Olen tänne palstalle kirjoitellut aikaisemminkin omasta tilanteestani. Mies haluaa eron ja hänellä on jo uusi eronnut kahden lapsen äiti melkein naapurista katsottuna valmiiksi, meillä on kaksi lasta. Nyt pitäisi tehdä vain päätös asumisen suhteen, jäänkö lasten kanssa omakotitaloon vuokralle, talo siis miehen, vai muutammeko muualle tai sitten hän on valmis jäämään lasten kanssa asumaan ja minä muutan yksin, en osaa päättää millään. En halua kuulostaa itsesäälissä rypevältä, mutta olen aika loppu tästä kaikesta. En nuku paljon mitään, en syö, olen laihtunut aivan valtavasti, itken vain ja olen tämän helvetin myötä vielä tarttunut pulloon, mikä ei ole kyllä tapoihini kuulunut aikaisemmin. Mies on jo vanhempiensa kanssa sopinut kuinka hoitavat lapset sitten keskenänsä, jos minä lähden yksin. Tuntuu, että miehen menettämisen myötä menetän lapsetkin, kun en enää pysty itsestänikään huolehtimaan. Säälittävää kitinää jo omastakin mielestäni, mutta silti en osaa nousta, valitettavasti. Tämä on minulle kova paikka, koska olen itse ollut aina uskollinen miehelleni.
Mikä neuvoksi?
Euroton
13847
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Oletko ollut yhteydessä lastensuojeluviranomaisiin? Tarkoitan lasten huoltajuus asioita. Onko heillä antaa jotain neuvoja ja tukea, tietoa eri vaihtoehdoista.
Minkä ikäisiä lapset ovat? Jos he ovat kyllin isoja, niin heidän mielipiteensä täytyy ottaa huomioon. Oletko jutellut heidän kanssaan?
Jos ajattelet eteenpäin, onnistuuko sinun ylläpitää omakotitaloa? Joutuisitko olemaan tekemisssä jatkuvasti miehesi kanssa?
Jos muutat, kuinka tapaat lapsiasi? Voitko tehdä yhteishuoltajuussopimuksen niin, että lapset ovat puolet ajastan sinulla ja puolet isällä? Kuinka ajattelet lasten sopeutuvan (ilmeisesti) perheen kasvuun? Muutos on aika rankka heidän näkökulmastaan. Voi olla, että asiat muuttuvat paljonkin vuoden, kahden sisällä. Ole varautunut siihen.
Uskon että tuskasi on suuri. Päätös kuitenkin voi vähän helpottaa. Voit keskittyä hiljalleen uuden rakentamiseen ja pääset toimimaan. Juttele paljon lasten kanssa, miltä heistä tuntuu, mitä he odottavat, pelkäävät. Yritä toimia niin, etteivät lapset unohdu ja jää ulkopuoliseksi.
Meiltä molemmilta katkesi pinna, kun mieheni vihdoin myönsi kuka tämä toinen nainen on. Jouduin hakemaan sairaslomaa, mutta vastaanotolla romahdin ja kerroin totuuden, mistä seurasi lääkärin päätöksellä tämä lastensuojeluilmoitus. Olen ollut jo ennen tätä yhteydessä sosiaaliviranomaisiin ja pari keskustelua sielä on käyty tapahtuneen jälkeen. Lapset ovat 6 ja 9v. Miehen mielestä lapsille ei saa kertoa mitään vaan kyllä lapset sopeutuvat, on kyse hänen mukaansa hänen omasta elämästään, liittyen siis tähän naiseen ja hänen lapsiin. Miksi edelleen roikun miehessä, joka tuona kyseisenä päivänä kuristi minua niin kauan etten saanut henkeä, jätti minut lattialle haukkomaan henkeäni ja lähti pois kotoa? Olemme molemmat syyllistyneet henkiseen väkivaltaan useasti ja hän lähinnä tähän fyysiseen, mutta tuona päivänä syyllistyimme siihen molemmat. Minä heittelin laukulla jota olin pakannut, että mies voi muuttaa vaikka heti naisen luo asumaan ja hän paiskasi pihalla puhelimeni paloiksi ja heitti minut vasten sepeliä. Häpesin aivan valtavasti kun makasin pihassa ja hän toistamiseen poistui autolla paikalta, kuinka moni näkikään tilanteen ja nähnyt aikaisemmin kun olen lentänyt ilman kenkiä pihalle ja ovi on laitettu lukkoon. Onneksi lapset eivät tätä viimeisintä tappelua nähneet. Nyt on huoli, että lapset otetaan huostaan, koska heitä aiotaan myös kuulla. Mies syyttää tästä vain ja ainoastaan minua, vaikka meissä on kyllä molemmissa vikaa. Olen ehdottanut jo aikaisemmin, että kävisimme esim. parisuhdeterapiassa, mutta turhaan. Olisi nyt sitten itse ajatellut, kun haluaa "uutta putkeen", eikä halua meidän asioita korjata. Nyt sitten tongitaan koko meidän elämä ja sieltä löytyy aineksia jos johonkin ja sehän se miestä pelottaakin, kuinka paljon lapset ovat nähneet tätä silmitöntä väkivaltaa ja kertovat siitä.
