PERÄKYLÄN ELVIS
*******************
Heippa sulle taas kohmeloiseni
Mukavaa kirjoittaa sulle taas pitkästä aikaa, ja purkaa syvimpiä ajatuksiani.
Oltiin Jarskan ja Veikon kanssa huoltiksella kahvilla eilen heti aamusta. Naapuripöydässä kaksi ikäloppua vanhaapiikaa rupesi meille vinoilemaan; sanoivat meitä peräkylän Elviksiksi, ollaan kuulemma kuin seinästä revittyjä, heh. Veikko sanoi, että tuo on hyvä tunnustus, melkein kuin saisi kunniamitallin.
Mua se jäi vaivaamaan, ja kävin illalla kirkkoherran luona netistä katselemassa miltä miehet näyttää maailmalla. Karmeaa katsottavaa. Nukuin yön yli ja tulinhan minä uusiin ajatuksiin, voihan sitä jotakin kokeilla.
No, mulla on sellainen tasapitkä polkkatukka, siihen mä laitoin rautalangalla samanlaisen töyhtön kuin sillä Daavid Bekhamilla on (enklantilainen jalkapallosuuruus). En saanut sitä mitenkään takaraivolle, joten se saa olla päälaella. On se komean näköinen, lippistä ei vaan saa päähän. Rautalangan vois vaihtaa nippusiteeseen tai pakettinaruun, jos se rautis rupeaa ruostumaan. Pakettinaru voi olla ihan kiva, siihen sais rusetinkin, voi olla aika soman näköinen. Teen myöhemmin ainakin toisen töyhtön lisää (yht 2-4 ehkä), pitää vaan päättää, että tuleeko ne rinnakkain vai peräkkäin.
Koruja näkyy olevan kaikenlaisia ja joka paikassa miehilläkin. Sormukset ja riipukset pitää hommata pääsiäisenä, suklaamunissahan on komeita koruja. Voi olla että mennään Jarskin kanssa virpomaan, silloin ei tarvis ostaa itse mitään. Baarin Elina, se myyjä, antoi meille edellisen pääsiäisen munat, olivat yli-ikäisinä. Siitä sain ainekset hammaskoruihin. Mulla on nyt tosi hienot hammaskoristeet jokaisessa etuhampaassa. Oli helppo asentaa; pikkusen hioi (1-2 mm) nauhahiomakoneella pintaa rikki, sitten pikaliimaa ja korukivi päälle. Tää käyttö vaatii totuttelua, syöminen on aika hankalaa, kun ei saa huulia kiinni. Tippuu meinaan osa ruuasta pöydälle. On ne kivet aika isoja. Huulia kun pitää kiinni (ei mene kokonaan) niin ne korukivet pullistelee melko mukavan näköisesti huulien läpi, melkein kuin helminauha. Ihan hyvin onnistui kotikonstein. Muuten, niissä on sekaisin punaisia, keltaisia ja sinisiä kiviä. Olisin halunnut muutaman vihreänkin, mutta aina ei voi saada kaikkea.
Kaikkein haastavin juttu oli renkaiden kiinnittäminen korviin ja nenään. No, renkaat tehtiin messinkiputkesta, rautasahalla sellaisia 3 mm:n siivuja, sitten viilalla sileäksi ja sivuleikkureilla yhdestä kohtaa poikki (no kiinnityksen takia tietenkin). Mutta reikien teko tuotti päänvaivaa. Yritettiin naskalilla (liian pieni reikä) ja rautanaulalla (liian kova kipu). Sitten Jarski muisti, että ne ampuu jollakin laitteella sen reijän ihoon. Veikko pantiin hakemaan kotoa ilmakivääriä ja sitten alkoi kenttäkokeet. Ensimmäisen korvan läpi ammuttiin pyöreäpäinen luoti, hyvin meni läpi, mutta repi pahasti toiselta puolelta. Toisen korvan läpi ammuttiin tasapäinen luoti. Siinä se oli, siisti reikä. Ei muuten sattunut yhtään ja verenvuotokin oli ihan hallinnassa.
