Olen tosi pahoillani, että jouduin olemaan todella törkeä ja julma entiselle "poikakaverilleni". Sivusuhteen lopettaminen ei todellakaan ole helppoa. Siihen niin helposti palaa ja palaa uudelleen. Me olemme eronneet viidenssä vuodessa ainakin kerran vuodessa. Nyt päätin, että tämä on viimeinen ja lopullinen ero. Pahoitin hänen mielensä ja loukkasin niin, että toivottavasti miehen ylpeys ei anna periksi myöhemmin enää kysellä perääni. Tuntuu pahalta itsestäni, sillä enhän ajattele niin oikeasti kun sanoin. Anteeksi en voi pyytää, sillä sehän olisi kuin kävelisin puolitiehen häntä vastaan.
Nokka kohti tuulta, kuten hän ilkeisiin sanoihini vastas. Ja kuten jatkoin, niin ei kannata taakseen enää tuhraan katsella. Tämä tarina oli tässä.
Nokka kohti tuulta, kuten hän ilkeisiin sanoihini vastas. Ja kuten jatkoin, niin ei kannata taakseen enää tuhraan katsella. Tämä tarina oli tässä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
viisi vuotta on jo melkopitkä aika .
siinä ajassa oppii tuntemaan toisen melkohyvin.
jotenkin viestistä saa sellaisen käsityksen että ,olet pahoillaan erosta ja tavallaan kaipaat häntä kaikesta huolimatta.
Et haluaa että hän enään ottaa yhteyttä ,mutta toivot että hän kuitenkin sen tekis.
Oletko itse pääsyt yli tästä suhteesta ..jaksatko mennä eteenpäin ,vai toivottko että palaisitte viellä yhteen?
Olet saanut aivan oikean käsityksen, hän on ollut minulle kovin rakas ja läheinen. Ja samoin minä olen hänelle tärkeä rakas ihminen. Siksi sattuukin niin kun loukkasin häntä niin kovin. En ikimaailmassa olisi halunnut loukata. En minä mihinkään yli ole suhteestamme vielä päässyt, siksi minun oli pakko loukata, ettei hän ottaisi yhteyttä. Ei meidän suhteemme enää toimi sille asettamissamme rajoissa. Mihinkään enempäänkään me emme yhdessä pystyisi. Meidän on vain pakko pystyä eroamaan.
Tällä kertaa olen "onnellisessa" asemassa. Näitä tunteita kun ei tavallisesti voi kenellekään kertoa, ne on vain itkettävä yksin ja surtava yksin. Nyt minulla on ystävä, joka ymmärtää (omasta vastaavasta kokemuksestaan) ja hän on mies, josta pidän, jonka kanssa salasuhteemme on alkanut toimia. Uskon, että persoonamme ovat näin yhteensopivammat kuin entisen kanssa. Silti ei näitä tunteita pyyhkäistä pois kuin viledalla...viisi vuotta ON pitkä aika.
Olet saanut aivan oikean käsityksen, hän on ollut minulle kovin rakas ja läheinen. Ja samoin minä olen hänelle tärkeä rakas ihminen. Siksi sattuukin niin kun loukkasin häntä niin kovin. En ikimaailmassa olisi halunnut loukata. Ehkä hän sisimmässään tietää, että en tarkoittanut tai sitten hän luulee minun löytäneen paremman. En minä mihinkään yli ole suhteestamme vielä päässyt, siksi minun oli pakko loukata, ettei hän ottaisi yhteyttä. Ei meidän suhteemme enää toimi sille asettamissamme rajoissa. Mihinkään enempäänkään me emme yhdessä pystyisi. Meidän on vain pakko pystyä eroamaan.
Tällä kertaa olen "onnellisessa" asemassa. Näitä tunteita kun ei tavallisesti voi kenellekään kertoa, ne on vain itkettävä yksin ja surtava yksin. Nyt minulla on ystävä, joka ymmärtää (omasta vastaavasta kokemuksestaan) ja hän on mies, josta pidän, jonka kanssa salasuhteemme on alkanut toimia. Uskon, että persoonamme ovat näin yhteensopivammat kuin entisen kanssa. On hän siis ehkä parempi minulle, mutta olen niin kovin vielä kiinni entisessä. Ei näitä tunteita pyyhkäistä pois kuin viledalla...viisi vuotta ON melko pitkä aika.
En ole ap kirjoittaja mutta myös erään varatun miehen "tyttöystävä". Ollut jo 4 vuotta ja mekin on välillä yritetty eroon toisistamme...emme pysty, kumpikaan ei pysty siihen. Olemme olleet alusta asti rakastavaiset ja tässä suhteessa on todellakin tunteet mukana. Vaikka pystyisinkin jossain vaiheessa lopettamaan itse tämän suhteen, tätä miestä en unohda ikinä! Ei todellista Rakkautta pysty unohtamaan...