Olen 25-v. nainen, isälleni tyttölapsi. Olen muuttanut jo vuosia sitten pois kotoa ja elän vanhemmistani itsenäisesti. Luulen, ettei isäni ole "toipunut" poislähdöstäni ja hänen on todella vaikea kodella minua aikuisena.
Hän on masentuneen oloinen - hänestä ei enää paista sellainen elämänilo. Kun vierailun jälkeen tulee hyvästien aika, hän suhtautuu surullisesti ikäänkuin ei haluaisi päästää pois. Äiti puolestaan on nykyään todella onnellisen oloinen ja hyväksyy täysin, kuten kuuluukin, minun elämän itsenäisenä ja aikuisena. Isä puhuu usein minulle sävyyn "ethän sinä mistään mitään tiedä" ja suhtautuu samalla tavalla halveksuvasti. Kun samassa seurassa keskustelen muiden sukulaisten tai yleensäkin aikuisten ihmisten kanssa, isä saattaa aivan suoraan muiden kuullen kyseenalaistaa kaiken sanomani (ei vedoten paremaan faktatietoon suinkaan, vaan siihen, että mistä minä mitään voin tietää). tilanteet ovat luonnollisesti erityisesti minulle mutta myös sukulaisille/muille läsnäoljoille kiusallisia. Kamalinta on se, kun tätä tapahtuu yksinomaa minun elämääni kuuluvien tuttavieni/naapureiden/työkavereiden ollessa läsnä, joita isä ei siis tunne.
kaikkein pahin on se, että isä ilmeisesti ei voi käsittää, että olen kasvanut aikuiseksi naiseksi. Hän saattaa tuijottaa rintojani toistuvasti (ei seksuaalisessa mielessä - luulen että uteliaassa mielessä). hän luulee varmaan, etten huomaa, mutta huomaan tietenkin katseen harhailun kasvojen ja rintojen välillä. näin ollen, vältän tiukkojen paitojen pitämistä päällä kun vanhemmat on läsnä.
Hän on masentuneen oloinen - hänestä ei enää paista sellainen elämänilo. Kun vierailun jälkeen tulee hyvästien aika, hän suhtautuu surullisesti ikäänkuin ei haluaisi päästää pois. Äiti puolestaan on nykyään todella onnellisen oloinen ja hyväksyy täysin, kuten kuuluukin, minun elämän itsenäisenä ja aikuisena. Isä puhuu usein minulle sävyyn "ethän sinä mistään mitään tiedä" ja suhtautuu samalla tavalla halveksuvasti. Kun samassa seurassa keskustelen muiden sukulaisten tai yleensäkin aikuisten ihmisten kanssa, isä saattaa aivan suoraan muiden kuullen kyseenalaistaa kaiken sanomani (ei vedoten paremaan faktatietoon suinkaan, vaan siihen, että mistä minä mitään voin tietää). tilanteet ovat luonnollisesti erityisesti minulle mutta myös sukulaisille/muille läsnäoljoille kiusallisia. Kamalinta on se, kun tätä tapahtuu yksinomaa minun elämääni kuuluvien tuttavieni/naapureiden/työkavereiden ollessa läsnä, joita isä ei siis tunne.
kaikkein pahin on se, että isä ilmeisesti ei voi käsittää, että olen kasvanut aikuiseksi naiseksi. Hän saattaa tuijottaa rintojani toistuvasti (ei seksuaalisessa mielessä - luulen että uteliaassa mielessä). hän luulee varmaan, etten huomaa, mutta huomaan tietenkin katseen harhailun kasvojen ja rintojen välillä. näin ollen, vältän tiukkojen paitojen pitämistä päällä kun vanhemmat on läsnä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
ja aika outoa. kun isäsi pitää sinua lapsena, oikaise häntä joka kerta. ja muistuTA, että olet ollut jo aikuinen 7 vuotta...
mielessä...? Oletko noin yksinkertainen?
ei ole normaalia, SE ON SUN ISÄS!