Nenän keskilihan (heh) läpäisy tehtiin sitten kolmen miehen yhteispelillä. Tämmöinen yhteispeli ja suunnittelu vaatii luovat ranteet, jos ymmärrät mitä tarkoitan Elma pikkuiseni.
Veikko työnsi kiväärin piipun mun vasempaan sieraimeeni ja kun sai sen riittävän syvälle, niin käänsi sitten piipun keskilihaa kohti.
Jarska työnsi moottorisahan viilalla oikean sieraimen ulkosivua taaksepäin, nyt oli suora sihti ja ylimääräiset lihat pois edestä. Juuri kun Veikko laukaisi, niin se viila lipsahti sieraimeen ja luoti meni keski- ja sivuosan läpi. Verta tuli kuin härän kurkusta ja kipu oli ihan hirveä.
Multa läks taju saman tien ja pojat raahas mut kunnan eläinlääkärille paikattavaksi, kuusi tikkiä tuli sieraimeen. Se eläinlääkäri tekee tuollaisia paikkauksia puoleen hintaan. Siihen nenän sivuun tuli sellainen sormenpäänkokoinen lovi, mutta eiköhän siihen kasva ajan kanssa uusi liha ja nahkat. Nyt on rengas paikoillaan. Se on ehkä aavistuksen iso, roikkuu pahasti suun edessä ja menee joskus syödessä hampaiden väliin. Sen kanssa oppii varmasti tulemaan toimeen, ruokapöydässäkin.
Pitää toivoa, ettei sitä nielaise vahingossa. Tulee meinaan muutaman päivän odotus, ennen kuin sen saa takaisin omalle paikalleen. Tai se riippuu tietysti siitä, minkälaisessa kunnossa maha on.
Vaatteistakin ne akat ilkkui, mutta niitä en vaihda. Siniset teryleenit ja flanellipaita on ajattomat vaatteet. Niin arjessa kuin juhlassakin. Jos teryleeni rupeaa kiiltämään, niin ne kannatta harjata kevysti teräsharjalla. Tv: Einarin niksinurkka, heh
Aurinkoista päivänjatkoa sinulle tähtisilmäni mun
Tv: Muotimoguli E
Ps: baarissa se Elina hymyilee mulle tosi leveästi nykyään, ennen oli niin koppava, ei edes silmiin katsonut. Myyntitiskin päällä on halokeenivalo, joka on kohdistettu asiakkaaseen. Huomasin, että kun hymyilen, niin niistä mun hammaskoristeista lähtee eri värisiä säteitä ja ne leikittelevät iloisesti seinillä ja katossa, vähän niin kuin diskovalot. Ja kaikissa sateenkaarenväreissä. Elina on varmasti kiinnostunut musta, näki vihdoin mussa edustavan miehen. En kuitenkaan ole siitä milläskään, onhan mulla nyt sun rakkautesi, Elmani mun.
Ps 2: meikkaamaan en sitten rupea. Toisaalta urheilukentän nuotionpohjalta sais hiiltä luomien värjäämiseen ja mustikalla vois vetää poskipäät helakoiksi. Vesiväreistäkin vois olla tuohon hommaan.. ja rautakaupan aerosoli väritkin pitää testata. Siinä ei vissiin vielä miehisyys kärsisi. No, katsotaan
Tv: Metsäperän Daavid B
Ps: mun mammani sanoi, että mä oon kuin ilmestyskirjan peto, se leikitteli, tosi hyvä huumori sillä. Omasta mielestä mä muistutan enemmän sitä Daavid Bovieta sieltä USA:sta.
*********************************************
Yllä oleva kirjoitus liittyy tällä palstalla 10 ja 11 päivä julkaistuun ”novellikokoelmaan” Lemmentykki iskuun 1 ja 2.
