Kysyisin teiltä fiksut miehet sellaista asiaa, että kun mulla on tässä muutaman vuoden tuttavuus takana. Kun tapasimme olin liitossa tahollani ja hän sinkku, välillemme kyllä kehittyi aivan mahtava ystävyys, mies on kertonut jopa rakastavansa mua. Nyt tilanne on se, että hän on menossa naimisiin ja lapsiakin suunnittelee, mutta kertoo hiukan olevan epäröivä. Sovimme, että jatketaan nyt sitten vain omilla poluillamme eteenpäin. Lähinnä itse niin päätin, sillä mies kertoi, että haluaa nyt jatkaa elämäänsä tahollaan, loukkaamatta ketään. Mitäpä enää hänelle kirjoittelisin tai yhteyttä pitäisin.
Mies kuitenkin pitää yhteyttä sähköpostitse, ei tahdo rauhaan jättää. Joitain sellaisia yleisiä kiertokirjeitä ja yrittää olla vitsaileva.
Ajatteleeko mies vain mua nykyisin kaverina, vaikka vielä kuukaus sitten sanoi rakastavansa. Onko viestin lähettäminen vain hetken mielijohde? Vai mitä te miehet nyt mietitte tälläisessä tilanteessa?
Mies kuitenkin pitää yhteyttä sähköpostitse, ei tahdo rauhaan jättää. Joitain sellaisia yleisiä kiertokirjeitä ja yrittää olla vitsaileva.
Ajatteleeko mies vain mua nykyisin kaverina, vaikka vielä kuukaus sitten sanoi rakastavansa. Onko viestin lähettäminen vain hetken mielijohde? Vai mitä te miehet nyt mietitte tälläisessä tilanteessa?
Vastaukset 9
Vanhimmat
tuota juttua suoraan häneltä.
en enää halua tätä veivata. Silloin kun oisin sitä halunut kysellä ja asiasta puhua, hän kertoi, että haluaa nyt jatkaa tahollaan. Asian jätin siis siihen. Silti nyt kuukauden päästä ajelee vesille uudelleen. Tiedän hänen olevan kuitenkin vielä ainakin suhteessaan. En vain ymmärrä sitä logiikkaa, että jos haluaa mennä menojaan, niin miksi mua enää siihen sotkee ja varsinkaan jos ei halua ketään loukata.
Miehenä vastaan rehellisesti että todennäköisesti mies pitää sinua varasijalla. Ei tahdo antaa sinua kokonaan pois, varsinkaan muille miehille, jos vielä mieli muuttuu tai oma nainen ei anna tarpeeksi. Suhteensa vakiinnuttua todennäköisesti aikoo ottaa sinut kauniisti sanoen rakastajattarekseen, vaimo sanoisi että huorakseen.
Ystävyyden tahtomisesta tuskin on kyse ja sen puolesta puhuu tuokin että "ystävyys" on kiertokirjeiden tasoa. Tuollainen ei ole muuta kuin varasijalla pitämistä.
Onhan itsetuntoa hivelevää, jos saa pidettyä muutaman daamin sydämen läpättämässä, vaikka olisikin aviksessa tahollaan. Ja niin pitkään kuin sydämesi läpättää (muuten et olisi aloitusta tehnytkään), et sinäkään löydä itsellesi kunnollista suhdetta.
Ja vaikka mies väittäisikin sinua rakastavansa, niin miten uskottavaa se on hänen käytöksensä huomioon ottaen? Ettet vain mieluusti haluaisi uskoa niin?
Hänen yrityksensä saada sydän pienoinen läpättämään. Viehätysvoimansa on katoamassa. Aloituksen tein siksi, etten oikein ymmärrä hänen käytöstään.
Mikä siinä on niin käsittämätöntä, että ahneuksissaan haluaisi pitäää useamman naisen hollilla? Ei moinen naisillekaan aivan tuntematonta ole. Mutta itsesi kannalta on hyvä, jos et jää haikailemaan. Ja jos viestejä vielä pukkaa niin jätä ne omaan arvoosi. Jos siis pysytyt siihen, kuten annat ymmärtää.
itsellänikin on jo uusi elämä hienon ihmisen kanssa. Se oli niin käsittämätöntä, että olen oppinut siihen, että jos jostain asiasta sovitaan, niin siitä pidetään kiinni. Kaikki eivät näköjään niin ajattele. Kyllä hän tulee tulevaisuudessakin pommittamaan, tiedän sen.
en varmaan koskaan lakkaa hämmästelemässä ihmisten kykyä pettää itseään tai ainakin muita ihmisiä länkytyksillään hienoista ystävyyksistä ynnä muista sukupuolten välisistä kanssakäymisten tuotoksista.
Että ihan mahtava ystävyys joka on jo toisen mielestä sisältänyt rakkauttakin? Kumpaa se nyt sitten on: ystävyyttä vai rakkautta, vai sinun taholtasi ystävyyttä ja hänen taholtaa rakkautta? Sinun puoleltasi halua tuntea itsesi rakastetuksi / halutuksi ja hänen puoleltaan vaan... niin mitä? Pilkkimistä monella reiällä? Real thing or just a fling?
Mitä olet itse mieltä siitä että mies on menossa tahollaan avioon ja lapsetkin on kuvitelmissa kehissä ja silti pitää sinuun yhteyttä? Nythän ei ole kyse edes ystävyydestä jotta vähän sen varjolla pidettäisiin yhteyttä - niin siis miehen puolelta, koska hänhän on kertoillut rakastavansa sinua. Vai onko sittenkin niin että mies vaan on pilkillä?
Ja kyllä, todennäköisesti mies epäröi. Ehkä myös toivoisi viimeistä tekosyytä (sinua) hypätä pois tyytymissuhteen alkiosta. Siis ehkä. Ei haluaisi loukata, siis nykyistään, kyllä varmaankin ja sinällään ihan jaloa. Ihan hieno juttu, mutta kuinkahan kauan mies ajattelee heidän onnensa kestävän?
Niin ja miksikäs te ette ole suhteessa? Sinulla ei ole romanttisia tunteita miestä kohtaan? Vai onko vaan menny ikävästi ristiin että sinä varattu, hän vapaa, hän varattu, sinä vapaa, sinä varattu, hän varattu?
Arvostan sitä todella. Asiat pitkittyessään mutkistuvat, näin se vain menee.
Rakkautta se on ollut molemmin puolin, ensi silmäyksestä alkaen, tunsimme sen molemmat, emmekä kumpainenkaan sitä ennen uskonut sen olevan totta. Minä olin tuolloin varattu, hän vapaa. Hän odotti, minä en voinut erota lasten vuoksi (älä sano, ettei se ole syy). Hän löysi tämän naisen ja nyt olemme tässä tilanteessa. Kyse ei ole pilkkimisestä, vaan aidosta välittämisestä ja rakastamisesta. Minä en vain enää voi olla häneen yhteydessä, rakkaus on niin raadollinen. Haluan hänelle parasta mahdollista, mutta en voi olla jakamassa hänen onneaan, valitettavasti, se sattuu liikaa. Jos en voi häntä saada, en halua häntä osittain.