Ajattelen sua, joka ainoa ja ikinen. Sinun shamaanin silmiä, jumalaisia hiuksia, vartaloa, huulia, ääntä, kaikkea. Sitä, miten kosketat mua niillä taikurin sormillasi. Kukaan muu maailmassa ei tiedä miten naista kosketetaan niin, että se tuntuu sielussa asti. Ja seksi sun kanssa... Mitä mä siitäkin kuvittelin tietäväni ennen sinua?? En yhtään mitään. Jokainen nainen ansaitsisi elämässään yhden yön sun kanssasi, saadakseen tietää mitä tarkoittaa himo, puhdas eläimellinen himo. Ja millaista on laueta MIEHEN käsiin...
Mä ajattelen sun ihmeellistä mieltä, joka on niin erilainen kuin yhdelläkään tuntemallani miehellä. Sun mieli on niin laaja, niin kaunis ja viisas, että en aina ole varma oletko ihminen ollenkaan.
Susta säteilee karisma, joka hakee vertaistaan. Sä olet niin...yliluonnollinen.
Jim Morrison sanoi joskus "I`m the lizard king, I can do anything." Sama pätee sinuun. Sä olet yksi sadasta miljoonasta. Mä rakastan sua hullun lailla!!
Ja jos. Jos käy niin kuin pelkään, en saa sua itselleni koskaan. On vain öitä jolloin en nuku, päiviä jolloin haahuilen huoneissa ja kaduilla, lipsun elämästä ja näännyn. Odotan vain sitä sekuntia, sitä taivaallista sekuntia kun pääsen sun taikapiiriisi. Ei mulla ole enää muuta elämää. Joskus luulin olevani ihan onnellinen pikkumaailmassani paskantärkeiden hommieni keskellä, tässä kodissa joka ei ole enää koti, vaan joku paikka missä itseäni säilytän. Nyt kun tiedän että sinä OLET, ei mun elämä palaa enää ennalleen. En mä voi enää vaipua tähän arkeen, joka on pystyyn kuolemista. En enää vetää naamalleni sitä maskia, johon tukehdun. En enää.
Sä olet mun sydämessä, sielussa, iholla, mielessä, unissa ja valveilla olon hatarassa tilassa. Sä olet niin kova kipu mun öissä, kun yksin istun parvekkeen nurkkaan polttamaan sen sadannen tupakan. Ja mihin tahansa menen, mihin tahansa, kuvittelen sut mun mukaan. Kaikki ne maailman miljoonat asiat ja paikat jotka haluan sun kanssa nähdä ja kokea. Kaikki ne pimeät myrsky-yöt, auringon laskut ja vaikka vittu maailmanlopun...
Enkä mä tiennyt rakkaudestakaan. En sitä, että se ei helvetissä ole mitään vaaleanpunaista pumpulia. Se on verenpunaista, polttavan kuumaa, viiltävän kipeää ja niin syvää ja lopullista, ettei siitä pääse ylös KOSKAAN jos siihen kerran ihan oikeasti vajoaa. Ei koskaan, koskaan milloinkaan.
Mä rakastan sua äärettömyyksiin asti, tuhat kertaa universumin halki ja takaisin.
Eikä se edes riitä.
Mä ajattelen sun ihmeellistä mieltä, joka on niin erilainen kuin yhdelläkään tuntemallani miehellä. Sun mieli on niin laaja, niin kaunis ja viisas, että en aina ole varma oletko ihminen ollenkaan.
Susta säteilee karisma, joka hakee vertaistaan. Sä olet niin...yliluonnollinen.
Jim Morrison sanoi joskus "I`m the lizard king, I can do anything." Sama pätee sinuun. Sä olet yksi sadasta miljoonasta. Mä rakastan sua hullun lailla!!
Ja jos. Jos käy niin kuin pelkään, en saa sua itselleni koskaan. On vain öitä jolloin en nuku, päiviä jolloin haahuilen huoneissa ja kaduilla, lipsun elämästä ja näännyn. Odotan vain sitä sekuntia, sitä taivaallista sekuntia kun pääsen sun taikapiiriisi. Ei mulla ole enää muuta elämää. Joskus luulin olevani ihan onnellinen pikkumaailmassani paskantärkeiden hommieni keskellä, tässä kodissa joka ei ole enää koti, vaan joku paikka missä itseäni säilytän. Nyt kun tiedän että sinä OLET, ei mun elämä palaa enää ennalleen. En mä voi enää vaipua tähän arkeen, joka on pystyyn kuolemista. En enää vetää naamalleni sitä maskia, johon tukehdun. En enää.