Pääviestien alle ns kommentteihin (vastaa viestiin) on kirjoitettu nimimerkillä Kökköröö ja Vierus jatko-osia Einarin ja Elman kiihkeästä orastavasta seurustelusuhteesta. Jatko-osia voisi ehkä muutama vielä syntyä, sitten on takki tyhjä.
Tässä antiikkikauppias Lovejoy
East Anglia
*******************
Heippa sulle taas kohmeloiseni
Mukavaa kirjoittaa sulle taas pitkästä aikaa, ja purkaa syvimpiä ajatuksiani.
Oltiin Jarskan ja Veikon kanssa huoltiksella kahvilla eilen heti aamusta. Naapuripöydässä kaksi ikäloppua vanhaapiikaa rupesi meille vinoilemaan; sanoivat meitä peräkylän Elviksiksi, ollaan kuulemma kuin seinästä revittyjä, heh. Veikko sanoi, että tuo on hyvä tunnustus, melkein kuin saisi kunniamitallin.
Mua se jäi vaivaamaan, ja kävin illalla kirkkoherran luona netistä katselemassa miltä miehet näyttää maailmalla. Karmeaa katsottavaa. Nukuin yön yli ja tulinhan minä uusiin ajatuksiin, voihan sitä jotakin kokeilla.
No, mulla on sellainen tasapitkä polkkatukka, siihen mä laitoin rautalangalla samanlaisen töyhtön kuin sillä Daavid Bekhamilla on (enklantilainen jalkapallosuuruus). En saanut sitä mitenkään takaraivolle, joten se saa olla päälaella. On se komean näköinen, lippistä ei vaan saa päähän. Rautalangan vois vaihtaa nippusiteeseen tai pakettinaruun, jos se rautis rupeaa ruostumaan. Pakettinaru voi olla ihan kiva, siihen sais rusetinkin, voi olla aika soman näköinen. Teen myöhemmin ainakin toisen töyhtön lisää (yht 2-4 ehkä), pitää vaan päättää, että tuleeko ne rinnakkain vai peräkkäin.
Koruja näkyy olevan kaikenlaisia ja joka paikassa miehilläkin. Sormukset ja riipukset pitää hommata pääsiäisenä, suklaamunissahan on komeita koruja. Voi olla että mennään Jarskin kanssa virpomaan, silloin ei tarvis ostaa itse mitään. Baarin Elina, se myyjä, antoi meille edellisen pääsiäisen munat, olivat yli-ikäisinä. Siitä sain ainekset hammaskoruihin. Mulla on nyt tosi hienot hammaskoristeet jokaisessa etuhampaassa. Oli helppo asentaa; pikkusen hioi (1-2 mm) nauhahiomakoneella pintaa rikki, sitten pikaliimaa ja korukivi päälle. Tää käyttö vaatii totuttelua, syöminen on aika hankalaa, kun ei saa huulia kiinni. Tippuu meinaan osa ruuasta pöydälle. On ne kivet aika isoja. Huulia kun pitää kiinni (ei mene kokonaan) niin ne korukivet pullistelee melko mukavan näköisesti huulien läpi, melkein kuin helminauha. Ihan hyvin onnistui kotikonstein. Muuten, niissä on sekaisin punaisia, keltaisia ja sinisiä kiviä. Olisin halunnut muutaman vihreänkin, mutta aina ei voi saada kaikkea.
Kaikkein haastavin juttu oli renkaiden kiinnittäminen korviin ja nenään. No, renkaat tehtiin messinkiputkesta, rautasahalla sellaisia 3 mm:n siivuja, sitten viilalla sileäksi ja sivuleikkureilla yhdestä kohtaa poikki (no kiinnityksen takia tietenkin). Mutta reikien teko tuotti päänvaivaa. Yritettiin naskalilla (liian pieni reikä) ja rautanaulalla (liian kova kipu). Sitten Jarski muisti, että ne ampuu jollakin laitteella sen reijän ihoon. Veikko pantiin hakemaan kotoa ilmakivääriä ja sitten alkoi kenttäkokeet. Ensimmäisen korvan läpi ammuttiin pyöreäpäinen luoti, hyvin meni läpi, mutta repi pahasti toiselta puolelta. Toisen korvan läpi ammuttiin tasapäinen luoti. Siinä se oli, siisti reikä. Ei muuten sattunut yhtään ja verenvuotokin oli ihan hallinnassa.
