Yrittääkö muiden appivanhemmat saada teitä hommaamaan lapsia?? Tykkään kovasti lapsista ja avopuolison kanssa ollaan periaatteessa kummatkin valmiita yrittämään mutta.....
ollaan yksissä kuljettu reilu 2v ja musta tuntuu et on niin kivaa kahestaan (on meillä koira) et vielä haluaisin ainaki yhen vuoden katella ja kulkea ja reissata milloin huvittaa ilman sitä vastuuta pienestä ihmisestä.. eli en oo valmis luopumaan omasta vapaudesta... vaan appivanhemmat ei sitä tajua!!
niiden mielestä on ehdottomasti järkevää tehdä lapset nuorena(oon 22v.. avopuoliso ei ota kantaa vanhempiensa puheisiin eikä välitä mut mua se satuttaa kun joka kerta kun niitä nähdään puheenaihe menee lapsiin ja kihloihin ja että "kyllä ois niin mukavaa saada lapsenlapsia"... tosi rasittavaa!!!
ja sitten pelottaa aivan sairaasti se, että kun me joskus toivottavasti se ensimmäinen lapsi saadaan niin kukahan meillä varmaan päivittäin kulkee neuvomassa ja hästäämässä..ja pyytämässä hoitoon. haluaisin muuttaa ainakin 100km päähän ettei se olisi päivittäistä vaikka hyväähän ne varmaan tarkottaa.. tuntuu vaan että ne ite haluis omia sen vauvan..kun ne tavallaan omii multa jo pelkän ajatuksen tulla raskaaksi..
ollaan yksissä kuljettu reilu 2v ja musta tuntuu et on niin kivaa kahestaan (on meillä koira) et vielä haluaisin ainaki yhen vuoden katella ja kulkea ja reissata milloin huvittaa ilman sitä vastuuta pienestä ihmisestä.. eli en oo valmis luopumaan omasta vapaudesta... vaan appivanhemmat ei sitä tajua!!
niiden mielestä on ehdottomasti järkevää tehdä lapset nuorena(oon 22v.. avopuoliso ei ota kantaa vanhempiensa puheisiin eikä välitä mut mua se satuttaa kun joka kerta kun niitä nähdään puheenaihe menee lapsiin ja kihloihin ja että "kyllä ois niin mukavaa saada lapsenlapsia"... tosi rasittavaa!!!
ja sitten pelottaa aivan sairaasti se, että kun me joskus toivottavasti se ensimmäinen lapsi saadaan niin kukahan meillä varmaan päivittäin kulkee neuvomassa ja hästäämässä..ja pyytämässä hoitoon. haluaisin muuttaa ainakin 100km päähän ettei se olisi päivittäistä vaikka hyväähän ne varmaan tarkottaa.. tuntuu vaan että ne ite haluis omia sen vauvan..kun ne tavallaan omii multa jo pelkän ajatuksen tulla raskaaksi..
Vastaukset 22
Vanhimmat
elää nomaalia elämää ja solmia normeeleja ihmissuhteita niin älä enää lue näitä anopinhaukkumissivuja.
Tämähän on hyvä paikka kysellä toisten mielipiteitä, keskustella ja purkaa tunteitaan. Ei sellainen estä omaa elämää eikä normaaleja ihmissuhteita. Miksi sitten itse olet täällä, ärsyyntynyt?
En ole anoppi,joten ei ole omaa lehmää ojassa. Ihan tosi, anopin haukkuminen on erittäin tyhmää ja niin vanhaa kuin historiakin.
Ole onnellinen tilanteestasi ja nuoruudestasi äläkä hilloa jokaista anopin sanaa.
Ihan hyvällä mielellä vain eteenpäin. Ei tarvitse kommentoida mihinkään mitään, jos ei tiedä mitä sanoisi.
Hei Alli-gaattori, Oletko tullut ajatelleeksi, että se ei ole haukkumista, jos on todellisia ongelmia, joista haluaa puhua tai kysyä neuvoa. Esimerkiksi nämä tilanteet liiallisesta nuorten elämään puuttumisesta ovat totista totta monissa perheissä. Pitäisikö kärsiä hiljaa ja miettiä vain itsekseen?
