8 vuotta naimisissa, lapset, talo, työt ja talous kaikki ok. Koskaan ei juurikaan olla riidelty asioista, mutta yksi asia on joka mättää.
Vaimoni ei suostu (tarkemmin kun mietin, ensimmäistä seurusteluvuotta luukunottottamatta ei ole koskaan) lähestymään minua. Lähestymisellä tarkoitan halaamista, pusuttelua ym. normaalia parisuhteessa tapahtuvaa toimintaa. Itse olen urheilullinen ja hyvässä kuosissa oleva kaveri joka pitää itsestään huolta ja en juuri päihteitä käytä, joten ulkoisesti ei mitään muutoksia itsessäni juuri ole tapahtunut avioliiton aikana.
Seksialoitteen teen aina minä (yhtä joskus kauan sitten tapahtunutta poikkeusta lukuunottamatta), jos uskallan. Tätä nykyä seksiä on n. 5-10n krt/ vuosi ja silloin minun tehtäväni on todellakin varmistaa, että hänen tarpeensa tulevat hoidettua hyvin --> hän vain makaa ja minun on oltava kuin joku palvelija. Olen kysynyt häneltä useasti, onko jokin vialla ja vastaus on aina; ei ole täytyy vaan "yrittää itsekin tehdä aloite joskus" ja juttu jää siihen. Hieronta yms. palvelut minulta kyllä kelpaavat, mutta kun itse olisin vuorossa kuuluu raskas huokaus ja "okei, ehkä vähän aikaa mutta mä en nyt jaksais.."
Hänen isäsuhteensa tai käytännössä sen puuttuminen on hyvin arka asia ja siitä ei saa koskaan puhua. Yleensä naiset ovat niitä puheliaimpia ja miehet jörnöjä, mutta ei meillä.
Hän on erittäin ahkera ja tunnollinen ihminen ja kunnia-asiana on kaikkien asioiden hyvä ja täsmällinen suorittaminen.
Tämä mahtaa kuulostaa isojen ongelmien kanssa painivien ihmisten korvissa niuhotukselta, mutta kun aika kuluu alkaa tällaiset asiat todella syödä miestä varsinkin kun edelleen rakastan häntä paljon. Toiselle miehelle ei oikein ole aikaa, joten se mahdollisuus on lähes olematon, mutta eihän sitäkään tiedä. Onko kenelläkään vastaavanlaisia kokemuksia?
Vaimoni ei suostu (tarkemmin kun mietin, ensimmäistä seurusteluvuotta luukunottottamatta ei ole koskaan) lähestymään minua. Lähestymisellä tarkoitan halaamista, pusuttelua ym. normaalia parisuhteessa tapahtuvaa toimintaa. Itse olen urheilullinen ja hyvässä kuosissa oleva kaveri joka pitää itsestään huolta ja en juuri päihteitä käytä, joten ulkoisesti ei mitään muutoksia itsessäni juuri ole tapahtunut avioliiton aikana.
Seksialoitteen teen aina minä (yhtä joskus kauan sitten tapahtunutta poikkeusta lukuunottamatta), jos uskallan. Tätä nykyä seksiä on n. 5-10n krt/ vuosi ja silloin minun tehtäväni on todellakin varmistaa, että hänen tarpeensa tulevat hoidettua hyvin --> hän vain makaa ja minun on oltava kuin joku palvelija. Olen kysynyt häneltä useasti, onko jokin vialla ja vastaus on aina; ei ole täytyy vaan "yrittää itsekin tehdä aloite joskus" ja juttu jää siihen. Hieronta yms. palvelut minulta kyllä kelpaavat, mutta kun itse olisin vuorossa kuuluu raskas huokaus ja "okei, ehkä vähän aikaa mutta mä en nyt jaksais.."
Hänen isäsuhteensa tai käytännössä sen puuttuminen on hyvin arka asia ja siitä ei saa koskaan puhua. Yleensä naiset ovat niitä puheliaimpia ja miehet jörnöjä, mutta ei meillä.
Hän on erittäin ahkera ja tunnollinen ihminen ja kunnia-asiana on kaikkien asioiden hyvä ja täsmällinen suorittaminen.
Tämä mahtaa kuulostaa isojen ongelmien kanssa painivien ihmisten korvissa niuhotukselta, mutta kun aika kuluu alkaa tällaiset asiat todella syödä miestä varsinkin kun edelleen rakastan häntä paljon. Toiselle miehelle ei oikein ole aikaa, joten se mahdollisuus on lähes olematon, mutta eihän sitäkään tiedä. Onko kenelläkään vastaavanlaisia kokemuksia?
Vastaukset 56
Vanhimmat
mutten kuitenkaan osaa sanoa mistä kenkä puristaa.