Nenän keskilihan (heh) läpäisy tehtiin sitten kolmen miehen yhteispelillä. Tämmöinen yhteispeli ja suunnittelu vaatii luovat ranteet, jos ymmärrät mitä tarkoitan Elma pikkuiseni.
Veikko työnsi kiväärin piipun mun vasempaan sieraimeeni ja kun sai sen riittävän syvälle, niin käänsi sitten piipun keskilihaa kohti.
Jarska työnsi moottorisahan viilalla oikean sieraimen ulkosivua taaksepäin, nyt oli suora sihti ja ylimääräiset lihat pois edestä. Juuri kun Veikko laukaisi, niin se viila lipsahti sieraimeen ja luoti meni keski- ja sivuosan läpi. Verta tuli kuin härän kurkusta ja kipu oli ihan hirveä.
Multa läks taju saman tien ja pojat raahas mut kunnan eläinlääkärille paikattavaksi, kuusi tikkiä tuli sieraimeen. Se eläinlääkäri tekee tuollaisia paikkauksia puoleen hintaan. Siihen nenän sivuun tuli sellainen sormenpäänkokoinen lovi, mutta eiköhän siihen kasva ajan kanssa uusi liha ja nahkat. Nyt on rengas paikoillaan. Se on ehkä aavistuksen iso, roikkuu pahasti suun edessä ja menee joskus syödessä hampaiden väliin. Sen kanssa oppii varmasti tulemaan toimeen, ruokapöydässäkin.
Pitää toivoa, ettei sitä nielaise vahingossa. Tulee meinaan muutaman päivän odotus, ennen kuin sen saa takaisin omalle paikalleen. Tai se riippuu tietysti siitä, minkälaisessa kunnossa maha on.
Vaatteistakin ne akat ilkkui, mutta niitä en vaihda. Siniset teryleenit ja flanellipaita on ajattomat vaatteet. Niin arjessa kuin juhlassakin. Jos teryleeni rupeaa kiiltämään, niin ne kannatta harjata kevysti teräsharjalla. Tv: Einarin niksinurkka, heh
Aurinkoista päivänjatkoa sinulle tähtisilmäni mun
Tv: Muotimoguli E
Ps: baarissa se Elina hymyilee mulle tosi leveästi nykyään, ennen oli niin koppava, ei edes silmiin katsonut. Myyntitiskin päällä on halokeenivalo, joka on kohdistettu asiakkaaseen. Huomasin, että kun hymyilen, niin niistä mun hammaskoristeista lähtee eri värisiä säteitä ja ne leikittelevät iloisesti seinillä ja katossa, vähän niin kuin diskovalot. Ja kaikissa sateenkaarenväreissä. Elina on varmasti kiinnostunut musta, näki vihdoin mussa edustavan miehen. En kuitenkaan ole siitä milläskään, onhan mulla nyt sun rakkautesi, Elmani mun.
Ps 2: meikkaamaan en sitten rupea. Toisaalta urheilukentän nuotionpohjalta sais hiiltä luomien värjäämiseen ja mustikalla vois vetää poskipäät helakoiksi. Vesiväreistäkin vois olla tuohon hommaan.. ja rautakaupan aerosoli väritkin pitää testata. Siinä ei vissiin vielä miehisyys kärsisi. No, katsotaan
Tv: Metsäperän Daavid B
Ps: mun mammani sanoi, että mä oon kuin ilmestyskirjan peto, se leikitteli, tosi hyvä huumori sillä. Omasta mielestä mä muistutan enemmän sitä Daavid Bovieta sieltä USA:sta.
