Hei!
Erosimme mieheni kanssa 18 vuoden liiton jälkeen. Meillä välit ihan ok ja lasten yhteishuoltajuus. Lapset asuvat isän kanssa entisessä kodissa (en olisi voinut jäädä remontoivaan taloon, miehellä siinä enemmän "homma hanskassa"). Asun ihan lähellä mutta sydämeen koskee niin kun lapset eivät elä sitä arkea kanssani. Toki näemme melkein päivittäin, mutta on niin raskas suru kuin olla voi. Tuntuu välillä, että henki lähtee... Yksinäisyys on niin musertavaa ilman lasten jatkuvaa läsnäoloa. Lapset ovat jo vähän isompia, mutta kuitenkin... Syyllisyyttä ja surua äidin sydän täynnä....
Erosimme mieheni kanssa 18 vuoden liiton jälkeen. Meillä välit ihan ok ja lasten yhteishuoltajuus. Lapset asuvat isän kanssa entisessä kodissa (en olisi voinut jäädä remontoivaan taloon, miehellä siinä enemmän "homma hanskassa"). Asun ihan lähellä mutta sydämeen koskee niin kun lapset eivät elä sitä arkea kanssani. Toki näemme melkein päivittäin, mutta on niin raskas suru kuin olla voi. Tuntuu välillä, että henki lähtee... Yksinäisyys on niin musertavaa ilman lasten jatkuvaa läsnäoloa. Lapset ovat jo vähän isompia, mutta kuitenkin... Syyllisyyttä ja surua äidin sydän täynnä....
Vastaukset 8
Vanhimmat
eronnena sen tiedän ja todella ihan oikeasti koskee rintaan,olen päässy yli,keskittymällä ajattelemaan muuta ja esm.maalamalla tauluja tai käsitöitä tekemällä.välillä rojahdan sänkyyn ja anna tuskan velloa.Tsemppiä,jaksetaan ja hyvä kun täällä saa käydä purkamassa.
Minun exmies (olimme naimisissa 16 vuotta)lievitti tuskaansa luopumalla lapsistaan vaikka olisi voinut kuulua lasten arkeen koska asumme lähekkäin.
Hän otti uuden hellun, osti uuden talon eikä tapaa lapsiaan kuin muutaman kerran silloin tällöin satunnaisesti. Ihmettelen eikö ole ikävä, mutta näköjään hyvin menee eikä ikävä paina.. on aina todella onnellinen ja iloinen kun häntä näkee. Helposti vaihtui omat lapset ja tilalle otettiin uusi kaveri,, eli lapsilla ei ollut mitään arvoa vaan heidät pystyi helposti vaihtamaan parempaan ihmissuhteeseen. kaiken lisäksi tämä exmies kertoo kaikille että hän on täydellinen isä exlapsilleen..millähän mittapuulla mitattuna,,kysyn váin
Olen etäisä ja tunnen tuskaa siitä, että en voi osallistua lasten arkeen. Tosiasia on, että aina etävanhempi on poissa lasten elämästä. Siis siitä todellista arjesta, joka tapahtuu kotona. Vaikka pitäisi kuinka yhteyttä, niin ei näe niitä pieniä iloja ja suruja. Puhelimessa on vaikea olla LÄSNÄ. Sen takia ymmärän miksi jotku isät valitsevat kokonaan vetäytymisen. Oma tuska on liian suuri. On helpompi unohtaa, kuin kokea tuskaa....
Kirjoitat, että "yksinäisyys on niin musertavaa ilman lasten jatkuvaa läsnäoloa". Sain viestistäsi käsityksen, että pakenet yksinäisyyttäsi hakemalla elämänsisältöäsi lapsistasi. Ei ole lasten henkisen hyvinvoinnin kannalta hyväksi, jos ripustaudut heihin yksinäisyydessäsi ja erotuskassi, joten tuo lasten ottama etäisyys sinuun on oikeutettua.
Voi hyvät hyssykät. Koetapa itse kokea pakko/pakotettu ero lapsistasi ja tule sitten kommentoimaan yksinäisyyttä ja sen aiheuttamia vammoja lapsille.
Kyllä se vain on niin, että etävanhempi joutuu aina luopumaan rakkaimmistaan erossa. Ei kokonaan, mutta arjesta ja sen touhuista kuitenkin. Siinä eron alkuhetkinä se tuntuu todellakin musertavan yksinäiseltä ja väärältä. Mutta siihen tottuu, ei kokonaan mutta siedettävästi.
Aivan oikeassa. Etän yksinäisyys ja tuska on varmasti myös kova kun lapsia ikävöi. Lähikin kokee saamaa niinä päivinä ja hetkinä kun lapset etällä. Kaipaaminen ei todellakaan ole ripustautumista! Mutta...
sama kuin sinulla. Minullakin oli pitkä liitto. Lapset tosin jäivät minulle, joten onneksi ei ole sitä tuskaa, jota sinä joudut kokemaan. Osaan vain äitinä aavistella, miten suuri tuska voi olla, kun joutuu jättämään lapsensa. Minun suruni ja tuskani eron takia ei tunnu helpottavan. Ja syyllisyys siitä, että tein näin lapsilleni kuormittaa...
..että tää ikävä ja tuska edes vähän helpottais. Kiitos kirjoituksista. Ero olisi oikeasti niin paljon helpompi kestää jos asuisi saman katon alla. En tietenkään ripustaudu, mutta osa minää on myös poissa. Toisaalta lasten ei tarvinnut lähteä kotoa mihinkään ja isä on hyvä isä... Mutta kuitenkin... Tuntuu vaan niin tyhmältä.