En tiedä miksi ei haluta. Seksi ei taida totta tosiaan olla meille eri sukupuolta oleville sittenkään yhtä tärkeää.
Sen verran voin asiaa "valaista", että ulkoiset puitteet eivät välttämättä takaa onnellisuutta; ja kun nainen ei ole tyytyväinen (onnellinen) ei se seksikään luista. Meilläkin ulkoisesti kaikki hyvin, mutta sisäisesti kiehun (mieheni tietää ja huomaa sen, muttei kuuntele minua.) Jatkan siis kiehumista yksinäni.
Seksi ei ole sinulle ja miehellesi yhtä tärkeää..
Et voi puhua kaikkien parien puolesta..
Luepa saman palstan: "Seksitön avioliitto ei toimi."
Siinä sanoo mies asiaa, esim: "Sukupuolielämän ongelmat johtuvat siitä että mies ja nainen toimivat täysin eri tavoin. Molemmat tarvitsevat rakkautta, mutta mies avautuu tuntemaan sitä jos seksi toimii. Nainen taas avautuu seksille, jos kokee miehensä rakastavan. Siksi kaikki ongelmat avioliitossa heijastuu sukupuolielämän alueelle, joka menee lukkoon tai umpikujaan."
Tai mitäs tähän sanot: "Seksi on miehille ykkösenä listassa, kun he määrittelevät mitä avioliitosta ja puolisolta odottaa. Vastaavasti naisilla seksi ei ole edes 10 ensimmäisen asian joukossa. Siksi rehellinen keskustelu aiheesta on tärkeää keskustella."
Molemmat siis lainauksia yllämainitusta keskustelusta.
En todellakaan puhu ainoastaan omista kokemuksistani, kyllä voi rehellisesti todeta, että seksi on miehille tärkeämpää kuin naisille!
Yksilökohtaista tuo on..
Naiset vaan on kautta aikain leimattu lutkiksi jos on heti valmis harrastamaan seksiä..
NYT puhun VAAN omasta puolestani..Seksi on aina ollut MINULLE tärkeämpää kuin miehelleni.
Yleistävät tekstit saavat miehen kuvittelemaan, ettei nainen halua yhtä paljon kuin hän, vaikka jokaisella IHMISELLÄ on ERILAISET tarpeet. Ei sitä voi millään keskiarvoilla mitata enkä edes ymmärrä miksi pitäisi.
Yksi nainen sanoo mielipiteensä, ja muut nyökkäilevät, vaikka olisivat erimieltäkin. Eihän kukaan halua olla erilainen.
Päinvastainen tapaus on se, kun miehet kuorossa laulavat miten vaimo pihtaa, vaikka itse olisi se pihtari. Eihän kukaan mies kehtaa sitä ääneen sanoa...mainehan siinä menisi.
Siinäpä oikeaa karsinointia, mitä olen aina inhonnut.Jokaisella on oikeus olla sellainen kuin on vaikka heti synnytyslaitoksesta lähtien alkaa se lokerointi, tytöille vaaleanpunaista röyhelöä ja pojille sinistä.
Minulla on ainakin aamulla ensimmäisenä mielessä seksi kuin myös illalla...Ei rakkaus. sen jälkeen voi sitten halailla.
livessä, vaikka olet eri mieltä (täällä vain uskallat sanoa oman mielipiteesi)? Miksi?
"Ja väitän, että monelle muullekin naiselle parisuhde tarkoittaa myös eritättäin vahvasti seksusaalista suhdetta. " Pitää paikkansa.
Sen verran kuitenkin komppaan edellistä, että kaikissa suhteissani mies on halunnut seksiä enemmän kuin minä, vaikka se minullekin yksi parisuhteen kulmakivistä onkin.
Siksi olenkin saanut nymfomaanin ja seksihullun maineen.
Vihdoinkin seksuaalinen nainen, ei mikään objekti ja hyssyttelijä:)
Minua ärsyttää aina kun joku puhuu suullani mukamas suurena totuutena.
Jokaisella on oikeus olla oma itsensä, eikä pitäisi yleistää asioita.
Karsinointi...GRRRRR!
Sinun halusi ei ole niitä vahvimpia?
Itse saan orkkuja unissanikin, jos en saa seksiä lähes päivittäin ja harva mies on pysynyt kelkassani.
Kyllä minulla on ollut suhteita, joissa minä olen se haluavampi ja tarvisevampi osapuoli. Ja olen tehnyt paljon työtä sen eteen, että saisin sitä seksiä ja läheisyyttä, hellyyttä. Minä olen siis ollut se akviitinen, anoja, vonkuja, tarvitseva.
