erota vaiko ei. Tunne puuttuu liitosta. Minulla on hyvä mies, hänessä ei ole mitään vikaa, vika on minussa. En tiedä mitä elämältäni haluan ja jotenkin tuntuu liian hätäiseltä ajatella eroa, jotenkin vaan mietti että jospa tämä tästä tasoittuisi ja tuntuisi taas hyvältä olla kotona.
En osaa
päättää
172264
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Oletko koskaan ajatellut, että voi kun miehesi pettäisi tms niin saisi "hyvän" syyn erota?
ex-vaimo yritti saada minun tekemään jotain sellaista,että olisi saanut syyn eroon.jotenki ihmetyttää tämä niin sanotuista hyvistä miehistä eroaminen,varsinki kun on pieniä lapsia.pitäisikö sitä alkaa rentuksi?
Toi on just niin tyypillistä , jos ei ole selkärankaa ilmoittaa että ei tästä mitään tule vaan aloittaa sen henkisen ja fyysisen lamauttamisen niin parempi ottaa se lusikka kauniiseen käteen ja sillä siisti. Voihan nimittäin olla niin että mies onkin juuri sellaista uskollista tyyppiä ettei ymmärrä edes vieraisiin lähteä saatika että ottaisi viellä ne "julkiset syyt " siitä parisuhteen kariutumisesta.
Tämän kysymyksen pointti onkin mitata sitä, kuinka sitoutunut sitä oikeasti onkaan puolisoonssa. Jos salaa mielessään toivoo, että puoliso pettäisi että saisi hyvän syyn erota, niin eipä sitä henkisesti kovinkaan luja suhde enää ole - kun kerran toivoo pettämistä.
miehet ovat kullan arvoisia, eikä niitä joka oksalla istu. Jos entinen vaimosi ei tajunnut arvoasi, niin se on hänen menetyksensä. Meillä taisi käydä toisin päin, mies ei tajunnut, mitä kaikkea hyvää meillä on, ja voisi olla paremminkin. Tuli toinen, nuorempi ja nätimpi, ja miestä vietiin. Suru ja ahdistus jäi minulle.
Nimittäin meillä erottiin kun se oli vaimoni puolelta kestänyt noin 3 vuotta ja vielläpä aika avoimesti koska se 3 vuotta oli sitten sellaista välttelyä ja karttelua että minäkin sen jo tajusin. Eli 3 vuotta mä kestin sellaista kulissiavioliittoa ja sitten loppui se omakin usko siihen suhteen jatkumiseen.
Itsekin roikuin vuosia kulissiavioliitossa, odottaen pysyvää muutosta parempaan.
Onneksi toinen nainen tuli irrottamaan minut tuosta kulissiavioliitosta.
Jos sinulla on hyvä mies ja teillä on asiat kunnossa, ja kaikki toimii niinkuin ennenkin. En näe mitään syytä miksi teidän pitäisi erota pelkästään sen takia että tunne puuttuu.
Tunteet vaihtelee avioliiton aikana aina. Tällä hetkellä se tunne puuttuu. Mutta panostakaa toisiinne, niin ne tunteet tulevat kyllä takaisin. Se vaatii tahtoa, itsestään ne eivät tule. Älä mene liikaa tunteiden mukana, vaan mieti miksi alunperin halusit naimisiin, eiköhän se puolisosi ole vielä se sama mies.
Nauttikaa toistenne seurasta ja tehkää liitostanne sellainen kuin olette aina halunneet. Tehkää yhteisiä asioita. Onnea teille!
eroa läpikäyvänä voin suositella, että yrittäkää tehdä kaikkenne, jotta ei eroa tulisi. Menkää pariterapiaan selvittämään ongelmanne. Saatatte saada sieltä apua. Vaikka itsekin halusin eroa, niin ei tämä helppoa ole. On fyysisiä oireita ja henkisesti voi huonosti.
Sama täällä, ja tilanne ahdistaa. Minulla ja miehelläni on täysin erilaiset arvot, sekä tulevaisuuden tavoitteet. En ole onnellinen ollenkaan, vaikka rakastankin miestäni.
Mieheni kanssa joutuisin (en olosuhteiden pakosta, vaan mieheni valintojen vuoksi) elämään elämää, jossa voin huonosti ja kaipaan itselleni parempaa.