Minä olen anoppi, mutta itselläni ei ole ollut vaikeuksia oman anoppini eikä miniöittenikään kanssa. Yritän varoa että en olisi paha anoppi ja varmaan siksi luenkin näitä täällä, oppiakseni ja tietääkseni mitä miniät yleensä toivovat anopeilta, ja että osaisin varoa käyttäytymästä väärin. Minulla on ihanat miniät, ja haluan pitää välit hyvinä, eikä toisten kokemuksista oppiminen ole koskaan pahasta..
Puolisosi vanhemmat eivät varmaan ole vielä edes 50-vuotiaita. Heistä olisi hurrrrmaavaa kun saisitte lauaman lapsia. Olisi ihanaa olla nuorena mummu ja ukki.
Liian nuoria olette. Siirtäkää lapsien tulo siihen, että olette aikuisten kirjoissa kaikki.
Se on lapsille parasta.
Harjoittelette sen koiran kanssa vielä pari vuotta ja yritätte kasvaa aikuisiksi.
Minusta vaikuttatte kypsiltä ja järkeviltä nuorilta aikuisilta juuri siksi että odotatte sopivaa ajankohtaa ettekä kiirehdi lapsentekoa sen mukaan mitä vanhempanne toivovat. On kunnioitettavaa että ette anna muiden määräillä asioistanne. Jotkut hyvinkin nuoret hankkivat ensi töikseen lapsia ennen kuin edes pystyvät niitä huoltamaan, ehkä näyttääkseen sukulaisille jotain, miellyttääkseen tai uhmatakseen.
Omat lapseni ovat kolmekymppisiä ja tietysti toivoisin lapsenlapsiakin, mutta kertaakaan en ole asiasta heille ehdotusmielessä puhunut. Luotan että he itse arvioivat parhaiten tilanteensa ja senkin, haluavatko lapsia ollenkaan, ei kaikki nykyään halua, ja siihen sitten vaan totutaan me sukulaiset.
Olin naimisissa vuosikausia, eikä lapsia tullut. Kaikkein kauheinta oli, että ihmiset alkoivat huomautella asiasta. Kunnioitettavasti EIVÄT appivanhemmat eivätkä omat vanhemmat, mutta muu ympäristö.
Saimme kuulla, että olemme itsekkäitä, mukavuudenhaluisia, mukamas moderneja nuoria ihmisiä, jotka katsovat olevansa liian hienoja lapsenvaippojen pesuun.
Kukapa heistä olisi tiennyt itkuja ja lääkärissäjuoksuja, sillä emme me niistä puhuneet kenellekään. Oma asiammehan se oli.
Lapsettomuus on raskas asia.
Koskaan, koskaan, en ole kysynyt keneltäkään heidän lapsentekoaikeitaan. Oma poikani seurusteli, oli kihloissa, avoliitossa ja avioliitossa kaikkiaan lähes 15 v. ennen kuin heidän ainokaisensa syntyi. Koskaan en kysynyt, mutta koko suku oli jo asennoitunut tämän parin lapsettomuuteen. Kuinka suuri olikaan ihastus kaikilla, kun pieni tyttö vihdoin ilmaantui kaikkien rakastamaksi ja palvomaksi prinsessaksi.
...että hoidot pelastivat tilanteemme ja ainoa poika syntyi 5 v. avioliittovuoden jälkeen.
Kaikille ei lapsikatrasta ole suotu!
Muuten - ne meitä moittineet ihmiset irvailivat myöhemminkin sitten, että tyydyimme tuohon yhteen: "Toiset ne eivät vaan viitsi..."
Kummallista, että joidenkin mielestä on oikeus arvostella muita näin henkilökohtaisissa ja raastavissa asioissa.
Sulje korvasi appivanhempien puheilta. Te elätte omaa elämää ja päätätte itse asianne. 22-vuotiaana jää nuoruus ihan kesken jos lapsia hankitte. Nyt on mahdollisuus vielä nauttia vapaudesta ja nuoruudesta ja järjestää elämä kaikinpuolin kuntoon, ja lapsia ehditte vallan hyvin saada joskus viiden-kuuden vuoden kuluttua.