Sä olet mun sydämessä, sielussa, iholla, mielessä, unissa ja valveilla olon hatarassa tilassa. Sä olet niin kova kipu mun öissä, kun yksin istun parvekkeen nurkkaan polttamaan sen sadannen tupakan. Ja mihin tahansa menen, mihin tahansa, kuvittelen sut mun mukaan. Kaikki ne maailman miljoonat asiat ja paikat jotka haluan sun kanssa nähdä ja kokea. Kaikki ne pimeät myrsky-yöt, auringon laskut ja vaikka vittu maailmanlopun...
Enkä mä tiennyt rakkaudestakaan. En sitä, että se ei helvetissä ole mitään vaaleanpunaista pumpulia. Se on verenpunaista, polttavan kuumaa, viiltävän kipeää ja niin syvää ja lopullista, ettei siitä pääse ylös KOSKAAN jos siihen kerran ihan oikeasti vajoaa. Ei koskaan, koskaan milloinkaan.
Mä rakastan sua äärettömyyksiin asti, tuhat kertaa universumin halki ja takaisin.
Eikä se edes riitä.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Kerrakseen, perkele kun olisit se nainen jota itse kaipailen.
teini siellä kirjoittelee?
Ihan normi 9-luokan pissisrunoltahan tuo kuulosti.
Mahtoi tulla sulle paha mieli, varsinkin jos oot mies...
Jos joku on saanut tuntea noin, niin huh, onneks olkoon.
Ja mietihän, kultapieni, kuka pissis voisi tietää tollaisesta paskojakaan? Ja vaikka voisikin, niin good for her.
Kaikki ei koskaan rakastu, oikeesti rakastu.
Mä nostan Sun Naiselle pipoani.
Sä olet ainakin saatana eläny. Ja tuntenut.
Antaa pillittäjien pillittää, ne on just noita maksalaatikkoseksi dorkia...
Niit vituttaa. Niitä vaan tosissaan vituttaa...;-)
Kunpa saisi edes kerran elämässä kokea jotain tuollaista!
että siinä sydän särkyy? Niinpä. Sen varassahan sitä mennään, hinnalla millä hyvänsä. Päätä vaan seinään, vaikka sattuu, se on sen väärti. Inhimillistä.
hitto se mies on onnellinen jos se tajuaa pitää sinut!
Enneminkin ..tuo enteilee TAKERTUMISTA...toiseen.
lähiriippuvuus on kauheaa..järki kadoksissa.
Ja miehen ja naisen tai naisen ja miehen välinen rakkaus on täysin eri asia kuin läheisriippuvuus.
Vittu kun täällä on noita joka paikan "tohtoreita" omine mielipiteineen kun ei oo tyypeillä edes koskaan ollut minkäänvaltakunnan suhteita.
tohtoria tarvitaan ..kun lopulta syödään masennuslääkeitä'..hurmostilaan.
järkikulta kun katoaa..
kai täällä on pannu jokainen joskus.
mitä vitun siirappia yhestä panosta..voiv****..sentään.
laita viinipullon korkki kiinni ja leffat lukko-kaappiin...ja nauti oikeesta elämästä välillä...ja muutama surkee pano ... ..se on ..kuule elämää se!
Oot osannu hyvin tiivistää.
Ajalla on outo voima, se helpottaa, tuskaisen hitaasti, mutta kuitenkin :)
Jonakin päivänä säkin vielä hymyilet, tsemppiä!
Mutta ei se poista rakkautta jos se on aitoa, jos se on elämää suurempaa niin silloin ei voi koskaan aidosti kyetä enää toiseen suhteeseen.
Mä tiedän näkeväni sut taas lauantaina. Kuuntelin sun ihanaa, matalaa, seksikästä ääntäsi puhelimessa,
En ajatellut sitä, miten kaukaa se ääni kuuluu. Enkä sitä, kenen luota minulle kenties puhut.
Ajattelin vain sitä hetkeä, kun yht`äkkiä tulet mun näköpiiriin. Kun näen sut, katson sun silmiin. Ja kun kiedon kädet sun ympärille, sun nahkatakkisi alle. Ja sun iho on paidan läpi kuuma, sun poski vasten mun poskea karhea. Ja mä juoksutan sormeni sun hiuksiin, niihin pähkinänruskeisiin, jotka valuu sileinä pitkälle alas sun selkää.
Ja kyllä minä tiedän, miten mun kurkkua kuristaa. Haluan mennä sun sisään, sun ihosi alle. Juoksutan sormiani yli ja läpi sun alastoman ruumin, jokaisen tatuoinnin läpi. Yli sun sydämen, jonka näen hakkaavan samaan tahtiin mun hullun sydämen kanssa.
En minä tiedä, mitn voin antaa sun taas mennä. Sä katsot mua;"anna mä katson sua vielä kerran." Ja minä menen, jossain vaiheessa mun taas täytyy. Jos katson taakse, tiedän että sinä olet siellä vielä ja katsot mun perään.