En vain pysty puhumaan miehelleni, että harkitsen vakavasti eroa, ja jollei asiat muutu, niin en kestä enää. Tuntuu, että odotan, jos mieheni pettäisi, tai muuten tekisi jotain sellaista, josta saisin syyn erota.
Monesti taas rakkauteni mieheeni, saa ajattelemaan, että kyllä se tästä vielä paranee. Sitä kait sitten odotellessa...
Meillä avioliittoa takana 20 v. Mies pettänyt ainakin 2. kertaa, käyttää liikaa alkoholia. Harkinta-aika meni, yritimme. Sain tietää toisesta naisesta elokuussa. Laitoimme yhteisymmärryksessä 2.vaiheen eropaperit menemään. Nyt mies katuu, itkee, jopa uhkaa tehdä jotakin itselleen... Olen aivan loppu.
Jätti toisen naisen, lupasi lopettaa juomisen, minun pitäisi pystyä olemaan tukena. Tuntuu etten jaksa. Pää on ihan tyhjä, tuntuu että kohta sekoan. Mitä teen? Haluaisin oman rauhallisen elämän. Mistä saan voimia.
Tunteet ovat yhdessä myllerryksessä. Jos nyt annan periksi ja otan hänet takaisn, luulen että kadun. Miten kestän jos hän tuhoaa elämänsä.
Lapset ovat onneksi isoja, mutta hekin kärsivät tästä tilanteesta.
minä en aivan tyhjänpäiväsestä syystä eroamisia sulatakkaan,niin olisin vetänyt rajan siihen,jos ex-vaimo olisi heilunut toisen kanssa minun tieden.aikusen ihmisen paapominen,en tiedä,ei kai sitä muutako itse tympääntyy.
Mekin olimme kerran jo erossa, mutta otin miehen takaisin, koska hän mukamas oli miettinyt ja ymmärtänyt asioita, sekä muuttunut. Just joo...mutta siinä ikävässä mikä itselläni miestä kohtaan oli, niin läpi meni. Luulen todellakin kuitenkin, että mies oli sillä hetkellä vilpitön, ja luuli muuttuneensa.
Ei olisi pitänyt ottaa miestä takaisin, monikaan asia ei ole muuttunut. Tiikeri ei helposti raidoistaan pääse.
Nyt tilanne se, että itseäni ahdistaa ja miestä ahdistaa. Tajusin tänään aamulla, että vaikka kuinka haluaisimme olla "oikeat" toisillemme, niin emme pysty. Arvomme, toiveemme ja halumme elämältä ovat liian erilaiset, niinkuin olivat jo ennen ensimmäistä eroamme.
Se on näköjään vain yritettävä viimeiseen asti, eikä silloinkaan tahtoisi luovuttaa. Mutta onko oman itsensä, mielenrauhansa, onnensa ja unelmiensa menettäminen sen arvoista?
ei teissä kummassakaan vikaa ole. Olette varmaankin vain ns. kasvaneet erilleen. Sille ei voi mitään.
Kuulostaa kovin tutulta. Itse pohdin ihan samalaisia asioita. Mies rakastaa minua, mutta minä en häntä. Tekisi mieli lähteä, mutta kadunko sitä myöhemmin. Entä lapset? Hyvä mieshän hän on, mutta kun en tunne mitään häntä kohtaan :(
Nimittäin sitähän ei voi tietää katuuko vai ei , itsekkin olen se mies joka nykyisin jo ex vaimoani rakasti ja hän ei tuntenut minua kohtaan mitään , jopa mainitsi sen joskus keskusteluissamme. Kuitenkin kannattaa olla rehellinen jos se teidänkin suhde rupeaa olemaan sellaista kulissia että sinä välttelet ja karttelet sitä läheisyyttä ja rakastelua niin kyllä miehesi sen huomaa ei sekään tyhmä ole ja lopulta jos tilanne jatkuu ja jatkuu niin menee se jonkin tasoinen "ystävyyskin" ja silloin sitä katumusta varmasti riittää, eli sanoisin että kannattaa erota hyvissäajoin ja hyvässä hengessä.
Oletteko nyt asumuserossa? Monesti se selkiyttää mieltä, joko tekee mieli palata tai sitten ei toisen läsnäolo juurikaan miellytä..
Onko teillä pitkä liitto? Oletteko kasvaneet erillenne? Lapsia? Ja yhdessä ainoastaan tottumuksesta sekä lasten vuoksi?
Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi onnettomuuteen..