*********************************************
Yllä oleva kirjoitus liittyy tällä palstalla 10 ja 11 päivä julkaistuun ”novellikokoelmaan” Lemmentykki iskuun 1 ja 2.
Pääviestien alle ns kommentteihin (vastaa viestiin) on kirjoitettu nimimerkillä Kökköröö ja Vierus jatko-osia Einarin ja Elman kiihkeästä orastavasta seurustelusuhteesta. Jatko-osia voisi ehkä muutama vielä syntyä, sitten on takki tyhjä.
Tässä antiikkikauppias Lovejoy
East Anglia
Vastaukset 5
Vanhimmat
Varo verenmyrkytystä!!!!
Kyllä tuo sinun muodin perässä juokseminen taitaa mennä jo liian pitkälle! Eihän ne ihmiset siellä maalla ole tottuneet moiseen ja joudut ihan suotta silmätikuksi. Ne hampaat minua myös huolestuttaa, kun sinä olet sen kiilteen mennyt hiomaan niistä pois. Pelkään, että sinulla on kohta Uuno Turhapuron hampaat. Turha luulla, että laitetaan tekarit sitten samaan lasiin yöksi, jos joskus yhteen muutetaan. Minulla on nimittäin ihan omat hampaat suussa eikä tekarit, tulvan tuomat ehkä, mutta omat. Eli kannattaa varata aika hammaslääkärille ja laitattaa niihin hampaisiiin sellaiset emalikuoret, niin eivät pääse reikiintymään.
Minä kävin sillä Marttojen syysretkellä myös sellaisessa naisten alusasuliikkeessä. Ostin vähän pitsiä ja silkkiä sinne flanelliyöpaidan alle. Viimeksi ostinkin miesvainajan aikana, niin alkoivat entiset hepenet olla jo vähän rispaantuneet...
Se kirkkoherran rouva kertoi siellä reissussa, että itse kirkkoherrakin oli äitienpäivän kynnyksellä käynyt vastaavassa liikkeessä hankkimassa lahjan vaimolleen. Oli sitten jälkikäteen kertonut, että se oikea kokokin löytyi helposti. Oli etsinyt samankokoisen myyjän, kuin vaimonsa ja pyytänyt tätä valitsemaan itselleen sopivan asun. Kuppikoon oli vielä varmistanut sillä, että oli kouraan sopivat... Oli myyjä kyllä näpsäissyt kynsille, mutta sitten kehunut, että onpa syntisen kauniit, johon kirkkoherra oli vähän paheksuen, että kyllä nämä menee ihan kunnialliseen käyttöön vihitylle vaimolle...
Minäkin olen nyt innostunut siitä karaokelaulusta. Tuossa kulmakuppilassa käydään aina Siirin ja Annelin kanssa laulamassa. Joku siellä viimeksi sanoi isoon ääneen "Voi ei, taas tuo marttakuoro tulee", mutta me tytöt ei välitetä, me vaan lauletaan - kovaa ja korkealta. Joku kysyi, että oletteko ajatelleet sinne Idolsiin pyrkimistä Eipä sellaista hoksattu ollenkaan ja nyt karsinnat on jo pidetty, mutta ehkä ensi vuonna! Mun bravuurini on se "Kauniimpaa löytää voi en milloinkaan, kauniimpaa en päällä maan..." Nyt ajattelen aina sinua, kun laulan sitä. Tosin siinä laulussa on vähän surullinen vire, toivon, ettei meille käy niin.
Mutta nyt toivotan sinulle hyvää yötä, rakas Einari! Sinun Elmasi
Hieno teksti Vierukseni, mymyssä suin sain lukea. Taisi muutama naurunpärskähdyskin karata. Huomenna uusin aihein.
Rauhallista yötä sinulle "virkasiareni"
Terv Ljoy
odottavan aika on pitkä...
Uutta tuotantoa on luettavissa, kun siirryt seraavalle päivälle.
Terv: L.joy