Ja kotona sua odottaa joku. Niin kuin minuakin.
Ja yöllä kuu on täysi.
Ja minulla on sua suunnaton ikävä!!!
hekuma päättyy ja kaikki "kaunis" loppuu aikanaan - kenties silloin, kun se Joku saa tietää.
ajan myötä..ymmärtää sun todelliset tunteet joita sinulla on paljon häntä kohtaan, oletko kertonut kuinka kipeää sinuun sattuu,kun hän on toisen luona.Tiedän että pitemmän päälle se tulee sattumaan viellä lujemmin ,salailu ja pettäminen ei ole koskaan helppotie oikeaan/aitoon rakkauteen.
Mutta sellainen kuviokin joskus onnistuu.
Kaverisi on takulla komea mies ,kuvailet häntä sellaiseksi joka voisi hurmata jokaisen tytön .Olet kuitenkin varmaan nuori ja syvästi rakastunut ...nauti täysillä joka hetkistä.
ja toivon tietenkin että hän valitsis sun ..ja voisit kertoa hänelle lopulta syvät ja kauniit tunteesi ilman mitään leikkejä ja salailuja.
toi miten kirjoitit, kun näet miehen..miltä se tuntuu ja mitä teet..mä en kestä, olisin itse voinut sen kirjoittaa. Me nähtiin viimeisen kerran kaksi viikkoa sitten, mä en näe sitä enää koskaan, en enää koskaan katso niihin ihaniin silmiin, kosketa paksuja karheita hiuksia, painaudu häntä vasten, tunne hänen vahvoja käsivarsiaan ympärilläni, kaikki on ohi
Olipas kauniisti kirjoitettu ja suoraan sydämestä vuodatettu kirjoitus. Pisti ihan hiljaiseksi tällaisen kokeneemmankin ihmisen.
Itse olen aina ollut pettämistä vastaan, ei se ole oikein. Sain sellaisen kuvan lukaistessani tämän ketjun läpi, että olette molemmat varattuja. Mutta jostain kumman syystä tämä kirjoitus ei tuottanut negatiivisia ajatuksia ollenkaan.
Voimia sinulle!
Kaunis ja koskettava kirjoitus!!
Olen samanlaisessa tilanteessa, siksi tämä kosketti vieläkin enemmän. Ymmärrän sun tuskaasi, kun kokee jotakin sellaista mitä ei ole ennen kokenut, eikä varmaan koskaa enää tule kokemaan, on elämisen kosketus niin voimakas ettei sen tiedon kanssa selväjärkisenä voi vain elää.
Mutta ollaan onnellisia siitä kokemuksesta! Ilman sitä olisimme jääneet ilman yhtä elämämme voimakkainta tarinaa! Ja eihän sitä koskaan tiedä mitä tulevaisuudella on meille vielä tarjolla....
Näin sinut. Tulin siihen pieneen ravintolaan kaupungissa jossa meitä ei tunne kukaan.
En aio nyt kirjoittaa muuta kuin ne Paolo Coelhon sanat, jotka hän minulle kertoi. Antaa niiden ohjata teitäkin:"Jossain joku odottaa toista ihmistä, oli se sitten keskellä aavikkoa tai suurkaupungin sydämessä, ja kun nuo kaksi viimein tapaavat toisensa ja heidän katseensa kohtaavat, menneisyys ja tulevaisuus menettävät merkityksensä, sillä heille on olemassa vain se hetki ja uskomaton varmuus siitä, että KAIKEN auringon alla on kirjoittanut yksi käsi."
En olisi ikinä uskonut tuohon, ellen oikeasti tietäisi. On olemassa jotain niin älyttömän suurta ja lopullista, jokaiselle joku.
Vain ja ainoastaan se yksi saatanan suuri, kipeä, intohimoinen, lopullinen rakkaus. onneton tai ei. Mutta vain se yksi. Kyllä sen tietää, kun sen löytää. Sen vain tietää!! Enkä mä välttämättä koskaan saa tuota ihmistä kokonaan. Mutta en kyllä ketään enää rakastakaan näin paljon kuin nyt! Ei ole ketään muuta samanlaista minulle!!!
Kaikki on auki. Nähdään taas kohta.
Paha , paha mieli meidän kaikkien puolesta. Mun, hänen, meidän puolisoiden. Jonkun pitää kärsiä, paljon!!! Pelottaa että se olen minä!!!
Voisin kirjoittaa täysin samanlaisen viestin kuin sinä ja tarkottaisin joka sanaa. Ikää mulla on 19 ja tätä helvettiä on kestänyt kohta jo 4 vuotta.Sanotaan että aika parantaa haavat.. Mulla tunteet vain syvenevät ja koko ajan sattuu vitusti enemmän!!