Aika hurjaa on meno ollut teillä. Lapsista ei kannata ehkä kuitenkaan niin vain luopua, voi olla että kadut sitä joskus myöhemmin ja lasten takaisin saaminen voi olla kiven alla. Sinuna olisin nyt heti huomisesta itse aktiivinen lastensuojeluun, ilmaise halusi selvittää asia ja ajattelevasi aidosti lasten hyvinvointia. Sinuna hakeutuisin terapiaan ja ote pullosta pitää irrottaa HETI. Miehelläsi on syystäkin aihetta pelätä, mitä lapset näkemästään väkivallasta kertovat. Mutta se ei ole sinun ongelmasi, ja miestä on turha sääliä. Mutta ajattele sinä niin, että vaikka kaikki tongitaankin juurta jaksain, se on kaikki vain lasten parhaaksi. Sinun täytyy nyt ryhdistäytyä ja osoittaa, että olet hankkinut itsellesi apua ja kykenet huolehtimaan lapsistasi. Ole itse asioista rehellinen. Miehesi on pettänyt sinut ja rikkonut lastenne kodin, kyllä sellainen saa kenet tahansa hetkeksi pois raiteiltaan ja hakeutumaan sairaslomalle, ei siinä ole mitään hävettävää.
Miehen omistamaan taloon en jäisi vuokralle asumaan, et ikinä pääse miehestä eroon sillä tavalla. Hanki ihan uusi asunto, kunnalta vaikka, saat vuokriin yms. tarvittaessa varmasti jotain tukea.
Jos yhä koet fyysistä väkivaltaa kotonasi, niin hakeudu lasten kanssa turvakotiin.
Voimia sinulle. Ole vahva ja usko uuteen parempaan elämään ja tee töitä sen eteen!
Nyt sinun oma asenteesi vaikuttaa asiaan.
Jos menet juttelemaan asioista ja sitoudut siihen, että suojelet lapsia vihanpuruilta olet vahvoilla miehen väkivaltaisuutta vastaan.
Yritä nyt ajatella lasten etua.
Ei heille ole edullista olla väkivaltaisessa perheessä.
Jos voi rehellisesti sanoa, että tämä käytös oli vain tilapäistä itseltäsi niin kerro se viranomaisille. Kaikki ymmärtävät, että petetyksi tuleminen on shokki.
Ihan pakko kirjoittaa ja pyytää siulle voimia. Itse olen lapsenkengissä sinuun verrattuna,mulla ei ole omia lapsia yms, joten en voi ymmärtää tilannettasi niin kuin se on.
Haluan vain sanoa että sinä selviät,asiat menee juuri niin kuin on tarkoitettu ja sitä myöhemmin huomaa että näin on hyvä. sitä on turha yrittää suunnitella asioita koska ne menevät juuri päin vastoin.
pulloon tartuminen vaikeuttaa selviämistä ja siirtää tuskaa vain eteenpäin,ota mieluummin yhteyttä ihan rohkeastu ammattiauttajalle,tai ystävät??
voit ajatella että olet vAhvempi koska sinulla ei ole heti uutta kumppania kainalossa,vaan pystyt selvittämään tunteesi itseksesi,vielä miehellesi tulee vaikeat ajat,ja silloin SINÄ olet vahva ja selviytynyt. Jokaiselle ihmisellä on omat vaikeutensa ja ne kestää jokaisella oman aikansa,mutta niinkuin jo sanoin siitä seuraa myös jotain uutta ja parempaa myöhemmin.:)
Kuullostaa, että olet todella raskaassa elämäntilanteessa.
Pysy pullosta erossa ihmeessä.
Voisitteko sopia, että lapset olisivat vuoroviikoin kummankin luona.
Minä en ainakaan jäisi miehen nurkkiin asumaan, mutta jos olet tehnyt talon eteen töitä vaadi korvausta siitä.
Muuta muualle, mutta pidä huoli, että saat vaikka vuoroviikoin lapset.
Ei pelkkä raha ratkaise siinä.
Lapset tarvitsevat sinua.
Olet viisas jos et mustamaalaa isää, mutta muista että olet äitinä korvaamaton lapsille.
älä siis pakene pullon joka ainakin vie sinut heiltä.