Sitä tuossa yritin sanoa, että jos joku nainen ei halua seksiä, ei hän saa heti julistaa että "kaikilla naisilla seksi on jossain 10:llä sijalla parisuhteessa...pakollisena sivujuonena".
Ei kaikki halua, mutta ei halua kaikki miehetkään. Jos joku ei halua, tai ole kovin seksuaalinen, ei voi väittää, että KAIKKI naiset.
Ja tarkennan vielä, että seksuaalisuus on sen läheisyyden pohjavire. En osaa kuvitella parisuhdetta, jossa vain halailtaisiin ja pidettäisiin kädestä, ja istuttaisiin sohvalla vieretysten ilman että siinä on joku seksuaalinen vire. Toki se ei aina, läheskään aina, johda vaikka yhdyntään tai edes siis sukupuolielintasolle (orgasmi/tyydytys), mutta että se perusvire, miksi miehen haluan on seksuaalinen suhde. Muuthan on kavereita!
Tietysti osa läheisyydestä on vain koskettelua, paijausta... mutta jos seksuaalinen pohjavire puuttuu, niin se ei ole parisuhde - vaan jotain kaverijuttua. Halu. Himo.
tekevät niin.
Miksi et vain voi myöntää kuuluvasi vähemmistöön? Mikä siinä asiassa niin kamalaa on?
kateellinen pihtariko sieltä suuresta massasta huutelee;)
Eläköön seksi!
Eläköön vähemmistö!
Sääliksi käy kun ette ole ymmärtäneet mitä herkkua
Miehet meille niin auliisti jakavat.
En ole pihtari, enkä myöskään kade.
Minua vain sattuu yleistäminen (jota sinä harrastat yhtä lailla kuin väittelykumppanisikin) ärsyttämään.
Varmaankin,sinulle ja monelle muullekkin naiselle kyseinen teksti voi pitää paikkaansa...
mutta mutta, ei sitä voi torellakaan yleistää, itse naisena sijoitan kyllä seksin hyvinkin lähelle sitä ykkössijaa, ilman sitä ei mielestäni ole parisuhdetta vaan korkeintaan jokin kaverisuhde...
Ja jollei seksi toimi on rakkauren mitarikin aika alhaisella asteikolla...
En silti väitä etteikö läheisyys, lämpö ja välittäminen toisen ajatuksistakin ole tärkeällä sijalla, mutta ilman seksiä...huh huh
En osaa asiaa ymmärrettävästi kirjoittaa,
Tarkoitin vaan, että kuinka moni nainen haluaa lutkan maineen, niinkuin minulla on kun harrastan seksiä kuin JOTKUT miehet joiden maine senkun kasvaa ja parempaan suuntaan.
Ehkä moni haluaisi harrastaa vapaasti, mutta moraali estää...Tiedä häntä enkä tiedä ymmärrätkö vieläkään mitä ajan takaa..
minä nyt, enkä itse tuomitse.
mutta ei myöskään heikoimpia. Olen luultavasti lähellä keskivertoa.
että KAIKILLA naisilla....jne...
Puhuttiin vain "naisista" ja "miehistä", mikä minun käsittääkseni tarkoittaa "suurinta osaa" ko. populaatiosta.
Tuo kymmenessija oli minustakin suurta liioittelua, kyllä kait se nyt ainakin kakkosena tulee.
Ja mitä se sinua kiinnostaa toisen tekemiset?
Kauheasti liittyy aiheeseen tai pelastaa kenenkään päivää jos tämä henkilö myöntää kuuluvansa vähemmistöihin tai ei?
Hän tykkää seksistä ja sanoo sen ääneen ja tulee leimatuksi.
Ainoastaan hänen yleistämisensä ärsyttää.
Jos maailmassa on 6,5 miljardia ihmistä, eiköhän tästä väen paljoudesta nyt jonkinlaisia yhteenvetoja voi tehdä. Vai onko mielestäsi jokaisella ihmisellä erilaiset tarpeet!
Taidat olla joko naiivi tai sitten olet liian nuori analysoimaan asiaa.
Ainoa yhteenveto on, että tämä on miesten maailma ja miehet hyvin pitkälle kontrolloivat naisten seksuaalisuutta.
Ei äänioikeutta,
hunnutukset,
uudet immenkalvot..loputon lista...Tee siitä sitten maailmanlaajuinen yhteenveto.
Taidat itse olla vähän naivi.
Ei edes identtiset kaksoset ole samanlaisia ja yhdelläkään ihmisellä maailmassa ei ole samanlaista sormenjälkeä. Tuskin löydät miljardeista ihmisistä kahta täysin samanlaiset mieltymykset omaavaa ihmistä.
