieti nyt vähän itsekin tota kuviota.
Sä voit toteuttaa suunnitelmas ja tehdä just niinku tykkäät.. kasvattaa lapsen yksin, muuttaa kotikaupunkiis jne, vaikka kertoisitkin lapsen isälle.
Jos jätät kertomatta, teet kaikista eniten väärin lapselles, myös miehelle ja oikeastaan kaikille ihmisille sun elämässäs, koska teet heistä samalla osallisia valheeseen.
on oikeus isään siitä huolimatta että isä tai äiti haluaa olla itsekäs tai kuvittelee tietävänsä mikä lapsen etu (oikeasti) on.
Teet väärin sekä miestä että lasta kohtaan, ja vaikka miehen eduista et enää välittäisi niin lapsen etu on syytä pitää mielessä.
olisi ihmisen aina hyvä tietää, edes nimeltä. Eli lapsen edun mukaista on, että kerrot. Miehelle voi olla isyys ihan yhtä suuri ja tärkeä juttu kuin äitiys naiselle. Ei välttämättä vauva-aikana, mutta myöhemmin. Alkureaktio voi tietysti olla miehelle järkytys, mutta suuri mullistushan se lapsen tulo maailmaan on aina. Joten toivon, että kerrot isäksi tulosta tälle "pikkuvikaiselle" miehelle. Jos "viat" olisivat suuria, väkivaltaisuus tms. silloin voisi asiaa harkita uudestaan.
Tiedän tapauksia, että nainen on hankkiutunut raskaaksi tahallaan ns. yhden yön suhteen seurauksena (valehdellut ehkäisystä), eikä koskaan kertonut miehelle, että tästä on tullut isä. Musta tää on suorastaan rikollista toimintaa, niin lasta kuin isääkin kohtaan:(
Kyllä se vaan niin on, että isän tulee tietää lapsestaan ja etenkin lapsen isästään. Sitten jos mies olisi väkivaltainen tms. niin ehken itsekään kertoisi.
ei kiinnostaisi tietää tietää. lapsia voi tehdä uusia ja vanhaan en haluaisi palata edes lapsen takia.
Taisi tulla vastauksia aika monelta, jotka ovat peräisin ydinperheestä. Minun äitini taipui aikanaan antamaan isälleni yhteishuoltajuuden ja se oli yhtä helvettiä. Olin niin kateellinen kavereilleni, jotka saivat vain vierailla isänsä luona ja itkin itseni uneen joka ilta kaivatessani kotiin. Jouduin myös vastuuseen nuoremmasta veljestäni, koska biologinen isäni osasi hädin tuskin huolehtia itsestään ja kaipasin sisaruspuoliani. Paljon tärkeämpi ihminen elämässäni on ollut isäpuoleni, kuin biologinen isänä. Koska oma yhteishuoltajuuslapsuuteni oli niin kamala, niin ainakaan sitä ei lapseni joudu koskaan kokemaan, vaikka joutuisin muuttamaan minne!
"Haluaisitko miehenä tässä tilanteessa tietää?"
Rehellisesti sanottuna en tiedä etukäteen. Mutta uskoisin että ennemmin tieto kuin tiedottomuus.
"Paras ystäväni on sitä mieltä, että miehellä on oikeus tietää, minä taas ajattelen, niin mies itsekin valitsisi tietämättömyyden, jos voisi."
Niin sinä ajattelet, mutta kun et tiedä. Ei kai vaan ole niinkin, että haluat päästä miehestä eroon ettei vaan jäisi vahingossa langoille roikkumaan? Yrität pitää homman simppelimpänä sinulle vaikka en usko sen noin onnistuvan. Et nimittäin ajattele nenääsi pitemmälle tässä asiassa.
"Lapselle olisi joka tapauksessa parempi, ettei olisi yhteishuoltajuutta ja kahta kotia ja isin mahdollista uutta tyttöystävää ja muuta sotkua."
Ai niin kun sinä meinaat elää nunnana lopun elämääsi. Ja ei välttämättä ole parempi, jos vähänkään tasapainoiset ihmiset kyseessä, niin en jaksa uskoa että yhteishuoltajuudesta olisi haittaa. "Normaalisti" alkunsa saaneella lapsella on myös oikeus tietää isästään.
"Minun äitini taipui aikanaan antamaan isälleni yhteishuoltajuuden ja se oli yhtä helvettiä."
Niin eikös vanhemmat tee tuon helvetin, ei yhteishuoltajuus, tms?
Nämä on tosi vaikeita asioita ja riippuu niin paljon tilanteista ja ihmisistä miten asiat menee.
Ei ydinperheissäkään asiat aina niin ruusuisia ole. Usein parempi vaihtoehto vois olla nimenomaan se, että vanhemmat on erillään joten monella ydinperheessä kasvaneella voi olla hyvinkin tiedostava mielipide tästä. Jos vanhemmat asettaa lapsen edun etusijalle ja on valmiita kypsästi suhtautumaan asiaan, on lapselle aina parempi kun hän tietää olevansa rakastettu ja hoivattu kummankin vanhemman puolelta asuttiinpa missä tahansa.
Päätös on tietty sinun, mutta mieti tarkkaan ajatteletko todella lapsesi parasta vai annatko omien huonojen kokemustesi sumentaa arvostelukykysi? Exäsi ei ole sama ihminen kuin oma isäsi ja on paljon mahdollista, että saatte homman toimimaan niin, että lapsi saa tasapainoisen lapsuuden, jossa hänellä on kaksi rakastavaa vanhempaa ja sen lisäksi ehkä vielä äiti/isäpuolet tukemassa häntä. Kaikki riippuu vain siitä, miten kypsästi suhtaudutte asiaan.
...
ei ole mitään oikeutta kieltää lapselta isäänsä eikä isältä lastaan. Ei mikään laki pakota selvittämään isyyttä tai tekemään yhteishuoltajuussopimusta. Isyyden voi jättää kokonaan selvittämättä jolloin saat automaattisesti yksinhuoltajuuden. Isyyden voi selvittää ja ryhtyä yksinhuoltajaksi. Tai sit tehdä sen yhteishuoltajuussopimuksen. Asia on kuitankin kerrottava. Mikä sun suvusta tekee niin hyvän että se pystyy korvaamaan isän!!