mitä pitäis tehä kun olo on täysin tyhjä,ja mieli nollassa,olen todennut että tätä miestä ei kaipaa kukaan,olen 45v,en ole ollut koskaan naimisissa,olen ollut kiva ja huumorintajuinen ikäni puhelias,keskustelen mistä vain heittäydyn juttuihin helposti,mut en omista kavereitakaan ketään,ulkoisesti en ole ruma mies,yritän harrastaa kaikenlaista,käyn työssä,en tykkää käydä kapakoissa,en polta,mut eipä ainakaan naiset mua kaipaa,olen siis tarpeeton ihminen,mitähän pitäisi tehä,vituttaa jo koko elämäni pääsis helpommalla jos menis kattoo ihmisiä pilven reunalta,kun ei kelpaa mihinkään
väsynyt elämään
ikävystynyt
4794
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
tää "ikävystynyt" viesti on tarkotettu tytölle tytölle jota rakastan vieläkin aivan hurjasti kuopiossa,nimeltä leena magneetista,jos joku tunnistaa niin vie terveisiä
naista joka voisi analysoida, onko olemuksessasi tai käytöksessäsi jotain piirrettä, joka voisi tuntua ei-vetävältä naisista.
Oletko esimerkiksi liiankin puhelias? Voi tuntua rasittavalta jos toinen koko ajan höpöttää jotain. Tai onko ulkoisessa olemuksessasi jotain epäsiistiä tms. Ulkopuolinen nainen voisi tällaisen huomata ja kertoa, jos jotain tällaista on. Ja voisi korjata muuttaa tapoja.
Sinussa ei tarvitse olla mitään vikaa, vaikka et ole löytänyt naista itsellesi. Monia muitakin aivan kelpo miehiä voi jäädä vanhaksipojaksi.
Itsekin tunnen sellaisia useita, joissa ei ulkopuolisen silmin ole mitään vikaa, mutta niin vain elelevät yksikseen.
Miten olisi joku vapaaehtoistyö? Niissä tapaa usein massoittain naisia. Lisäksi vaikkapa vanhusten auttaminen on tuikitarpeellista ja antaa tunteen siitä, että on tehnyt jotain hyvää ja tarpeellista.
Suosittelen muutenkin erilaisia yleishyödyllisiä järjestöjä. Entäpä luontovaellukset tai esim. Laatokan retkisoutu (kysy Luonnonsuojeluliitto)?
Niissä käy myös paljon ikäluokkasi naisia, usein jopa naimattomia.
Olen kolmekymppinen nainen, juuri eroamassa 12 vuotisesta avioliitosta. Mieheni petti minua, joskus pahoinpiteli ja on myöskin alkoholisti. Rakastin häntä, koitin parantaa hänet, tehdä ehjäksi. Näin hänessä sen haavoittuvaisen pikkupojan, joka kaipasi syliä. Hän on komea mies, epäilemättä naisten mieleen...Minä vaan en jaksa...Ja silti.
Kesällä tapasinkin jo HÄNET. Pahan pojan, kauniin kuin synti. Rankka menneisyys vankilareissuineen, pirivuosia, sekoiluja. Naisia, naisia, naisia. Hän on jumalainen, seksi on taivaallista, kaikki. Ja kun hän katsoo minua silmiin, ja sanoo ne taikasanat "Mä rakastan sua." Tiedän että peli on menetetty. Tulee 12 uutta vuotta. Enkä minä koskaan muutu, ei mikään muutu.
Ja elämä kulkee. Kiltit miehet jäävät yksin. Pahoille pojille, rentuille, on sylejä enemmän kuin he koskaan ehtivät käyttää.
Onko se oikein?
Ei kukaan tiedä. En minä ainakaan.
ymmärrän tunteesi ja miltä sinusta tuntuu. yritä jaksaa,koska tiedän että sinulle tulee se oikea vastaan. minun tätini tapasi miehen ollessaan 51 vuotta ja ovat olleet yhdessä 20 vuotta ja viimeiset ajatkin he ovat yhdessä. uskon että myös vanhempana voi löytää sen oikean rakkauden. olet suht nuori vielä sinulla on elämää edessäsi. katso mitä hyviä asioita se tuo tullessaa. käy tanssipaikoissa,sinun laisistasi miehistä me naiset pidämme!