Älä sinäkään ota mitään kantaa niihin puheisiin, et ole edes sedlitysvelvollinen, koska asia ei tosiaankaan heille kuulu
ja minusta ajattelematonta puhetta vanhemmilta ja appivanhemmilta.
Heistä olisi mukava saada lapsenlapsia joten kyselevät ja painostavat aina vaan ottamatta huomioon nuoren omia toiveita ja haaveita. Itsekin olen saanut tuota kuulla ja minulla tilanne on sikälikin ikävä, kun en oikeastaan ole edes ajatellut lapsia hankkia.
Missään tapauksessa ei pidä lapsentekopuuhiin ryhtyessä tai ryhtymättä jättäessä miettiä sitä, mitä appivanhemmat asiasta ajattelevat. Kyse on teidän elämästänne ja olette vielä kovin nuoria. Mikään kiire ei ole lasten hankinnalle ja jos tuntuu että haluaisitte vielä vuoden tai muutamankin olla ja mennä niin sitten pitää tehdä niin. Muuten alkaa vain myöhemmin harmittamaan.
Minulla on lähiipiirissä nuoria, jotka on suorastaan painostettu lapsentekoon parikymppisenä vanhempien ja/tai appivanhempien taholta. Joillakin on vielä koulutkin käymättä ja ammatti hankkimatta mutta niihin ei ole kotona kannustettu vaan lapsentekoon vain mahdollisimman nuorena. Minusta se on aivan vastuuton ajattelutapa nykyajan yhteiskunnassa. Ammattia ja elämänkokemusta vailla oleva nuori ei ole lapselle paras mahdollinen vanhempi, sanokoon mitä sanovatkin nuorena lapsien hankkimisesta.
Minusta sinun kannattaa kertoa miehellesi, että asia vaivaa sinua, ja sopia yhdessä hänen kanssaan, mitä hänen vanhemmilleen sanotaan asiasta. Virallinen lausunto ihan ystävällisesti annettuna voisi olla vaikka, että olette päättäneet, että mietitte sitä lapsentekoasiaa vielä ainakin muutaman vuoden ajan, koska haluatte kerryttää elämänkokemusta ja saada elämänne vakaalle pohjalle. Vastaväitteitä ei pidä hyväksyä. Jos asiasta tulee vielä vastaisuudessa lisää jankutusta, muistuttakaa siitä, mitä sanoitte ja kertokaa, että ette aio keskustella asiasta sen enempää.
Odota vielä ainakin 10 vuotta ennen kuin rupeat tekemään jälkikasvua. Ottaakaa rennosti tonne 30 kymppisiksi saakka niin ei jälkikäteen kaduta että jäi nuoruus elämättä. Ensin kunnon ammatti ja hyväpalkkaset työpaikat ja omistusasunto riittävästi maksettuna niin ei tule lapsen saamisen jälkeen liian tuikkaa rahan kanssa.
Itse oli 34v ja avovaimoni 37v kun saimme lapsen ja se oli sopiva ikä että jaksaa olla kotona melkein joka ilta ja sittenkin pystyy puolison kanssa järjestelemään että myös harrastuksiin jää aikaa. Olette vielä ihan keskeskenkasvuisia lapsen saamiseen koska voitte 35 sina olla eronneita ja karanneita. Kannatta miettiä pitkään ja sanoa isovanhemmillenne että jälkikasvua teemme silloin kun se meille parhaiten sopiin.
Ärsyttävää nämä "odottakaa yli kolmekymppiseksi" puheet. Kaikkien ei tarvitse tehdä niin kun sinä olet tehnyt. Ap kirjoittaja tunui fiksulta ihmiseltä joka varmasti osaa isekkin päättää koska lapsen yritys puuhiin alkaa. Biologisesti ikä olisi nyt hyvä, mutta jos haluaa odottaa, niin siitä vaan... Iän lisääntyminen tosin ei ainakaan auta raskaaksi tuloa.
