Tätäkö se rakkaus nyt sitten on.Siis mä olen ihan kypsä koko tähän touhuun!
1.Mua ärsyttää nykyään toi koko mies, siis, ihan kaikki mitä se tekee saa mut ärsyyntymään.
2. Hermoja kuumentaa vielä remontti josta ei ikinä näy tulevan loppua. Pitäs päätää kaakelit ja kaapit, millasia, mitä mihinkin,...uuuuh!!! Me puhutaan ihan eri kieltä, vaikka mä piirään sille kuvan niin silti se ymmärtää sen väärin.
3. Mä haluaisin mennä ajoissa nukkumaan siinä 22.00-23.00 mut tää tampio menee nukkumaan vasta 24.00-1.00 yöllä. Mukavinta on se kun itse olen saamassa unen päästä kiinni sängyssä ja sitten tää tampio tulee ja rämpsää valot päälle ja painuu vaatekomerolle "Onks mulle puhtaita alushousuja missä?" sille riittää ehkä se viiden tunnin yöunet mut mä en selvii millää viiden tunnin yöunilla. herätys 6.30 arkisin, yritä sit siin jaksaa koulussa ja töissä.
4. Mä olen se joka hulehtii kodista, ruokakaupassa käymisestä, äijän paskasten alushousujen pesusta yms. Äijällä kaikki raha menee remonttiin ja moottoripyörään. Ja mun opintotuella kun ei sais ostaa mitää muuta ku ruokaa, kuulemma. Eli kuljen sitte nukkavieruissa vaatteissa kun ei oo varaa uusiin.
Siis, v...u! Mä olen niin viittä vaille valmis muuttamaan täältä ulos koska en enää jaksa riidellä koko ajan. Rakkaus tuntuu väljähtyneeltä ja sen on korvannut ainainen viha riidoista. Seksistä ei oo tietoakaan. Hyvä jos kerran kuussa saa vaikka vasta 2 vuotta seurusteltu. En tiedä rakastanko enää, en osaa sanoa, välitä mutta rakastanko....
Tuntuu sille et tekis mieli muuttaa omaa asuntoon ja ottaa vähän etäisyyttä tähän touhuun. Suhteen ei tarvitsisi loppua, voihan sitä olla yhdessä vaikka toinen asuisikin vähän aikaa muualla. Olen selittänyt tämän avokilleni mutta hän ei pysty ymmärtämään sitä ,että musta tuntuu nyt sille että tarvitsisin nyt omaa aikaa.
Mitä mä tekisin. Meillä ei juuri ole enää yhteistä aikaa. mies on kaikki illat remontissa ja minä koulussa aamut ja illat, plus töissä silloin tällöin. Meillä ei ole aikaa keskustella ja itseasiassa mä olen jo niin väsynyt tähän, että en edes halua puhua. Nyt haluan vain olla omassa rauhassa. Mies on vielä niin hemmetin mustasukkainen että heti jos mä lähen kämpästä ulos ihan vaikka vain kuntosalille niin äijä jaksaa muistuttaa et" sitä sitte mennää sinne vaan miesten ahisteltavaksi" siis WTF!?!?! Pitäskö mun kököttää kaikki illat kotona vai?
1.Mua ärsyttää nykyään toi koko mies, siis, ihan kaikki mitä se tekee saa mut ärsyyntymään.
2. Hermoja kuumentaa vielä remontti josta ei ikinä näy tulevan loppua. Pitäs päätää kaakelit ja kaapit, millasia, mitä mihinkin,...uuuuh!!! Me puhutaan ihan eri kieltä, vaikka mä piirään sille kuvan niin silti se ymmärtää sen väärin.
3. Mä haluaisin mennä ajoissa nukkumaan siinä 22.00-23.00 mut tää tampio menee nukkumaan vasta 24.00-1.00 yöllä. Mukavinta on se kun itse olen saamassa unen päästä kiinni sängyssä ja sitten tää tampio tulee ja rämpsää valot päälle ja painuu vaatekomerolle "Onks mulle puhtaita alushousuja missä?" sille riittää ehkä se viiden tunnin yöunet mut mä en selvii millää viiden tunnin yöunilla. herätys 6.30 arkisin, yritä sit siin jaksaa koulussa ja töissä.
4. Mä olen se joka hulehtii kodista, ruokakaupassa käymisestä, äijän paskasten alushousujen pesusta yms. Äijällä kaikki raha menee remonttiin ja moottoripyörään. Ja mun opintotuella kun ei sais ostaa mitää muuta ku ruokaa, kuulemma. Eli kuljen sitte nukkavieruissa vaatteissa kun ei oo varaa uusiin.
Siis, v...u! Mä olen niin viittä vaille valmis muuttamaan täältä ulos koska en enää jaksa riidellä koko ajan. Rakkaus tuntuu väljähtyneeltä ja sen on korvannut ainainen viha riidoista. Seksistä ei oo tietoakaan. Hyvä jos kerran kuussa saa vaikka vasta 2 vuotta seurusteltu. En tiedä rakastanko enää, en osaa sanoa, välitä mutta rakastanko....
