Ihastuin sinuun jo yli vuosi sitten ja oon elätellyt siitä lähtien toivoa siitä, että tunne olisi ollut molemminpuolinen ja odotellut mahdollista aloitetta sinulta päin. Näin sut ohimennen muutama viikko sitten ja silloin alkoi käydä selväksi, ettei se tunne nyt tässä tapauksessa taidakaan olla molemminpuolinen, sillä vaikutit niin välinpitämättömältä (en ainakaan huomannut, että olisit edes katsonut minuun päin).
Alan siis luovuttaa vähitellen ja itse asiassa olenkin jo hieman ihastunut toiseen henkilöön. Sorry kun oon ollut niin vakava ja vaivautunut sut kohdatessasi, mutta se johtuu vain siitä että oon ollut ihastunut. Kun tää ihastuminen alkaa nyt olla pian ohi, voin taas jälleen olla hymyilevä ja rento seurassasi, jos jossain kohdataan. Harmittaa vain, että meni yli vuosi odotellessa taas kerran hukkaan! :(
Oiskohan mun pitänyt silloin kauan sitten vain suoraan itse tehdä aloite ja jos oisin saanut pakit, olisin vain jatkanut eteenpäin ja ehkäpä kohdannut "Sen Oikean"? En tiedä, mutta arvelen niin. :/ Harmittaa vietävästi vain! Miksi just mulle käy aina näin?
Alan siis luovuttaa vähitellen ja itse asiassa olenkin jo hieman ihastunut toiseen henkilöön. Sorry kun oon ollut niin vakava ja vaivautunut sut kohdatessasi, mutta se johtuu vain siitä että oon ollut ihastunut. Kun tää ihastuminen alkaa nyt olla pian ohi, voin taas jälleen olla hymyilevä ja rento seurassasi, jos jossain kohdataan. Harmittaa vain, että meni yli vuosi odotellessa taas kerran hukkaan! :(
Oiskohan mun pitänyt silloin kauan sitten vain suoraan itse tehdä aloite ja jos oisin saanut pakit, olisin vain jatkanut eteenpäin ja ehkäpä kohdannut "Sen Oikean"? En tiedä, mutta arvelen niin. :/ Harmittaa vietävästi vain! Miksi just mulle käy aina näin?
Vastaukset 5
Vanhimmat
olis kannatanut tehdä aloite hän kai uskoi että olit varattu
Sussa ei vaan ole sitä jotakin. Ei millään osastolla. Yritä myöskin tajuta, ettei se noin kulje, että heti kun sä satut ihastumaan johonkuhun, niin senkin pitäisi olla ihastunut.
Ihastu vähemmän ja tee työsi paremmin!
...mutta ongelmanani todellakin on se, että ihastun aivan liian helposti ja sellaisissa tilanteissa, joissa en edes ole saanut kovinkaan konkreettista vastakaikua. Oon myös miettinyt jo todella pitkään ja hartaasti, mikä mussa on vikana, kun en hänelle nähtävästi kelpaa, mutta senkin suhteen alkaa olla sellainen "whatever"-fiilis. Antaa olla - ei väkisin, jos nähtävästi ei ota juttu onnistuakseen. En kyllä ymmärrä, miksi ihmeessä hän hieman ns. flirttaili (?) mulle silloin kauan sitten, jos häntä ei siis yhtään kiinnostanut. Vai onko jälleen niin, että hän varattuna osapuolena ottaa flirttailut vain kepeänä ajanvietteenä ja itse sinkkuna otan sellaisen siinä mielessä vakavasti, että saatan jopa ihastuakin moisen käyttäytymisen avittamana. Ehkä oon ihan nolla naisena tms. ja ujoudelleni en voi mitään, mutta pitää sitten yrittää alkaa satsata ulkokuoreen (lihava en ole, mutta ns. harmaavarpunen ehkäpä), niin ehkä joskus vielä tärppää jonkun toisen miehen kohdalla - tai sitten ei. :´(
Siinä vois olla selitys siihen, ettei teiän juttu edistyny. Meissä varatuissa äijissäkin nimittäin on niitä, jotka tosin välillä ihastuu työkaveriin, mutta eivät halua kuitenkaan pettää vakkariaan. Ainaki mä oon sellanen mies. Tälläkin hetkellä oon ihastunu yhteen söpöön naiseen töistä, mutta taidan taaskin pysyä uskollisena. Oon aika läheltä seurannu yhen varatun miehen puuhia ja sillä ei näköjään oo muuta mielessä, kun päästä vetäsemään aina uusia naisia...:DDD
Vastasitko tuossa kollegasi puolesta vai onko ko. tilanne itsellesi "ajankohtainen"? En enää aio vilkaistakaan häneen päin, jos tarkoitamme samaa henkilöä (siis jos juttu häiritsee häntä niin paljon, että on kertonut työkavereilleen). :(