Minut on pienestä pitäen kasvatettu Jumalaan uskovaksi, josta olen ikuisesti kiitollinen edesmenneelle isilleni. Viimeisten parin vuoden aikana omatuntoni on kuitenkin ollut hukassa, tai jos ei hukassa niin ainakin todella syvällä kaiken muun roskan alla mitä maailma nykyään syöttää. Joten en osaa elää Jumalan sanan mukaisesti. Lisäksi uskon säilyttäminen on ollut todella vaikeaa isin mentyä pois. Olen siis vasta 16 vuotias eikä minulla ole mitään käsitystä siitä, mitä saa tehdä ja mitä ei. Ihan pienenä lapsena se oli hyvin helppoa, jos tein väärin tiesin sen heti, ja jos en heti niin viimeistään silloin kun näin isääni viimeistä kertaa. Tuntuu kuin sisimpäni olisi jonkin peitossa. En osaa nauttia uskosta enää. Osaksi siksi koska sitä ei paljoa ole enää, osaksi siksi että maailman kaikki viihde mitä tarjotaan, valitettavasti tuntuu kiinnostavan enemmän. Sitä kysymykseni juuri koskee.
Itse en ole raamattua rippikoulussa luettua enempää lukenut, mutta isi kyllä piti meille päivittäin hetkiä jolloin hän luki meille raamattua. Mistä tällaista uskoa voi vahvistaa? Rukoilu on jäänyt minulla vähemmälle ja tippunut meilkein kokonaan elämästä pois.
Tämä asia rupesi vasta pari päivää sitten askarruttamaan kun joka paikassa on ollut puhetta "maailmanlopusta". Pointti ei ole siinä maailmanlopussa eikä siinä että uskonko siihen vai en. Pointti on siinä että tiedän että se hetki kun täältä lähdetään tulee vastaan jokaiselle jossain vaiheessa, ja niille ketkä uskovat ja joilla on Jeesus sydämmessä, ei tarvitse pelätä. Ja minua on alkanut pelottaa. Voihan se olla että että kuolema tulee vaikka huomenna, ei se aina ole itsestään kiinni. Mutta onko pelko oikea syy lähteä etsimään Jeesusta uudelleen?
Itse en ole raamattua rippikoulussa luettua enempää lukenut, mutta isi kyllä piti meille päivittäin hetkiä jolloin hän luki meille raamattua. Mistä tällaista uskoa voi vahvistaa? Rukoilu on jäänyt minulla vähemmälle ja tippunut meilkein kokonaan elämästä pois.
Tämä asia rupesi vasta pari päivää sitten askarruttamaan kun joka paikassa on ollut puhetta "maailmanlopusta". Pointti ei ole siinä maailmanlopussa eikä siinä että uskonko siihen vai en. Pointti on siinä että tiedän että se hetki kun täältä lähdetään tulee vastaan jokaiselle jossain vaiheessa, ja niille ketkä uskovat ja joilla on Jeesus sydämmessä, ei tarvitse pelätä. Ja minua on alkanut pelottaa. Voihan se olla että että kuolema tulee vaikka huomenna, ei se aina ole itsestään kiinni. Mutta onko pelko oikea syy lähteä etsimään Jeesusta uudelleen?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kirjoitit avauksesi lopussa:
"...onko pelko oikea syy lähteä etsimään Jeesusta uudelleen?"
Se on sinun tapauksessasi ihan oikea syy. "Herran pelko on viisauden alku."
Varmaankin Herra on nyt Pyhän Henkensä kautta sinua luokseen vetämässä. Hän rakastaa sinua ja mitä paremmin opit tuntemaan Hänet, sitä vähemmän pelkäät mitään.
Rukoile päivittäin J-lan johdatusta elämääsi ja lue aamuisin yksi luku UT:sta sekä mietiskele sitä päivän mittaan.
Siunausta Yeshuassa!
Hei!
Hyviä pohdintoja sulla. Hienoa lukea, että isäsi antoi sinulle aarteen sydämeen. Se on joka tapauksessa upea juttu! Vaikka aarre onkin nyt päässyt peittymään maailman melskeeseen. On vain aika kaivaa se takaisin esiin ja jokapäiväiseen käyttöön.
Meillä on onneksi sellainen Jumala, joka ei päästä omaansa noin vaan luisumaan pois. Kuten olet viime aikoina huomannut, Hän alkaa ennemmin tai myöhemmin huhuilla omille teille lähtenyttä takaisin. Hän alkaa kolkutella omaatuntoa, että jotain ei ole nyt kunnossa. Jeesus on semmoinen Hyvä Paimen, joka välittää, rakastaa, etsii ja kutsuu harhailevia lampaita takaisin luoksensa.
Semmoista se on se lapsen osasta aikuisempaan suuntaan kasvaminen, että täytyy alkaa ottaa vastuu oman uskon hoitamisesta. Aikaisemmin isäsi piti huolta uskostasi lukemalla päivittäin Raamattua sinulle. Se oli se, josta sait varmasti tietää mikä on oikein ja mikä väärin - mitä Jumala hyväksyy ja mitä Hän ei hyväksy. Omatuntosi virittyi sitä kautta oikein, kun kuulit Raamatusta Jumalan puhuttelua.
Isäsi tiesi ja teki siinä hyvin, ja antoi sinulle mallin! Ota sinäkin tavaksi kaivaa Raamattu joka päivä tiettyyn aikaan esiin, ja lue sieltä vaikka yksi luku Uudesta Testamentista joka päivä. Ennen kuin alat lukea, kuiskaa vaikka pyyntö Jumalalle, että Hän opettaisi sinua ja johdattaisi lukemistasi.
Aloita vaikka Johanneksen evankeliumista, sitten vaikka Roomalaiskirje ja sitten taas joku evankeliumeista. Ja tätä ei pidä käsittää väärin - jotenkin pakkona tai velvollisuutena, vaan semmoisena oman uskon, hyvän olon ja elämän hoitamisena. Se auttaa sinua tulemaan käytännön elämässä siksi joka pohjimmiltasi jo olet.
Kysyit onko pelko oikea syy lähteä etsimään Jeesusta uudelleen. Yakov vastasi jo hyvin, että viisauttahan se vain on. "Herran pelko on viisauden alku". Ja eipä meillä ihmisillä kovin kummoisia syitä yleensä ole. Jeesus kertoi siitä miten Jumala suhtautuu sellaiseen ihmiseen, joka on joskus ollut Jumalan oma, mutta joka lähtee omille teilleen kauaksi Jumalasta. Jeesus kertoi siitä Luukkaan evankeliumin 15:luvussa jakeet 11-24. Siinä sen ihmisen syy lähteä takaisin isänsä luo oli se, että kun hän oli kaukana, alkoi tulla nälkä ja oli muutenkin kurjaa. Hän muisti, että isän luona oli ollut hyvät oltavat. Periaatteessa tuokin oli perin itsekäs syy palata: nälkä. Mutta Jeesuksen kertomuksen mukaan Jumala suorastaan juoksee vastaan, kun joku haluaa palata hänen luokseen.
Jos mä olisin sun tilanteessa, mä tilaisin (tai pyytäisin kummeiltani joksikin lahjaksi...) myös jonkun kristillisen nuorten lehden. Nuotta on hyvä: http://www.nuotta.com/