Nyt kun lähetettyjä työhakemuksia on jo takana kymmeniä, niin mietityttää, että miten kauan tätä jaksaa? Hakijoita paikkoihin on yleensä kymmeniä, välillä satoja, joten joukosta erottuminen on vaikeaa. Välillä onnistuu ja pääsee haastatteluun,mutta ainakin toistaiseksi joku muu on saanut paikan. Usko alkaa loppua ja masennus iskee hetkittäin. Miksen minä kelpaa? Olen yrittänyt ja yrittänyt. Mutta tänä aamuna, kun taas meni yksi paikka ohi, tuli itku. Masennusko vielä tähän työttömyyden lisäksi?
Itku tulee
epäonnistumisista
101880
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Voi, tiedän tunteesi! Minä olen kaksi vuotta hakenut AKTIIVISESTI työtä. Satoja hakemuksia ja avoimia kyselyjä. Haastatteluun asti olen päässyt noin kymmenen kertaa. Joka kerta on kuitenkin löytynyt joku parempi.
En osaa vastata kauanko tätä jaksaa. Itse olen ollut välillä tosi maassa. Kun tietää, että paperit on kunnossa, työ- ja koulutustaustat hyvät, suositukset erinomaiset ja muut extrat päälle, eikä SILTI kelpaa mihinkään oman alan työhön niin kyllä sitä alkaa päässään pyöritellä vaikka mitä. Epäilee omaa mielenterveyttään ja itsetuntemustaan, tulee vainoharhaiseksi ja miettii jos sittenkin on jossain joku joka pystyy myrkyttämään työnhakuasi... Kelaa haastattelutilanteita ja katuu sanomisiaan syyttä...
Loppujen lopuksi kaikki on kiinni tuurista ja ihmisten välisistä kemioista. Muista kuitenkin, että jokaisen hylkäyksen jälkeen parannat hakemustasi ja valmistaudut haastatteluun paremmin. Suunta on koko ajan eteenpäin! TSEMPPIÄ!
Seuraava kerta voi olla se kerta kun onnistuu. Sain sopimuksen 11. haastattelun jälkeen.
Apua kannattaisi varmaan kysyä/vaatia työkkäristä - sitä varten siellä on asiakaspalvelijoita. Voisi yrittää työelämänvalmennuksen tai työkokeilun kautta päästä töihin. Palkkaa tältä ajalta ei ilmeisesti tule, mutta niin voisi kaupata itsensä "sisälle" taloon, näyttää kyntensä, päivittää osaamistaan, tutustua erilaisiin työpaikkoihin... Parempi tehdä jotain vaikka huonollakin palkalla kuin ei mitään.
Vuokratyöfirmojen kautta löytyy myös vakipaikkoja. Pienestä keikastakin voi syntyä työpaikka.
Jaksamista- samassa veneessä ollaan
Hei! Älä vaan masennu. Kyllä se vielä tärppää. Tärkeintä on pitää positiivinen mieli. Se näkyy läpi myös haastatteluissa. Saat varmasti töitä pian! Kannattaa olla muutenkin elämässä aktiivinen muillakin saroilla esim. harrastuksien ja liikkumisen niin se auttaa. Pitää itsensä kiireisenä.
Vinkkejä työnakuun löytyy myös: http://www.duunit.net/tyopaikat ja sitten siellö on myös työnhakuopas. Ehkä löydät sieltä muutamia uusia keinoja. Tsemppiä sulle ja sovitaan ettei masennuta, eiks juu!
Tätä viestiä ei pitäisi lähettää, mutta jos luet eteenpäin niin luet omalla vastuulla, ok.
Työpaikan saaminen on käsittääkseni nyky päivänä ihan sama juttu kuin (miehenä) yrittäisit saada pillua. Ainoa ero on että pillun saamisessa sinun pitää hurmata se joka sen pillun päällä istuu eli joku viehättävä naikkonen, yleensä ravintolassa. Työpaikan saamisessa sinun pitää hurmata ne jotka sen himoitun työpaikan päällä istuvat, eli haastattelupöydän takana tyypillisesti istuvat kravattiinsa tukehtuva tärkeilijä ja joku rekrytointihenkilö. Siinä mielessä työpaikan saaminen on motivoitumisen suhteen astetta hankalampaa kuin pillun saaminen, joka sekin on kyllä jo ihan riittävän hankalaa.
Mutta pillun saamisessahan homman nimi on se, että ei saa yrittää liikaa miellyttää, mutta pitää kuitenkin tehdä hyvä vaikutus. Joskus se onnistuu, joskus ei. Mitä enemmän yrittää miellyttää, sitä heikommalta vaikuttaa ja heikkoa ei kunnioiteta eikä sille täten anneta. Toisaalta jos koko homman lyö läskiksi tekemällä kaiken omilla ehdoillaan (pukeutuu esim. verkkareihin koska ne ovat mukavat, ei juttele mitään jos ei satu huvittamaan ja haisee hielle koska ei viitsinyt käydä suihkussa) niin ei onnistu silloinkaan. Koska silloin ei onnistu miellyttämään tarpeeksi. Siis pitää osata miellyttää sitä toista yrittämättä varsinaisesti miellyttää. Pitää kuitenkin pyrkiä tekemään hyvä vaikutus, mutta omilla ehdoillaan ja heikkoutta ei saa missään tapauksessa näyttää, toisaalta pitää olla myös tutun ja turvallisen ja itsevarman tuntuinen. Niin sitten sille toiselle tulee hyvä mieli ja se antaa sinulle sitä mitä haluat.
Aika hauskasti rinnastettu tämä. Näinhän se kait menee. Naisena työtä hakiessa siis itseluottamus, pilke silmäkulmassa, fiksut vastaukset ja hymy toimii... ja tietysti pitää esittää vaikeasti tavoiteltavaa... ja että on tässä muutkin vähän kyselleet...
Kiitokset kannustuksesta, kohtalotoverit!
En haluaisi uskoa, että ainoa tie päästä töihin on joku palkaton työelämävalmennus tms, koska sen tarpeessa en todellakaan ole. Työkkärin suunnalta ei apuja paljon enää tule, kun työnhakukurssit ja muut on jo käyty. Eipä tässä muu auta, kuin jatkaa yrittämistä. Sinänsä plussaa on, että pääsen sentään usein haastatteluihin - eli hakemuksissa ei liene vikaa. Toivotaan, että seuraavassa haastattelussa kemiat kohtaavat :)
Onko nuoren tai iäkkään vaikea saada työpaikkaa?
Ei ole.
Jos olisin siinä tilanteessa saisin helposti työpaikan.
Kirjoittaisin henkilö- ja osaamistietojeni lisäksi näin:
” Tietäen, että työllistäminen on Suomen lakien mukaan lähinnä murhan
jälkeen ankarimmin rangaistava teko ja yrittäjät siksi vieroksuvat
työllistämistä vakuutan, että kun työsuhteeni päättyy, en tule
haastamaan työnantajaani oikeuteen laittomasta irtisanomisesta, enkä
vaatimaan siitä korvauksia. Ymmärrän, että yrittäjä ei koskaan
aiheettomasti irtisano ketään, koska ajatus on lähtökohtaisesti
järjetön ja toiseksi siksi, että en kuitenkaan lähtisi käräjöimään
työnantajaani vastaan ja tekemään itsestäni julkisesti ns.
”työsuhdevammaista” jota kukaan ei enää uskalla ottaa töihin.
Tällaista sitoumusta minulta ei ole vaadittu, ei edes pyydetty."
Kun kerroin tämän yhdelle suurelle työllistäjälle tämä sanoi heti: ”Tommosen
kaverin mä ottaisin heti töihin”..
Juu itku tulee mullakin. Alussa oikeesti suunnittelin mitä haen ja jätin paljon hakemattakin, kun parempia oli vedossa. Nyt haen vaan päättömänä duunia melkein ihan mitä vaan. Totta kai haluaisin, et se liippaa edes vähän omaa alaa. Tein oikeen taitto-ohjelmalla hyvännäköisen hakemuksen ja viilasin sen visuaalisesti yhteensopivaksi CV:n kanssa. Olen oppinut kehumaan itseäni paremmin ja hakuprosessi on tehnyt minusta analyyttisemmän itseäni ja haettavaa yritystä kohtaan. Yritän myydä itsestäni kaiken. Nyt on varmaan lähtenyt hakemuksia 30-40 kpl ja yhteenkään haastatteluun en ole päässyt. Tässä olis yks todella motivoitunut työntekijä, mutta kuka sen ottais?
Kirjoituksesi oli kuin minun. Minullakin on viimosen päälle tehty cv, josta käy oikeasti ilmi miten monipuolinen osaamiseni on ja kokemusta on, mutta eipä tärppää. Välillä tulee haettua todella jotain työtä joka olisi unelma, välillä kun nyt edes saisi jotain.
Alkaa olla masennus aika kova, ja turhautuma. Ja haastatteluunkaan asti en ole edes päässyt. Sillä aina aikaisemmin haastattelusta olen läpi päässyt, mutta nyt kun en edes pääse siihen vaiheeseen.
Olen äärimmäisen motivoitunut, ja oikeasti hyvä työntekijä, mutta mistä työtä? Ärsyttää kun lukee asiantuntijoiden kanssa, jotka vain toteavat että kyllähän minun pitäisi olla töissä, mutta empä ole, ja alakulo valtaa...