Tutkimus vaan on mahdoton ja täysin turha.
Ja jos tutkimuksen tulos on se, että otetaan NYT esimerkiksi vaikka mies....On lukenut, että naista ei seksi kiinnosta, ei edes vaivaudu ottamaan selvää kyseisen naisen kohdalla mitä tämä haluaa ja miten paljon tarvitsee, on lopputulos varmaan juuri tuo aloittajan kaltainen.
Samoin tuollaiset tutkimukset tekevät hallaa myös naisille kun lukee, että mies on aina valmis seksipeto ja kun niin ei olekkaan, nainen kuvittelee, että vika on hänessä...
Ja nyt.. NÄMÄ OLIVAT VAIN ESIMERKKEJÄ. En puhunut kenenkään suulla, eivätkä esimerkin henkilöt ole todellisia.
sitä, miksei nainen voisi oma-aloitteisesti näyttää miehelle olevansa seksuaalisesti aktiivinen. Miksi pitää odottaa, että mies ottaa selvää asiasta?
Eräät naiset (jotka itse ovat niitä aktiivisia) väittävät muiden naisten passiivisuuden johtuvan vain siitä, että heidät on kasvatettu sellaisiksi. Minusta olisi täysin käsittämätöntä käytöstä parisuhteessa elävältä naiselta se, että hän kieltäytyisi seksistä vaikka oikeasti haluaa sitä itse! Ei kyllä mene jakeluun, että joku viitsisi itseään kiusata tuolla tavalla sen takia että on (kärjistetysti) vauvana puettu vaaleanpunaisiin hepeniin.
tuosta miesten naisiin kohdistuvasta kontrolloinnistakaan voi mitään yhteenvetoa tehdä. Jokainen tapaus on kuitenkin omanlaisensa.
pelko seksuaalisesti aktiivisia naisia kohtaan..
Meinaan miehillä. Tuntevat itsensä huonoiksi ja riittämättömiksi. Leimaavat halukkaan naisen nymfoksi tai huoraksi...en ymmärrä minäkään..Näin on käynyt monasti minulle, muista en tiedä.
Ihmeellistä kaksinaismoralismia minusta.
Neuvoni haluttomille naisille onkin, että tyrkyttäkää miehelle seksiä niin paljon, ettei tämä enää pysty eikä kykene. Kyllä voin taata, että mies loittonee..
Harmittaa sun puolesta, mutta siinä käy usein niin, että sitä vaan mennään suhteeseen ja asiat alkaa kehittyä sitä vauhtia, ettei ehdi edes miettiä, että onko tämä ihminen oikeesti sitä mitä mun tunteet sanoo tällä hetkellä.
Ekan vuoden rakkauden hurmassa kaikki ovat antavia ja saavia, mutta viimeiset 7 vuotta kertovat ruman totuuden suhteesi tilasta ja vaimosi luonteesta.
On oikein hyvä asia, että olet viimein huomioinut sen. Itse asiassa se on kyllä jo syönyt sinua kauemmin.
Itsensä ja parisuhteensa, perheensä ja elämänsä (emotionaalisen laadun) kohtaaminen on aina hyvä asia, vaikka varmasti sinuun suhtaudutaan nuivasti kun haluat muutosta. Usko vaan: vaimosi on tyytyväinen/luulee olevansa tyytyväinen asioiden nykiseen tilaan! Muussa tapauksessa hän puhuisi ongelmista tai muuttaisi käytösmallejaan....
Iltalukemiseksi suosittelen Tommy Hellsten: Elämän lapsi.
Aloituksessasi jo vähän sivusitkin tuota asiaa.
Meille, jotka emme ole lapsena tottuneet läheisyyteen, se on aikuisenakin kiusallista.
Naisista kasvaa helposti vaimosi kaltaisia. Naisilla kun ei ole sitä "pussientyhjennyspakkoa" kuten miehillä, niin seksikään ei välttämättä kiinnosta. Samanlaisen lapsuuden kokeneet miehet tosin haluavat seksiä l. tyhjentää pussinsa, mutta he ovat kylmiä rakastajia, joten naiselle heistä ei ole iloa.
Epäilen ettei tuossa tilanteessa apua löydy muualta kuin psygologian ammattilaisilta.
Lähestytkö koskaan vaimoasi muutoin kuin seksi mielessä, siis halit ja paijailet?
Tai tulkitsetko (olet tulkinnut) vaimon halailut ja hieromiset seksialoitteeksi?