Voimia. Koita jaksaa. Jos jaksat nyt saat vielä onnellisiakin päiviä.
tässä nyt aiheuttaakin huolta. Pystynkö jäämään lasten kanssa tänne samalle paikkakunnalle ja katselemaan miehen uutta suhdetta vai muutammeko muualle ja silloin vaihtuisi koulu, päiväkoti, kaverit jne. Isällä olisi tietenkin tapaamisoikeudet jolloin lapset tulisivat hänen luokseen, miltä se heistä tuntuisi kun heidän huoneissaan olisi uudet kersat? Taidan ajatella jo aivan liian pitkälle, mutta kuitenkaan en voi sille mitään, että ajatuksia herää. Jos lähtisin yksin heillä säilyisi rakas koti ym. mutta taitaisin kyllä alkoholisoitua, koska yksin ei ole hyvä olla.
Minä jätin narsistisen isän,enkä löytänyt uutta,vaikka ukko niin luuleekin.Isällä,vaikka olis kuinka huono,ehkä narsisti niin kuin minun tapauksessani on sossun mielestä etuna se että lapset saavat jäädä vanhaan kotiin,kouluun ja hoitopaikkaan.Yritä kestää pysyä samalla paikkakunnalla niin kauan että saat lähihuoltajuuden ja sen jälkeen voit hakea yksinhuoltajuutta isän väkivaltasen käytöksen takia.Minä tein sen virheen että lähdin yksin ilman lasta,muutin kauemmaksi ihan oman turvallisuuden takia.Nyt sitten lastenvalvojat puolustavat isää edellä mainittujen seikkojen takia.Jos tiukka paikka tulee niin haen asunnon entisen koulun läheltä ja isälle lähestymiskiellon.Se vain on pirullista kun on isän kotikylä,pieni ja kaikki tuntevat ukon.Vaikea siinä on alkaa elämään itsenäistä rauhallista elämää.Kyllä minullakin alkoholi on maistunut,kun on tuntunut aivan toivottomalta,en vain ole antanut periksi,ihan lapsen takia.Ei muuta kuin jatka taistelemista,hae apua,ystävistä tai vaikka mielenterveys toimistosta,minä hain ja kummasti auttaa kun saa puhua ulkopuolisille,antavat myös neuvoja miten jaksaa taistella.Tsemppiä sulle,kyllä me jaksetaan,eikö niin?????
sitä jaksaa, kun tällä hetkellä joudun ajamaan töihin tuon naisen talon ohi ja väkisinkin tulee katsottua, että onko miehen auto jo sielä, vielä ei ole ollut. Mietin tässä vain asiaa siltä pohjalta, että kärsivätkö lapset muutosta enemmän kun minä selviytyisin paremmin toisella paikkakunnalla heidän kanssaan vai jäänkö lasten vuoksi kärvistelemään tänne ja voin erittäin huonosti, miten lapset sitten voivat, kumpi parempi heille???
Älä uhraa omaa henkistä hyvinvointiasi lasten "onnen" tähden, sillä se aiheuttaa vain enemmän haittaa kuin hyvää. Lapset kyllä vaistoavat että olet onneton, eikä tuo tee hyvää heidän henkiselle kasvulleen.
Muuta lapsien kanssa toiselle paikkakunnalle ja aloita siellä uusi elämä. Lapset kyllä sopeutuu muuttoon ja uuteen elinympäristöön. Mutta eivät siihen, että vanhemansa ovat onnettomia ja tuntevat että tämä johtuu heistä.
jos teen niin? Me olemme niin tykänneet täälä asua ja yhtäkkiä täytyy koko elämä aloittaa alusta.
Niin minäkin ajattelin,että lapsi tottuu kyllä.Lapsi kävi jo tutustumassa uuteen kouluun,viihty oikein hyvin.Innoissaan odotti muuttoa ja pääsyä kouluun.Minä en halunnut toiselle paikkakunnalle,vain etäisyyttä narskuun.Ystävät ja sukulaiset ovat täällä ja ne ainakin ovat minulle ja lapselle erittäin tärkeitä.Henkinen hyvin vointi lapsella ja minulla tällä hetkellä aika huono,mutta minulla on kädet sidottu en voi muuta kuin odottaa.Lapsi syyttää itseään kun äiti ja isä riitelee.Tarvitsis terapiaa perheneuvolassa,missä on käynyt ennen eroa,isällä vaan ei ole mahdollisuutta eikä varmaan haluakaan käyttää.Eihän ollut kiinnostunut aikaisemminkaan.Lastenvalvojiltakaan ei ole herunut ainakaan minulle tukea,uskovat vain ukon valheita,olen muka alkoholisti,hullu ja jne.Osaa niin hyvin manipuloida sossun ämmiä,on niin erinomaista isää vaikka ei ole ennen eroa tehnyt mitään lapsen eteen.
En osaa kuvitella miltä sinusta tuntuu. Toivon ja uskon, että saat järjestettyä asiat kuntoon mahdollisimman pian.
Tsemppiä sulle ja hymyä huuleen! Kyllä se siitä lähtee!