Voi teitä...
Kaikki valittaa kun on niin kurja ukko/akka.
Mutta miullapa on toisin =)
Asustelen aivan JÄRKYTTÄVÄN IHANAN miehen kanssa jonka tiedän olevan se oikea.
Kaikki meissä/meillä on upeaa, ymmärretään toisiamme täydellisesti. On puhetta rakkaudesta yömyöhään, kädestäpitoa, haleja, syliä, SEKSIÄ, tulevaisuudensuunnitelmia, kuntoilua yhdessä, toisen tukemista, yhdessä siivoamista, anoppilassa käyntiä, löhöilyä, ruuanlaittoja, nauramista, kyyneleitä toisen kainalossa, rutistusta, lapsista haaveilua.....
Joka päivä tämän miehen kanssa tuntuu kuin kävelisi taivaassa. Tunnin päästä erosta jo ikävä... huoh.
Ei pelkoa pettämisestä, ei tarvetta koska kumpikin on SITOUTUNUT ja OMISTAUTUNUT yhteiseen tulevaisuuteen. Siinä avainsanoja joita tarvitaan yhteisen, loppuelämän kestävän onnen takaamiseksi.
Arvatkaas mitä ;) Sain tunti sitten töihin rakkauskirjeen... puolituntia tämä tyttö silmät kyynelissä sitä luki...
Mikä mies.
Minä olen maailman onnellinen nainen kun sinä seisot rinnallani.
=)
Kaikki valittaa kun on niin kurja ukko/akka.
Mutta miullapa on toisin =)
Asustelen aivan JÄRKYTTÄVÄN IHANAN miehen kanssa jonka tiedän olevan se oikea.
Kaikki meissä/meillä on upeaa, ymmärretään toisiamme täydellisesti. On puhetta rakkaudesta yömyöhään, kädestäpitoa, haleja, syliä, SEKSIÄ, tulevaisuudensuunnitelmia, kuntoilua yhdessä, toisen tukemista, yhdessä siivoamista, anoppilassa käyntiä, löhöilyä, ruuanlaittoja, nauramista, kyyneleitä toisen kainalossa, rutistusta, lapsista haaveilua.....
Joka päivä tämän miehen kanssa tuntuu kuin kävelisi taivaassa. Tunnin päästä erosta jo ikävä... huoh.
Ei pelkoa pettämisestä, ei tarvetta koska kumpikin on SITOUTUNUT ja OMISTAUTUNUT yhteiseen tulevaisuuteen. Siinä avainsanoja joita tarvitaan yhteisen, loppuelämän kestävän onnen takaamiseksi.
Arvatkaas mitä ;) Sain tunti sitten töihin rakkauskirjeen... puolituntia tämä tyttö silmät kyynelissä sitä luki...
Mikä mies.
Minä olen maailman onnellinen nainen kun sinä seisot rinnallani.
=)
Vastaukset 12
Vanhimmat
*kateellisena, mutta kuitenkin onnellisena puolestasi*
Kaikkea hyvää teille! =)
me olimme vielä rikkaita ja kauniita. Elämältä ei olisi voinut edes kuvitella mitään lisää.Ostimme toisillemme satojen tonnien edestä lahjoja.
Sitten syntyi se lapsi. Loppui seksi. kun teki "kipeää".Lääkärit eivät osanneet tai halunneet auttaa. Loppui rakkaus. Rahaa on edelleenkin tullut tulvimalla, mutta vihaamme toisiamme. Tai sekin on yksipuolista. Vaimoni koskee sähköpaimeneenkin ennemmin kuin minuun.
Se siitä "täydellisyydestä"
Kiitos "rakas" anoppi!!! Hän ne lopulliset "neuvot" tiesi.
Hieno juttu! Kaikkea hyvää teille molemmille!
Oikein kaunis tarina ihanasta lapsuudesta suojatussa ympäristössä. Nyt Sinulla on oiva tilaisuus hankkia hyviä ja ihania muistoja varastoon sitä varsinaista arkielämää varten. Suunnittelet vasta nyt elämäntarinaasi sopivaa otsikkoa.
Olen niin paljon nähnyt elämää, että minua kiinnostaisi sitten joskus kuulla tarinasi kokonaisuudessaan. Pystyt kirjoittamaan sen vasta sitten, kun olet asunut ihannemiehesi kanssa yhdessä yli 30 vuotta ja saattanut lapsesi maailmalle. Jos tarinasi loppulausekin on yhtä ruusuinen, niin olet todella syntynyt onnellisten tähtien alla. Minä toivon vilpittömästi Sinulle näin hyvää tulevaisuutta.
PS. Pettämistä ei tarvitse turhaan pelätä, sillä pelko kuluttaa energiaa. Yleensä se pettäminen tulee esiin pelkäämättäkin.
Vaikka se on vaikeaa uskoa, niin tuntui aivan kuin olisit kuvaillut oman mieheni :)
Mekin jaksoimme ihmetellä eilen jo vuoden kestäneen parisuhteemme, ja toistemme ihmeellisyyttä. Kyllä se vaan on niin, että kaikesta huolimatta maailmassa on rakkautta :)
Onnea teille tulevaisuuteen, joka suoraan sanoen näyttää UPEALTA :)
Täydestä sydämmestäni annan siunaukseni teille onnellisille, ja muillekkin :)
Ottaa päähän että muilla menee hyvin, kun oma elämä on vaan jatkuvaa vitutusta höystettynä satunnaisilla epäonnistumisen murusilla. Ois edes syntynyt Afrikkaan nälkäiseen heimoon, niin vois olla täys oikeuski olla näin paskana.