Tuo elämänne on kuin kuvaus entisestä liitostani. Meillä mies oli tuollainen. 18 v yhdessä, ei kehuja, ei lahjoja, ei hellyydenosoituksia, sängyssä vain ajatteli itseään, en koskaan saanut orgasmia hänen kanssaan! Muuten mies oli kunnollinen, hyvä isäkin lapsilleni, mutta jotenkin täysin lukossa suhteessa. Erosimme sitten.
Nyt viimeiset kolme vuotta olen seurustellut ihan erilaisen miehen kanssa, joka tosin eli myös tuollaisessa samanlaisessa liitossa kuin minäkin. Hän oli ollut vuosikausia ilman seksiä loppuaikana. Nyt kuulen kohteliaisuuksia, kehuja päivittäin jopa. Kuulen olevani seksikäs ja ihana ja parasta mitä hänelle on tapahtunut. Joka päivä sanomme rakastavamme. Lahjoja ja yllätyksiä riittää. Teemme kaikenlaista kivaa yhdessä, reissuja, kaupunki-iltoja, risteilyjä, mökkiviikonloppuja, urheilemme tai vaikka kokkailemme yhdessä ruokaa. Olemme kumpikin erittäin seksuaalisia, yleensä rakastelemme joka päivä, joskus harvoin jää päivä väliin. Pieni valo on päällä, nautimme kun näemme toisemme. Seksikkäät asusteetkin kuuluvat seksielämäämme, joka uutta kummallekin mitä entisiin elämiimme tulee. Olemme samanlaisia, viihdymme ja nautimme toistemme seurasta, jos olemme erossa, ikävöimme molemmat kovasti.
En neuvo tekemään mitään, mutta kerroin tämän tarinani sen takia, että jos näinkin voi käydä. En olisi koskaan voinut kuvitellakaan, että parisuhde voi olla tällaista, että voin olla näin onnellinen.
Me ollaan oltu 25 vuotta yhdessä. Alussa olin aktiivinen hyvinkin, meillä on kolme lasta tänä päivänä ja tällä hetkellä minä en voi sietää mieheni kosketusta. Valitettavasti. Seksi vaan väheni pikkuhiljaa ja keväällä koin salamarakastumisen nuoruuden rakkauteeni. Tämä prosessi on minun osalta kesken, se on täysin yksipuolista ja mitään ei ole tapahtunut. Luulin vaan, että en yksinkertaisesti tarvitse seksiä, mutta kyllä minä tarvitsisin. Nyt ymmärrän, että mieheni ei pysty tyydyttämään minua, toisin kuin aikoinaan tämä nuoruuden rakkauteni ja kaipaan sitä. Todella vaikea yhtälö, mutta tähän lienee tyytyminen. Surullistakin. Mutta näinkin voinee elää. Voit lukea vanha suola kohdasta minun tarinaani - todellinen vanha suola.
oletko siis miehellesi kertonut myös että et voi sietää hänen kosketustaan? ja että hän ei pysty sinua tyydyttämään? ja että haikailet entisen rakkauden perään?
jos olet niin hyvä. jos taas et niin olet tosiaankin se pettäjä pahemmasta päästä. vaikka et fyysisesti petä niin tuomitset miehesi elämään seksittömässä liitossa ja vaikka joskus säälistä antaisit niin ei miehesikään siitä varmaan kovasti nauti. hän ehkä elää toivossa että tilanne korjautuu ja keksii syitä miksi sinua ei haluta. sinä kuitenkin TIEDÄT missä mennään.
eli siis kerro miehellesi ja anna hänelle mahdollisuus etsiä elämänkumppani jonka kanssa ehkä saa viettää monia vuosia rakkaudesta ja rakastelemisesta nauttien.
minunkin mielestäni.
Meidän seksin on ensimmäisenä tappanut vuorotyö ja toisena tunteiden ja arvostuksen katoaminen, kolmantena se, että mieheltäni homma on ohi minuutissa ja minä en ole edes lämmennyt. Hän on käynyt asian takia lääkärissäkin, mutta ei sielä apua löytynyt. Aktiivisempi seksielämä voisi kuulemma auttaa, mutta jos ei olla kotona samoihin aikoihin kovinkaan usein, niin kuinkas sen järjestäis. Ja 25 vuodesa on jo näynyt, että mitä se on. Mutta kun elämässä on niin paljon muutakin ja näinkin voi elää. Kyllä minä toivoisin sydämestäni, että mieheni kohdalle sattuisi jostakin uusi rakkaus. Meillä olisi nyt oikeasti paljon puhuttavaa, mutta asioiden täytyy vielä kypsyä. Kyllä hän on huomannut sen, että minä en siedä hänen kosketustaan ja että ole muutenkin muuttunut. On ihmetellyt ja kysellyt, että mistä on kyse ja onko asiat hyvin. Minä en vaan vielä pysty puhumaan. Minä olisin ollut valmis uhraamaan perheeni uuden rakkauteni takia, mutta kun en häntä saa, yritän tyytyä tähän. Mutta en tuomitse miestäni, jos hänen kohdalleen sattuu tälläistä. Minä en missään tapauksessa etsinyt mitään, elämä on ollut antoisaa ja tasapainoista niin kotona kuin töissäkin, kaikki on sujunut hyvin. Joku neljänkympinkriisi iski kuin salama kirkkaalta taivaalta ja se on laittanut oman arvomaailmani uuteen järjestykseen. Viikko kerrallaan elän ja katsotaan mitä tuleman pitää.
