Tässä yksi tositarina

Erosin keväällä. Edellisessä elämässäni olin 24v kun tapasin tulevan aviomieheni. En tiedä et oliko hän se oikea kun hänet kohtasin, ehkä minulla oli silloin vaan tarve löytää jotain pysyvää. No kumminkin yhdessä oltiin 11 ½ vuotta, siitä naimisissa 7v. Meillä on kaksi lasta 6v ja 2v. Suhde oli koko ajan sellainen et en ollut kovinkaan tyytyväinen olotilaani. Miehelle oli harrastukset ja menot tärkeämpiä kuin muu perhe. Kun en saanut huomiota tarpeeksi kiukuttelin, tiuskisin ja olin huonolla tuulella. Ei niin hirveesti ole hyviä muistoja siitä ajasta, tietysti jotain on kuten lasten syntymät.
Mies jäi kiinni pettämisestä kaks kertaa ja tämän toisen kerran jälkeen otin tavarat ja lähdin lasten kanssa. Mies sanoi syyksi pettämiseen sen että ei saanut kotona lämpöä ja et mä en ollut tarpeeksi avarakatseinen. Mutta miten sitä voi antaa lämpöä toiselle, jos itse saa tehdä kaikki kotityöt, vastuu lapsista 99% mulla, ei suukkoja ei haleja, pelkkää seksiä mies kyllä vonkasi aina silloin tällöin.
No kumminkin, tämä elämä on historiaa.
Nyt olen seurustellut itseäni 5v nuoremman miehen kanssa puolisen vuotta. Saan yllin kyllin lämpöä ja läheisyyttä, suukkoja, haleja, mies huomioi minua usein, kuten minäkin huomioin häntä. Keskustelemme, teemme yhdessä juttuja, seksi on ihanaa jne... Nyt huomaa kuinka erilaisia miehiä on olemassa. Nyt joku heti tietenkin sanoo että tämä on vaan sitä alkuhuumaa. Voi tietenkin osittain olla, mutta tällaista minulla ei ollut missään vaiheessa entisessä elämässäni. Toisen huomioiminen pienin asioin, hellyyden osoitukset, puhuminen on suhteen vankka perusta. nyt minun on tosi hyvä olla, olen todella onnellinen. Eli kyllä se ero huonosta vanhasta kannattaa..
6843
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

Äkkiä laskettuna olet nyt jokseenkin kolmevitonen? Sinulla on nyt uusi elämä alkamassa, nauti siitä, vaali ja hoivaa uutta suhdettasi, unohda menneet, ei tietysti kokonaan mutta älä anna menneisyyden olla painolastina. Olkoon alkuhuumaa mutta Sinulla on oikeus nauttia siitä, jatko on teistä kahdesta kiinni. Toivotan teille onnea, yhteistä onnea.

Äänestä
  • ..olet ehkä löytänyt ne. Tiedät mitä tarvitset, muista kertoakin se. Mutta tiedät myös mitä ansaitset. Ole onnellinen

    Äänestä

minun puolestani!

Elämä on riski... Ei voi muuta sanoa. Ei koskaan tiedä mitä tulee eteen. Ai kun se olisikin päivänselvää kaikille, että kun jättää huonon vanhan, löytyy tilalle parempi uusi. Toisille käy niin, että ei löydä ketään mieleistä, tai kokee vielä pahemman pettymyksen.

Onneksi sinulle ei käynyt niin. Tsemppiä uuteen suhteeseen! :)

Äänestä

huoli, ettei kumppansi ole ainakaan narsistinen!
Voi vain toivoa,että OIKEASTI on sellaisia miehiä olemassa...ilman persoonallisuushäiriötä!
!100 vuotta yhteistä elämää ja hyvää toivon teille!!!!!!!!!!

Äänestä

vaikka mulla kaikki tapahtui paljon nopeemmin ja nykyisen kanssa vasta lapsia ja niitäkin yksi.
tuntui jotenkin että velvollisuuden tunnosta (säälistä?) olin ekan miehen kanssa ennenkuin tapasin nykyisen.

onnea sun elämään :)

Äänestä

Aivan täysin samaa mieltä ja tuttuakin tutumpi tarina!
Onnea ja paljon.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


auringonkukka72 kirjoitti:

Erosin keväällä. Edellisessä elämässäni olin 24v kun tapasin tulevan aviomieheni. En tiedä et oliko hän se oikea kun hänet kohtasin, ehkä minulla oli silloin vaan tarve löytää jotain pysyvää. No kumminkin yhdessä oltiin 11 ½ vuotta, siitä naimisissa 7v. Meillä on kaksi lasta 6v ja 2v. Suhde oli koko ajan sellainen et en ollut kovinkaan tyytyväinen olotilaani. Miehelle oli harrastukset ja menot tärkeämpiä kuin muu perhe. Kun en saanut huomiota tarpeeksi kiukuttelin, tiuskisin ja olin huonolla tuulella. Ei niin hirveesti ole hyviä muistoja siitä ajasta, tietysti jotain on kuten lasten syntymät.
Mies jäi kiinni pettämisestä kaks kertaa ja tämän toisen kerran jälkeen otin tavarat ja lähdin lasten kanssa. Mies sanoi syyksi pettämiseen sen että ei saanut kotona lämpöä ja et mä en ollut tarpeeksi avarakatseinen. Mutta miten sitä voi antaa lämpöä toiselle, jos itse saa tehdä kaikki kotityöt, vastuu lapsista 99% mulla, ei suukkoja ei haleja, pelkkää seksiä mies kyllä vonkasi aina silloin tällöin.
No kumminkin, tämä elämä on historiaa.
Nyt olen seurustellut itseäni 5v nuoremman miehen kanssa puolisen vuotta. Saan yllin kyllin lämpöä ja läheisyyttä, suukkoja, haleja, mies huomioi minua usein, kuten minäkin huomioin häntä. Keskustelemme, teemme yhdessä juttuja, seksi on ihanaa jne... Nyt huomaa kuinka erilaisia miehiä on olemassa. Nyt joku heti tietenkin sanoo että tämä on vaan sitä alkuhuumaa. Voi tietenkin osittain olla, mutta tällaista minulla ei ollut missään vaiheessa entisessä elämässäni. Toisen huomioiminen pienin asioin, hellyyden osoitukset, puhuminen on suhteen vankka perusta. nyt minun on tosi hyvä olla, olen todella onnellinen. Eli kyllä se ero huonosta vanhasta kannattaa..

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu