Rahan lähettäminen kotimaahan

köyhyydessä ja kurjuudessa, on selvää, että jos tällä ihmisellä on rahaa, hän lähettää sitä heille avuksi. Juuri tästä syystä monet kehitysmaalaiset pyrkivät länsimaihin: voidakseen auttaa sukulaisiaan.
Luulisi puolisonkin ymmärtävän tämän ja haluavan tätä. Onhan kovasydämistä olla auttamatta, jos voi. Ellei halua ymmärtää, on parasta valita puoliso rikkaammista oloista.
Minulla ei varsinaisesti ulkomaalaista puolisoa ole, mutta lähetän kyllä rahaa eräälle perheelle. Satasen luokkaa kuussa. Ruokaan se heillä menee.

Elintasopakolaiset kuppaavat valtiota ja lähettävät ne rahat vielä milloin mihinkin ambomaahan.

Nuori nainen nimeää itsensä sängyksi. Bed_sänky, olet kai venäläinen heteka vai? Muut lähettää omia rahojaan minne lystää, mitä se sulle kuuluu.

Me lähetetään mieheni kahdelle siskolle satunnaisesti rahaa, 50-200e kerrallaan, pari - kolme kertaa vuodessa. Toinen siskoista on pienen pojan yksinhuoltaja ja yrittää pärjätä yhden palkalla sosiaalituettomassa Albaniassa. Toinen taas sairastaa vaikeaa epilepsiaa, eikä sen vuoksi ole työkykyinen.
Emme ole suvun ainoita "elättäjiä" - mieheni vanhemmat veljet ovat paljon ahkerampia tässä asiassa kuin me. Meidän on niin helppo unohtaa avuntarve, kun emme näe sitä omin silmin edes vuosittain, eikä mieheni suvussa ole tapana "kerjätä toisen pussilla", vaan apua lähetetään omasta tahdosta...
Avustaminen ei häiritse minua yhtään, päinvastoin usein havahdun, että "Hei! Pitäisi taas lähettää..."
Asenteeni voisi olla eri (ja varmasti olisi!), jos rahaa lähetettäisiin jollekin muulle kuin siskoille, jotka oikeasti sitä tarvitsevat. Puhumattakaan siitä, jos se olisi sellaista "meillä tänne kalliit pelit ja vehkeet, kun veli asiaa Euroopassa..." -hyväksikäyttöä.

Mieheni lähettää rahaa äidilleen vähintään, kerran kuussa useita satoja euroja, joskus niinkin paljon, että nipistetään ruuasta, jotta saadaan laskut maksettua. Äiti täysin työkykyinen mutta ei viitsi käydä töissä, joskus menee töihin mieheni kehotuksesta mutta 2viiikon tai enintään kuukauden jälkeen lopettaa työt kun ei huvita. Olen kysellyt mieheltäni, onko pakko lähettää niin paljon rahaa ja vastaus on "se on mun äiti, miten voisin sanoo ei?". Ymmärrän perheen auttamisen mutta täydellisen elättämisen?

olen suomalainen nainen ja omasta mielestäni on ihan normaalia huolehtia perheestään. me autamme useasti siskon kanssa toisiamme, kun toisella on tiukkaa. miten täällä suomessa on päädytty siihen että ei enää sukulaisista välitetä?

ihmetyttää se että vedetään herne nenään jos puoliso huolehtii sukulaisista...

satkun silloin, toisen tällöin. Rahat menevät miehen vanhemmille. Rahan lähettäminen ei häiritse millään tavalla. Jos he tarvitsevat rahaa, ja meillä on mistä antaa, niin miksi ei? Samalla tavalla autamme omia vanhempianikin. Kummankaan vanhemmat eivät pyydä rahaa, mutta tiedämme heidän pienet tulonsa / eläkkeensä, joten autamme mielellämme.

Miehen kotona käydessämme ostamme yleensä jotakin hyödyllistä heille, viimeksi esim. generaattorin. Osallistuimme myöskin auton ostoon, sillä käytämme sitä aina itse kesällä miehen kotipuolessa. Samalla tavalla on tullut ostettua minun vanhemmilleni uutta jääkaappia ja pesukonetta vanhojen hajottua.

Pahinta ovat miehen puoleiset sukulaiset: he kuvittelevat miehen vanhempien saavan läjäpäin rahaa Euroopasta, ja ovat sen takia jatkuvasti kinuamassa rahaa ja tavaraa miehen vanhemmilta. Olemme yrittäneet kertoa, että vaikka Euroopassa palkat ovatkin ihan eri luokkaa kuin mieheni kotimaassa, niin myöskin elämiseen kuluu huomattavasti enemmän rahaa.

tähänkin ketjuun yksi sairas henkilö kerkisi jo laittaa oman näkemyksensä... todella järkyttävää että joku kirjoittaa noin epilepsiaa sairastavasta naisest...

mutta asiaan, eli meillä mies lähettää omia rahojaan (mitä saa palkkaa töistä tai lainaa kaverilta, se ei ole minun asiani mistä ne rahat saa kunhan hoitaa muut kulut eli vuokran, sähkö ja puhelin laskut tms.) Todella harvoin tuntuu lähettävän, ehkä pari kertaa vuodessa. Veljensä lähettää tietysti enemmän, koska hänellä on vaimo ja lapset Bangladeshissa mutta se ei koske mitenkään meitä. Veli lähettää myös työstä saamiaan rahoja (on yksityisyrittäjä) eli turha nyt itkeä että Suomen valtion rahoista olisi kyse.

Olen maininnut tästä ennenkin: lähetän rahaa lähinnä Suomeen sisaruksilleni, jotka jatkuvasti elävät yli varojensa! Veljen vaimo on kauhea shoppailija ja veli on aina p.a ja ei kun säästäväiseltä siskolta naukumaan apua. Sitten veljeltä hajosi telkkari ja minä ostin heille uuden, ja kun uusi hankitaan, niin ostetaan sitten kunnollinen. Veljeni on yrittäjä ja siitä syystä hänellä on epäsäännöliset tulot. Lupaa maksaa takaisin, mutta sitä päivää tässä vielä odotellaan... En nyt välttämättä edes halua rahoja takaisin, hyvä vain kun voin auttaa. Pääasia, että raha pysyy perhepiirissä!

Sitten hiljattain maksoin pikkusiskon Ellos-pikalainan, kun oli mennyt typeryyksissään sellaisen ottamaan, eikä yhtäkkiä pystynytkään sitä maksamaan korkoineen kaikkineen. Oli halvempi maksaa koko potti kerralla pois.

Vuonna 2008 olen siirtänyt Saksasta Suomeen jo 6.000 euroa.

Meillä ei ole luonnollisestikaan yhteistaloutta, joten miehen rahaliikenne kiinnostaa minua vain "tutkimusmielessä" tulevaisuuden varalle. Hänen perheensä (omillaan asuvat sisarukset mukaan lukien) ei tarvitse rahallista avustusta, ovat kotimaassaan hyvin toimeen tuleva perhe. Mutta miesystäväni on saanut isältään suuria summia avustusta elämiseen ja opiskeluun täällä pohjoisessa, joten nyt työelämään siirtyneenä haluaa maksaa velkojaan takaisin. Toistaiseksi ei ole ollut varaa lähettää puhdasta rahaa, mutta käytännöllisiä tuliaisia on ostellut kotona käyntiä varten.

Minusta on hyvä, että haluaa maksaa lainojaan takaisin vaikkei isänsä niitä pyydäkään. Ajatusmaailmamme tässä menee yksiin. Muuten en ymmärtäisi hänen tapauksessaan avustuksia, koska tosiaan perhe ei niitä tarvitse. Tietenkin jos asiat muuttuvat ja voimme auttaa, niin se on kaikin puolin ok.

Ei häiritse.

Meidän yltäkylläisestä elämästämme katsoen vaimoni äidilleen lähettämät summat ovat todellakin marginaalisia.

Lisäksi rahoitetaan asunnon ylläpitoa toisessa maassa. Onpahan aina kortteeri siellä käydessämme!

Mieheni sukulaiset ovat ihan hyvin toimeentulevia ja eivät ole rahaa kyselleet. Teemme kuitenkin hyväntekeväisyyttä kun käymme siellä, koska on paljon köyhiä perheitä. Toisaalta, minulla ei ole mitään sitä vastaan, että autetaan köyhiä sukulaisia, uskon, että jos perheeni tarvitsisi, niin mieheni auttaisi myös heitä. Minusta on myös kiva auttaa köyhiä, siitä saa hyvän mielen.

Me annetaan rahaa miehen mummolle ainakin kerran vuodessa siellä käydessämme. Mies on joskus myös antanut työmatkalla käydessään hänelle jonkin summan. 50e-100e ei ole meille kahdelle lapsettomalle työssäkäyvälle iso raha. Mummolla sen sijaan ei tuloja ole, joten mielelläni autan häntä vaikka suuremmillakin summilla.

Meillä rahavirrat kulkee päinvastaiseen suuntaan, eli raha tulee Kiinasta Suomeen :).
Toisaalta vähän nurinkurista koska kiinan kustannustaso on noin 1/10 Suomen kustannustasosta, joten myös rahan realiarvo putoaa kymmenesosaan matkalla kun se Kiinassa ansaitaan, mutta Suomessa käytetään :(.
Kun tuo viime kesä oli ilmojen suhteen mitä oli, niin vaimoni heitti kyllä jo leikillään ajatuksen että jos muutettaisiin takaisin Kiinaan ja käytettäisiinkin tuo raha siellä :).

kahden siskon häät, muutamana vuonna kylvettävät viljat, jokin kumma sakko maan omimisesta (ihme maa..).. että tällaisia pieniä hankintoja tuli heti mieleen. Naimisissa olemme olleet pian 20 vuotta. Ai niin joo, traktorille ja Mersulle piti tietenkin rakentaa vielä autotalli - oli isompi ja hienompi sekä kalliimpi kuin silloinen asuntomme. Vielä pitäisi hankkia riittävän iso kaupunkiasunto jossa anoppikin suostuisi asustelemaan (todella ihana ihminen). Niin ja pikavippejä á 1000€ Sveitsiin siskojen miehille noin kerran vuodessa (ei vielä yksikään palautunut takaisin). Ja niistä ei edes viitsitä mainita paljonko rahaa jää vanhemmille kun olemme lomailleet heidän luonaan.

Nuorempana tuo häiritsi paljon, enää en jaksa välittää.