Ei kuulosta niuhotukselta. Itkettää.
Miten noin ihania miehiä onkin olemassa, ja miten noi kylmät ja hirviö-naiset saakin ne?
Mulla olisi niin paljon annettavaa - keskustelua, läheisyyttä, välittämistä, yhdessäoloa jollekin.
Mutta sunkin vaimosi on takuulla valittu siten, että se näyttää kauniilta? Ihan sama mitä se sitältö sitten on...
Kirjoitat asiasta joka on uskoakseni melko yleinen. Et varmasti ole ainoa. Näistä vaan taida olla lupa kirjoitella, leimataan nössöksi. Yritän uskotella itselleni ettei kaikki naiset ole tunteettomia ja suunnittelen eroa. Tässä minun keinot. Koita kestää ja hyvää syksyä.
Tarvitsetko muka tunteellista naista?
Täällähän on kovasti huudeltu vaan miehen suuren seksitarpeen perään...
Vai ymmärsinkö ihan oikein, että asetat tunteet seksin edelle?
Tunteet ja seksi ovat läheisesti toisissaan. En minä tiedä miten nitä erotellaan.
Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö, ettei jotkut miehet osaa erottaa tunteita seksistä?
Rakkautta voi olla ilman seksiä ja
seksiä ilman rakkautta. Yleensä kyllä on molempia.
Jos sinulla on vaikka koira jota rakastat, niin ei kai sinulla ole seksuaalisia haluja sitä kohtaan..Tai mistä minä sen tiedän.
En tiedä sitäkään. Kerro sinä jos uskot aiheen olevan tärkeä.
Menepä suoraan asian ytimeen ja kysy vaimoltasi olennainen kysymys: Oletko onnellinen tässä suhteessa? Vaimosi vastaus saattaa antaa vihjettä siitä, missä mennään.
Kyse voi olla myös luonteiden eroavaisuudesta. On paljon ihmisiä, jotka ovat eri tavoilla passiivisia elämän tietyillä alueilla; joku seksissä, toinen kodin ja asioiden hoitamisessa. Kerrot kuitenkin, että vaimo on jämpti ihminen. Tämä on positiivinen asia. Eli, uskoisin, että vaimoasi eivät läheisyysjutut vain kiinnosta, ja et ehkä voi häntä mitenkään muuttaa. Olennaista on tietää, haluatko jatkaa hänen kanssaan tästä ongelmasta huolimatta.
:-)
Meitsi kun purjehtii ja leijalautailee lumilaudalla, niin läheisyyden tarpeen tyydyttää vaikkapa isän tai isoäidin kanssa jutskaaminen. Niin ja tietenkin suomi 24, suomen suurin vessanseinä:-)
13 vuotta naimisissa ja muuta kivaa. Minä seksiaddikti, nainen ei, muuten nainen on loistotapaus:-)
Snowkite Slams
http://www.youtube.com/watch?v=RyaY4SJFwuc
^
|
Tämä on hauskempaa kuin seksi:-)
Vaimos voi olla ihan oikeesti väsynyt ton kaiken tunnollisen puuhaamisen takia. Ehkä esittää kodin ulkopuolella reipasta ja tomeraa tyyppiä, jolta hoituu homma kuin homma mutta voimat rupee oleen vähissä.
Hakeeks hän kehuja sillä, että yrittää kauheasti olla hyvä työntekijä ja ehkä on mukana jossain luottamustoimissa? Ettei vaan kukaan pääse sanomaan, ettei hommat hoituis. Tiedäks, onko häntä kehuttu tai kannustettu lapsena? Onko isää ollu kuviossa ollenkaan ja jos, niin onko hänestä puhuttu yhtään mitään?
Sanot että rakastat vaimoas paljon, joten ota rohkeesti asia puheeks ; mikä mättää - onko se uupumusta kaikesta tekemisestä, masennusta (tässäkö tää elämä nyt on -tyylillä) vai mitä?