Tuntuu sille et tekis mieli muuttaa omaa asuntoon ja ottaa vähän etäisyyttä tähän touhuun. Suhteen ei tarvitsisi loppua, voihan sitä olla yhdessä vaikka toinen asuisikin vähän aikaa muualla. Olen selittänyt tämän avokilleni mutta hän ei pysty ymmärtämään sitä ,että musta tuntuu nyt sille että tarvitsisin nyt omaa aikaa.
Mitä mä tekisin. Meillä ei juuri ole enää yhteistä aikaa. mies on kaikki illat remontissa ja minä koulussa aamut ja illat, plus töissä silloin tällöin. Meillä ei ole aikaa keskustella ja itseasiassa mä olen jo niin väsynyt tähän, että en edes halua puhua. Nyt haluan vain olla omassa rauhassa. Mies on vielä niin hemmetin mustasukkainen että heti jos mä lähen kämpästä ulos ihan vaikka vain kuntosalille niin äijä jaksaa muistuttaa et" sitä sitte mennää sinne vaan miesten ahisteltavaksi" siis WTF!?!?! Pitäskö mun kököttää kaikki illat kotona vai?
Vastaukset 8
Vanhimmat
sun pitää pikemminkin hankkia itsellesi oma kämppä ja alkaa elää omaa elämääsi. Ei tuollaista kestä kuitenkaan loputtomiin. Mustasukkainenkin vielä päälle, se on tauti joka viimeistään tappaa rakkauden, vaikka alkuun miten imartelevaa olisikin. Run baby run.
...ainakaan pidemmällä aikavälillä. Jonkinlainen tauko toisistanne voisi varmasti tehdä hyvää. Jos oikeasti miehen jokainen tekeminen saa sinut ärsyyntymään, niin eiköhän se ole merkki siitä, että jonkinlaista taukoa pitäisi saada. Eihän tuollaista kukaan jaksa. Tuossa kun sinulla on koulu ja työt vielä päälle, niin ei sitä vähää vapaa-aikaa voi (jaksa) käyttää riitelemiseen. Ja näin mitä jutustasi käy esille, että mies ei ota sinua huomioon ihan pienissäkään asioissa, niin kyllähän tuossa vaiheessa kannattaa jo ruveta miettimään, että onko koko suhteessa mitään järkeä. Jonkinlainen tauko voisi ehkä tilanteen paikata, mutta jos toinen ei sitä ymmärrä niin eiköhän sekin jo kerro tilanteesta jotain.
"Me puhutaan ihan eri kieltä, vaikka mä piirään sille kuvan niin silti se ymmärtää sen väärin."
Tarkoittaako tämä oikeasti sitä että ei ymmärrä vai sitä että ei ymmärrä olla samaa mieltä kanssasi? Uskalataa omata omia mielipiteitä?
"Mukavinta on se kun itse olen saamassa unen päästä kiinni sängyssä ja sitten tää tampio tulee ja rämpsää valot päälle ja painuu vaatekomerolle "Onks mulle puhtaita alushousuja missä?""
Nukkumisepisodin voinee ratkaista ihan terveellä järjellä. Todeta että oikea ongelma ei ole eri nukkumaanmenoajat vaan tämä "valoisa alushousu" osuus. Asiallisen verbaalinen huomautus asiasta toiminee tai jos toinen on tyhmä voitte hoitaa alkkarit kuntoon ennen nukkumista.
"Äijällä kaikki raha menee remonttiin ja moottoripyörään."
Eli miehen tulosita menee yhteisiin ja omiin asioihin rahaa. Johtuu varmaan siitä että hänen tulot ovat suuremmat - se ei pohjimmiltaan ole hänen "syy" jos hänellä jää myös omiin haluihinsa rahaa.
Yhteisen talouden talousasioissa ei ikinä kanntta noudattaa mitään 50/50 tai perstuntuma jakaumaa kun tienataan eri summia. Kannattaa varata nettotuloista molemmilta sama prosentti yhteisiin menoihin. Reilua ja perusmatikalla myös yllättävän yksinkertaista. Pitäisi saada lakisääteiseksi.
"Mies on vielä niin hemmetin mustasukkainen että heti jos mä lähen kämpästä ulos ihan vaikka vain kuntosalille niin äijä jaksaa muistuttaa et" sitä sitte mennää sinne vaan miesten ahisteltavaksi""
Jokainen saa omistaa selkärangan ja sanoa takaisin. Tärkeintä on muistaa klisee että ihmiset kohtelevat sinua niin kuin annat heidän kohdella. Sano vaikka että menet Inariin susia naimaan.
1. Rakkaus on toisen kunnioittamista, erilaisuuden suvaitsemista, yhteinen arvopohja ja kyky kompromisseihin tarvittaessa. Rakkaus on enemmän "tekoja" kuin tunne.