Meille saimme kolme lasta ennen kun täytimme 26v. Nyt olemme kolmikymppisiä ja kohta 2v yritetty neljättä eikä ole tärpännyt...
Toivotaan että jäätte lapsettomaksi pariskunnaksi.
Oho, mikäs vika mielestäsi on nuoressaparissa, jotka haluaa itse päättää lapsen hankkimisajankohdan? Aloittajallahan oli ihan hyvät perusteet lykätä lapsenhankintaa vielä jonkin aikaa.
Oma ehdotukseni aloittajalle on, että selittäkää vanhemmillenne mahdollisimman selkeästi ettei vauva-asia ole teille vielä ajankohtainen ettekä halua siitä vielä puhua. Suoraan sanominen on helpointa kaikille osapuolille, ei tule vääriä tulkintoja, turhia odotuksia eikä toistuvia pettymyksiä heille.
mielestä olisi lapsen etu, jos lapsi syntyy silloin kuin isovanhemmat sitä haluavat?
haha, täällä on siis lukutaidottomiakin.
Väännetääs vielä kerran rautalangasta tälle edellisellekin lukijalle...
Älkää tosiaankaan kiirehtikö lapsen hankkimista isovanhempien toiveitten mukaan, vaan vasta sitten kun itse haluatte ;)
olisi mahdollisuus tulla raskaaksi ja anoppi sitä oikein toivoisi, niin tottakai sinälin raskaaksi hankkiutuisit!
vanhemmilleen. Ei ne vauva-jutut lopu, jos he eivät tajua asian häiritsevän sinua.
Ja niin... siitä voi mainita ihan asiallisestikin. On turhaa suututtaa ketään.
Miksi ihmeessä miehen pitäisi puhua vanhemmilleen teidän prheen lapsisuunniteluista. Hittojako se vanhemmille kuuluu, jolleivat he siis ole elättäjiänne ja asuta teitä omasssa huushollissaan.
Jos nyt pitää jotain sanoa, niin sanottaakoon kovalla äänellä heille, että asiasta ei enää puhuta.
Piste.
Niin henkilökohtaisesta asiasta voi sanoa vaikka kuinka terävästi tyhmille utelijoille. Ei ole ollenkaan turhaa, vaikka suuttuisivatkin. Sittenpähän alkavat varoa sanomisiaan.
eipä niitä lapsia anopille tehdä vaan itelle....
toi on äärettömän rasittavaa, ja liittyy vaan siihen että oletetaan että yhdeltä pykälältä hypätään aina sille seuraavalle tavanomaiselle kohti taloa kahta autoa ja koiraa ja niitä lapsia.
Suosittelisin ns. "avautumaan" tyttöjen kesken joskus sille anopille esim saunassa ja sanoon suoraan että lapsia tulee joskus jos on tullakseen, ja niistä ilmoitetaan sitten ajallaan, mutta se on täysin oma asianne, ja etenee omalla painollaan. Kerro vaikka muka jostain kaveristasi jolla on ko tilanne ja jota harmittaa kun muut puuttuu sen asioihin. ethän säkään kysele anopin testamenttien tai hoitokotivarausten yms palvelutaloasioiden perään?
Itse oon 31 ja 6. vuosi yhdessä josta 2 naimisissa. Sain anoppini hiljenemään erään kerran avauduttuani kun ihmettelin isoon ääneen kuinka jotkut hankkivat lapsia ja rupeavat rakentamaan, että en ikinä moiseen itse ryhtyisi, sotkemaan rakennustyömaata ja lapsia. ei oo enää tullut töppösiä lahjoiksi. Töissä (vaki paikka miesalalla toista vuotta) vihjaileville oon vitsailut olevani uranaisia.
Tosiasiassa lapsiasiat ovat vähän niinkui9 hyllyllä tuon rakennusprojektimme ajan, mutta sitten mikä jottei.. lapsien hankinta voi jo muutenkin olla herkkä asia jo parisuhteen sisällä, niin että se ei todellakaan muille kuulu.
Piste.