Vaikka hän ois kuinka jämpti ja hieno ihminen, niin ei hän voi odottaa sulta ainaista palvelua ja vonkaamista. Semmonen syö ketä tahansa, naista ja miestä. Vanha viisaus on : jos haluu saada, täytyy antaa itekin jotain. Eli täs tapauksess hänen panostaa suhteeseen.
että miten tollaiset naiset pääsee naimisiin. Itse olen parisuhteessa jakanyt läheisyyttä ja tunteita ja pyrkinyt ottamaan toisen kaikin tavoin huomioon. Asiani (omat ja yhteiset) olen hoitanut tunnollisesti ja hyvin. Ja silti en vain ole kelvannut naimisiin kenellekään.
Kyllä satuttaa tällaiset kirjoitukset, kun itse joutuu olemaan kokonaan yksin ja olisi kuitenkin niin paljon annettavaa.
Ehkä sun kannattaisi vain olla onnellinen, että sulla sentään on elämänkumppani.
alkuperäisen viestin kirjoittajalle..
Oletkohan sama mies joka oli mun kanssa täällä suomi24 chatissa pe-la yönä? Jäi juttu kesken..jos oot sama niin vois jutella toisenkin kerran.
pohjoisen tyttö
Seksi on asia josta näköjään tykätään puhua. Minun alkuperäisessä viestissä seksi oli vain pienessä osassa ja meidän suhteessa ei mikään ylitärkeä juttu. Pointtina oli se, että se läheisyyden puute
ulottuu jokaiselle osa-aslueelle. Ei pussaaminen tarkoita seksin vonkausta, ei ainakaan minulle.
Kauniin kuoren pyrkii jokainen valitsemaan, se on biologinen, tutkittu fakta. Kliseinen, sisäinen kauneus ratkaisee sanonta pätee ainakin omassa tapauksessani. Se joka sanoo, ole onnellinen, että sinulla on joku ja olet naimisissa ei kyllä ihan tarkkaan tiedä mitä puhuu, koska yksinäisyyttä on monenlaista.
Millä ihmeellä saisin hänet puhumaan? Olen sitä yrittänyt ja keskustelu ei koskaan etene minun lausetta pidemmälle. Syyllistämään en haluaisi alkaa, koska se myrkyttää lopunkin hyvän tässä suhteessa.
Lopuksi vielä "rakastavan vaimon" heitto siihen kun meidän piti lähteä yhdessä lomalle ulkomaille nyt syksyllä ja jättää lapset hoitoon muutamaksi päiväksi. Yllättäen hoitokuviot ei sitten onnistunutkaan ja hän siihen iloisesti totesi, että "sinä jäät kotiin hoitamaan lapsia ja minä hommaan jonkun tilallesi". Hän suuttui, kun sanoin, että olen hoitamassa uutta lapsenvahtia. Syy oli se, että hän oli jo (parissa tunnissa) sopinut ystävänsä kanssa, että hän voi lähteä tilalleni matkalle. Että semmosta.
Toivottavasti muilla syksy alkaa paremmissa merkeissä.
Viimeiselle kirjoittajalle; en ollut minä joka chattaili kanssasi..
Vaimosi käytös on julmaa ja kylmää sinua kohtaan. Jos hän haluaisi viettää aikaasi kanssasi; ei hänellä olisi tullut ensimmäisenä mieleen ottaa ystävätärtään matkalle mukaan. Olisin itse omalla kohdallani tehnyt mitä vain,jotta yhteinen suunniteltu matka olisi toteutunut.. Tuli vain mieleen miksette ota lapsia mukaan? koko perheen "laatuaikaa"..
Mutta ehkä teidän avioliitto on siltä osin ohi,että sinun ei kannattaisi enään antaa vaimosi nöyryyttää sinua ja tuottaa sinulle pahaa oloa..tee hänelle ilkeästi ja lähde matkalle itse jonkun kaverisi kanssa. Isku vasten kasvoja..Vaikkei kosto olekaan aina oikea ratkaisu,mutta eipähän pitäisi sinua ainakaan itsestään selvyytenä (miltä se nyt ikävä kyllä vaikuttaa.
Mietinpähän vain miten kauan tätä kuviota on jatkunut? Jossain vaiheessa teidän välille on päässyt syntymään muuri ja se on kasvanut liian suureksi. Asioista ei selvästikään ole juteltu pitkään aikaan,mikä on joka suhteessa hyvin tärkeää. Yhteiset ilot ja surut jaetaan keskenään.. Toivottavasti löydät ongelmiin oikeat ratkaisut ja tulet edes hiukan onnellisemmaksi. Lasten takia en suhteessa venyisi, lapset kyllä sopeutuu tilanteeseen ja hekin näkevät vanhemmistaan oletteko onnellisia. Mieluummin erossa onnellisina kuin yhdessä onnettomina!
noh, kuulostaa lähinä siltä, että et vaan (enää..?) sykähdytä vaimoasi.. ehkä et ole koskaan oikeasti sykähdyttänyt..? ehkä vaimosi on vain tukahduttanut tämän itseltäänkin..? -tarina ei olisi edes harvinainen..