3. Kompromissi paikallaan. Miehesi ei kunnioita sinun nukkumaanmeno aikaasi, vaan räpsäyttää valot päälle ja alkaa puhua nukkuvalle! Outo äijä. Sinä vaadit häntä nukkumaan samaan aikaan. Kumpikaan ei siis tee kompromissia. Ehkä erilliset makuuhuoneet auttaisi, mutta sitten voisi jo yhtä hyvin asuakin erillään :)
Hyviä vinkkejä tulee, kiitokset. Tuntuu vaan että valitanko turhaan, ehkä, ehkä en.
Tosiaan, yhteinen aika on meillä ehkä se suurin ongelma tällä hetkellä. On todellakin tunne että tätä menoa kyllä kasvetaan hyvää vauhtia erilleen.
nukkumismenoistakin ollaan yritetty sopia, et laittakoot kamat valmiiksi ennen seuraavaa aamua, mut eihän se sitä muista. Kun tulee kotia se istuu ensimmäiseksi koneelle ja siinä meneekin sitten pari tuntia ja sen jälkeen alkaa vasta tapahtua ja silloin minä olen jo sängyssä nukkumassa.
Tiedän, on hyvä että mies tekee remonttia et päästään joskus sinne asumaan, mut en mä ole mikään kotiorja joka tekee kaiken sille valmiiksi. Se ei edes enää muista laittaa roskia roskikseen tai tiskejään tiskikoneeseen. Minä en niitä sen puolesta ala laittamaan ja joskus katson ihan huvikseni, et kauan ne on keittiön pöydällä jos mä en niitä korjaa pois. Mä oon sitä mieltä, et jos aina korjaa toisen jäljet, roskaamisesta yms. tulee tapa ja toinen ei ikinä opi korjaamaan omia jälkiään.
Mulla ykkösenä elämässä on nyt koulu ja sen loppuun saattaminen, remontti tulee vasta sen ja oman jaksamiseni jälkeen. Jokavuotinen kaamosmasennus taas tuntuu alkaneen ja olo on tosi väsynyt muutenkin.
Hellou Etäisyyttä Kaipaava, jos kiinnostaa purjehtia niin mulla on kipparin / apukipparin paikka välimerelle & kanarialle avoimena. Siinä saisi ainakin välimatkaa! Tämän sanottuani, kohta varmaan saa lastata koko katin täyteen armaasta avokista etäisyyttä haluavia... O:-)
rakkautta romanttisessa mielessä, mutta kankealta arkielämältä kuulostaa... mutta kuules. Toista ei voi muuttaa, vain sitä mitä itse tekee tai on tekemättä-> vaikuttaa ennen pitkää myös toisen käytökseen:
Mitäpä jos et pesisi herran vaatteita, aikuinen kaiketi hänkin että sen verran osaa/oppii koneen pyöräyttää käyntiin? Oletko puhunut noista samoista asioista hänelle? Mitä jos näyttäisit hänelle tuon alukeperäisen kirjoituksesi ja selität ennen sitä että koet tilanteen niin ahdistavaksi että halusit kysyä muilta apua ja koska teillä ilm. ole aikaa jutella?
Sitten tuli mieleen toi remppa - miten paljon se oikeasti vaikuttaa? Pelkäätkö että sen jälkeen "tämä oli nyt sitten tässä" ja elämästä lähtee hohto kun arki astuu kunnolla kuvioihin?
ei ole viha, vaan välinpitämättömyys!! Ja ensimmäinen parivuotta menee ns. ensihuumassa, sen jälkeen rupeaa vasta rakkaus osio. Ja arki..
Suhteen ensimmäinen kunnon kriisi tulee juuri tuossa kahden vuoden tienoilla. Jos siitä selviää, on suhde taas paljon vahvemmalla pohjalla.
Ja ilmeisesti teillä on nyt tuo kriisi.. Sitä en tiedä, kestääkö suhteenne sen. Mutta asiat kannattaa puhua avokin kannssa välittömästi.. Ja tarkoitan oikeasti puhumista, ei riitelyä. Jos otat asian esille, pysy itse tyynen rauhallisena.. vaikka toinen pimahtaisi täydellisesti!!
Ja tuo kalsari juttu..kuulostaa tutulta, meillä se vaan tapahtui aina 4 aikaa yöllä.. No se loppui, onneksi!
Punnitse asioiden hyvät ja huonot puolet.. Kumpia on enemmän?
Niin ja vuosien kokemuksella voin sanoa ettei se suhde ikinä helppoa ole.. Päinvastoin. Kyllä niitä tilanteita tulee että tekisi mieli kuristaa toinen.. Ja varmasti tunne on monesti molemminpuoleinen =)
No me olemme tehneet kaikki mahdolliset virheet.. Mutta eipä kaduta kumpaakaan että silti olemme jatkaneet. Kaikki mitä on tapahtunut, on mennyttä ja lujittanut välejämme. Ja tuskin olisimme nyt näin "onnellisia" jos ei kriisejä olisi tullut! Meiltä meni melkein 10 vuotta ennen kuin opimme oikeasti puhumaan!!! Toivottavasti muut oppivat aikasemmin..
No mieti tarkkaan että kannattaako erota, voi olla että kannattaa, mutta sen tiedät vain sinä itse.
Toivottavasti saatte asiat kuntoon,ellei yhdessä niin erikseen..