Tässäpä meikäläisen päivän kulku: kahdeksalta töihin, jossa viihdyn viiteen kuuteen saakka. Sen jälkeen treeneihin ja kotona olen yhdeksän aikaan, onneksi sentään treenaan sellaista lajia jossa tuntee tasaisin väliajoin kipua; tietää ainakin olevansa vielä hengissä. Kotona mikroateria huiviin ja töllöä kahteentoista. Jos hyvin käy niin en pyöri sängyssä kuin tunnin, jonka jälkeen nautin 6-7 tunnin yöunet. Ja sama kierto jatkuu aamulla. Viikonloput ovatkin sitten mahtavia kun voi rääkätä itseään urheilulla parikin kertaa päivässä, ja launtai-illan kruunaan yhdellä oluella paikallisessa..
Kaikkein eniten vituttaa että kaiken pitäs olla hyvin. Mutta millonkohan sitä on viimeksi ollu onnellinen?
P.S en mä oikeasti halua toivottaa sulle epäonnea. Onhan se kiva että edes jollain menee hyvin.
tapahtuvan (konkreettisesti)? Mitä voisit tehdä tahtotilojesi edistämiseksi? Nimim. Jokaisella vastuu omasta onnellisuudesta (ja tätä en tarkoittanut "piikkinä" tms.). Voimia joka tapauksessa Sinulle.
No jo on ihmisillä elämästään vaateet. Sä sentään harrastat ja sul on työ mut entäs mä? Ei työtä ollu moneen kuukauteen ja valoa ei tunnu näkyvän. En harasta mitään ku on niin masentunu, ettei yksinkertaisesti jaksa. Rahaa ei tietysti oo laukata baareissa... vittu mä makaan vaan apaattisena himassa ja tuijotan lupamaksutonta töllöä joka varmaan sekin kohta viedään pois. Taidan tappaa itteni huvin vuoksi.
Sitähän mä just kirjoitin että eihän mulla oikeasti pitäisi mikään olla vialla, mutta siltikin sisälläni on kuin joku suuri ahdistava pallo joka tuntuu vain kasvavan. Muutenhan kaikki on hyvin; olen terve, tulen toimeen jne., mutta siltikin kaikki tuntuu niin paskalta ja turhalta. Ehkä sitten elän jotain ensimmäistä suurta kriisiä elämässäni, joka liittyy vanhenemiseen, olen 25 v. Ehkä tunnen epäonnistuneeni elämässäni, koska kaikista suurista nuoruudenhaaveista riippumatta olen pelkkää harmaata massaa. Jos 16-vuotias minäni tapaisi tämän hetkisen minäni ei hän kahta kertaa miettisi liipasimen vetämisessä.
Ja eihän sinullakaan pitäisi olla mitään valittamista, jos taas vertaat itseäsi vaikka juurikin nälkäkuolemaa odottavaan HIV:n murtamaan kehitysmaalaiseen. Jollakin menee aina paskemmin entä itsellä. Sen takia juuri toivoisinkin että olisin se maailman surkeimmassa jamassa oleva ihminen, jotta voisin tuntea paskaa oloa hyvällä omallatunnolla. Aika ristiriitaista, myönnettäköön..
Keksiä rokotteen aidsiin joka olisi niin halpa että kaikki sen saisivat, saada fuusio toimimaan hallitusti, kirjoittaa yhtä hyviä kirjoja entä Waltari.. No nuo nyt oli ihan hatusta vedettyjä, mutta en mä rehellisesti sanoen tiedä mikä minua vaivaa, tai on jo vaivannut muutaman vuoden.
Aivan konkreettisesti joskus toivon että rakkaus pelastaisi minut, mutta suhteissani olen epäonnistunut kaikkein pahiten. Sitäpaitsi ei toisen rakastaminen varmaankaan siihen auta ettei osaa itseään rakastaa. Ja kaiken lisäksi tunnen olevani niin kaukana muista ihmisistä.
Ja että kaikilla olisi vastuu omasta onnellisuudestaan. Ei onnelliseksi voi tulla huutamalle peilille "Ole onnellinen saatanan paska! Hypi ja hymyile koska tää onnellisuus on sun vastuulla!". Ensinnäkin tietyt reunaehdot elämälle, ja samalla onnellisuudelle, määritellään jo elämän alussa: ulkonäkö, älykkyys, varakkuus.. Puhumattakaan psyykkisistä ominaisuuksista.
kirjoitella sun kaa. en ole mikään kotipsykologi, enkä haluakaan olla, siitä ei kyse. vaan ajatuksesi kuulostivat mielenkiintoisilta (ihan tosi) huolimatta tuosta masennuksestasi. Itse en ole masentunut mutta silti pohdiskellut vähän samankaltaisia juttuja...Noh, lisää toiv. e-mailissa...
Ajatusten vaihto on aina virkistävää. En nyt ehdi enempää tähän kirjoitella, pitäs töihin keskittyy, mutta email on [email protected]