Ammattiapua kannattaa kokeilla asioiden selvittämiseksi. Jos jotain rakennettavaa löytyy, niin siitä sitten vaan.. jollei, niin reipas ja selkeä ero ja molemmille oma elämä.
Voi hyvinkin olla, että kyseinen vaimo on aikoinaan mennyt ns. järkiavioliittoon. Järki on sanonut: miksi kieltäytyisin kunnollisesta ja rakastavasta miehestä, jonka kanssa voin elää hyvän elämän? Onhan hänen seurassaan ihan mukavaa, vaikkei mitään suuria tunteita koetakaan.
Miehet usein ihmettelevät miksi naisen on aina koettava niitä tunteita, miksei rauhallinen hyvä elämä kelpaa? Mutta ei se näytä miehellekään herkkua olevan, ellei naisella ole niitä tunteita.
Harmittaa sun puolesta, mutta ihailen sitä että yrität. Kun yksi tapa ei toimi pitää keksiä uusia. Toivottavasti pääsette lomalle, joskaan ei kannata noista lähtökohdista odottaa mahdottomia sen onnistumisesta. Itse iloitsen vaimoni jokaisesta hymystä, jotka näen - se on hyvä alku.
Isäsuhteen puutteesta kannattaisi ehkä lukea jotain kirjastosta; onko kellään kokemuksia hyvistä psykologian opuksista, joista voisi löytää lääkkeitä naisten isäsuhteen ongelmiin?
Onko vaimosi eronneesta perheestä. Monet eroavat kun lapset ovat jokseenkin samanikäisiä kuin olivat silloin, kun isä ja äiti erosivat. Ihmismieli pitää sisällään jonkin sellaisen tiedostamattoman varaston, ettei sitä ole helppo ymmärtää.
Ainiin - yksi asia joka toimi. Kyllästyin viime keväänä kun vaimo meni säännöllisesti nukkumaan sanomatta mulle hyvää yötä. Meillä on hieman eri rytmi, tarvitsen hiukan vähemmän unta. Totesin hänelle, että tämä on mielestäni epäreilua - ei me lapsiakaan päästetä nukkumaan ilman hyvän yön toivotuksia. Tämä toimi ja oli pieni steppi parempaan.
New Yorkissa metrossa tapahtuneet murhat saatiin 90-luvulla kuriin, kun liputtomasti matkustavia alettiin ottaa kiinni. Pitää löytää niitä pieniä asioita, jotka pitäisi olla itsestäänselvyyksiä, mutta jäävät tiedostamattoman pahanolon taakse.
Voimia sulle.
Sinun kokemuksesi ovat kovin paljon samanlaisia kuin minunkin. Erona oikeastaan se, ettei vaimo halua minun palvelevan pedissä, vaan toivoo, että homma hoituisi pois päiväjärjestyksestä mahdollisimman pian. Näillä seksikerroilla se tosiaan menee muutamassa minuutissa.
Yksi tunnettu viisaus on, että jos jotain haluaa saada sitä pitää olla itse ensin valmis antamaan. Seksiä ei voi antaa, jos toinen ei sitä huoli - yritin antaa seksittömyyttä parin kuukauden seksivapaan merkeissä. Ei kuulemma auttanut. En kuitenkaan ole vielä antanut periksi. Pitää keksiä jotain uutta, jos yksi keino ei toimi.
Kun kerroit vaimosi isäsuhteen puutteesta, luulin itse kirjoittaneeni tekstisi. Isä lähti kun vaimo oli 2 vuotias, eikä pitänyt mitään yhteyttä. Toisaalta anoppi on sen verran paha suustaan, että ymmärrän biologista isää - ainakin vähän. Nyt isä kuulemma kärsii syövästä, mutta tämä ei herättänyt mitään myötätuntoa. Aiemmista suhteista tiedän, että läheinen isäsuhde tuottaa orgastisia tyttäriä - mielenkiintoinen fakta. Pakko isäsuhteen puutteen on jotenkin vaikuttaa. Suurimmalla osalla homomiehistä kun on nimenomaan ongelmia isäsuhteen kanssa.
Toivottavasti tämä keskustelu jatkuu. Heittäkää naisetkin ideoita, mitä mies voi tehdä, että ansaistisi jotain lämpöä osakseen. Ei sen edes aina tarvitse olla seksiä, joskus se tosin on tarpeen.