Tuntuu että olin ihan_missä_tahansa ja tein ihan_mitä_tahansa, niin mua tarkkaillaan ja arvostellaan. Se tuhoaa mun elämän. Millä siitä pääsee eroon? Ms.DW varmaan sanoisi terapia, mutta ei sinne pääse. Johtuu mun varojen puutteesta ja siitä, ettei julkisiin mt-palveluihin oikeasti pääse.
Arvostelu
pelokas mies
11517
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
"Tuntuu että olin ihan_missä_tahansa ja tein ihan_mitä_tahansa, niin mua tarkkaillaan ja arvostellaan."
Suomalaiset raappahousut siinä on vaan asialla. Opi elämään sen kanssa niin kyllä se siitä.
Harvinaisen kyylää kansaa tää suomalainen kansa.
Kun on kaupassa ja tuntee että kaikki arvostelevat omia ostoksia, vaatteita ja jopa omia ilmeitä, niin elämä alkaa olla vähemmän palkitsevaa.
Koet ylikorostunutta häpeän- ja/tai syyllisyydentunnetta, joka juontaa lapsuudesta ja mahdollisesti ylihuolehtivista vanhemmista tai kasvatuksesta, jossa käytettiin syyllistämistä; asetettiin liian kovia vaatimuksia tai ilmaistiin tavalla tai toisella, että olet jotenkin hävettävä, erilainen kuin muut. Vaikka vanhemmat eivät enää ole vahtimassa, olet kehittänyt "sisäisen vanhemman" koska et silloin lapsuudessa pystynyt kehittymään normaalisti häpeä- ja syyllisyysakseleilla.
Aina kehityshäiriöt eivät johdu vanhemmista, myös muilla kasvattajilla (päiväkoti, ensimmäiset opettajat, isovanhemmat) on tärkeä merkitys.
Tällainen kyökkipsykologin analyysi NCIS-tutkijoita katsellessa.
Tunnen jatkuvaa häpeää, mutta se ei johdu vanhemmistani. En ole heidän painostustensa uhri, koska kotini on aina ollut turvani. Mutta ajattelen kyllä usein että olen pettänyt vanhempani. Häpeä tulee ehkä sieltä, mutta vanhempani ovat olleet ne ihmiset kenelle minun ei itseasiassa tarvitse esittää mitään.
Etsi käsiisi esim. Erik H Eriksonin teoria kahdeksasta kehitysvaiheesta. Häpeä ja syyllisyys ovat muistaakseni toisen ja kolmannen vaiheen kehitystehtäviä. Parhaassa tapauksessa lapsi kehittää itselleen vain kohtuullisen määrän häpeäntunnetta, eli hän tietää mitä normeja yhteisössä noudatetaan ja kokee häpeää vain rikottuaan niitä tietämättään. Samoin syyllisyyden kohdalla: jos kehitys kulkee oikein, lapsi oppii oma-aloitteiseksi mutta ei ylitä sallittuja rajoja, kun taas ylihuolehtivan kasvatuksen saanut lapsi ei saa koskaan kokeilla omia rajojaan vaan hänen täytyy pysyä vanhempansa näköpiirissä ja olla kiltisti, tai vanhempi loukkaantuu = hylkää hänet. Hylätyksi tulemisen pelossa lapsi sitten kokee syyllisyyttä aina, kun itsenäisyyden tarve herää hänessä.
Minä lähden nyt tarkkailemaan uniani, ei tuo ohjelma ollut kiinnostava.
Luulen että rimpuilen vanhempieni otteessa. Ylihuolehtivaisia he ovat olleet, mutta eivät koskaan painostavasti, eivätkä vaatien. Ajattelen vain että en vastaa odotuksiin. Mutta odotukset olen luonut yksin minä. Lisäksi minua painostaa se, että en ole saavuttanut mitään verrattuna vanhoihin ystäviini. Olen täysi nobody, kun kaikki muut ovat saavuttaneet edes jollain tavalla sen mitä ovat halunneet. Olen kyllä paapottu, kultalusikkalapsi tavallaan. Itsetunto & kunnianhimo täysi nolla.
Pelkistettynä haluaisin että voisin olla pidetty omana itsenäni. Olen välillä hirveän kyyninen, ahdistunut, kriittinen, paljon asioita pohdiskeleva (esim. politiikka jne.) ja useat ajatukseni ovat, no kriittisiä. Mutta esim. lähipiirini on sanonut että olen vain negatiivinen. Itse en koe negatiivisuudeksi ajatuksiani, enkä koe olevani pahanilmanlintu. Olen ihan solmussa kun en voi olla kuka olen, koska se kuulemma masentaa. Minusta en ole masentunut, mutta tuo positiivinen rooliodotus masentaa.
Osaako kukaan sanoa miten pääsisin eroon tuosta arvostelu-tunteesta, sillä se haittaa elämääni aika paljon.
Mutta käyppä lukemassa netistä Robert Byrneyn kirjasta kohta=Sisäisen lapsen paraneminen.Siitä voisit saada edes jotain vinkkejä!
kunnon kyydit. Turhaan edes mietit terapiaan menoa, oot vaan selvästi turhan kiree hemmo. Jos ei naista muuten löydy niin menepä ammattilaisen luo ja ota kunnon kyydit. Johan lähtee jännitykset ja tulee ah, niin äijäkäs olo!!!!
Monet niistä ei ole luonnossa niin kauniita kuin kuvissa. Ja ei kyllä tule äijäoloa vaan rahan meno vituttaa.