oon nyt aupairina ollut neljä viikkoa ja eilen oli pieni puhuttelu vanhempien kanssa siitä miten minun pitäisi ottaa paljon isompi rooli tässä hommassa; olla omatoimisempi ja keksiä ahkeraammin lapsille aktiviteettejä... mull jotenki jäi huono maku tosta keskustelusta vaikka luultavasti vanhemmatkin ymmärtää että ei se aluksi ole niin helppo....
mutta, ihan muiden kokemuksia haluan kuulla, te jotka olette/ootte olleet aupairina.. kauan teillä kesti että opitte tän uuden perheen tapoihin ja että opitte ottamaan tällaisen hieman isomman roolin-....? yhtäkkiä aloinkin miettiä että onko tää mulle nyt sopiva homma ja että mitä jos musta ei olekkaan tähän..:/ ja tais siinä koti-ikäväkin iskeä.. ja tää melko vieras kielikin auttaa kauheesti tätä hommaa..:D
kaikki kommentit ovat tervetullee!
mutta, ihan muiden kokemuksia haluan kuulla, te jotka olette/ootte olleet aupairina.. kauan teillä kesti että opitte tän uuden perheen tapoihin ja että opitte ottamaan tällaisen hieman isomman roolin-....? yhtäkkiä aloinkin miettiä että onko tää mulle nyt sopiva homma ja että mitä jos musta ei olekkaan tähän..:/ ja tais siinä koti-ikäväkin iskeä.. ja tää melko vieras kielikin auttaa kauheesti tätä hommaa..:D
kaikki kommentit ovat tervetullee!
Vastaukset 7
Vanhimmat
... tähän asti olen ollut hiukan sivustakatselija, kun olen yksin lasten kanssa pärjään suht hyvin mutta sitten kun vanhemmat tulee kuvioihin en jostain syystä enään viitti/uskalla tehdä mitään ennen kun äiti sanoo mitä pitäisi tehdä
Eli onko sinulla työaikoja? Vaikka äiti olisikin kotona, sinä vastaat lapsista sinun työaikana. Äidillä on tn. omat juttunsa, joita tekee. Eli koita saada lapset järjestykseen ja leikkimään sinun kanssasi omalla työajallasi. Jos lapset häiriintyy äidin läsnäolosta, vie heidät ulos/toiseen huoneesee leikkimään tms. Luulen, että tämä on just se juttu mitä perhe haluaa. Äiti kokee, ettei sinusta ole hyötyä jos hänen pitää keksiä tekemiset sinulle ja lapsille aina kun kotona. Eli rohkeasti vaan tenavat jonoon...
Moi!
Älä nyt heti hanskoja naulaa viskaa. Alku ei koskaan ole helppoa ja siinä menee oma aikansa, että sopeutuu. Au pair vuosi voi olla tosi mahtava kokemus. Aina ei ole juhlaa ja ruusuilla tanssimista, mutta eihän se elämä muutenkaan aina ole.
Ihan ensiksi: oletko saanut tehtävälistan perheeltä? Tai ovatko he suullisesti kertoneet, mitä toivoisivat sinun tekevän?
Leikitkö lasten kanssa, vai katsotko vierestä kun tenavat touhuaa? Keksitkö leikkejä, järjestätkö ohjelmaa (esim. vaikka aarteenetsintä jne) Askarteletko lasten kanssa? Keräätkö lelut lasten kanssa leikin lopuksi, pidätkö lasten huoneen siistinä?
Entä omat juttusi. Au pair on perheenjäsen, muttei passattava lapsi. Eli vietkö omat astiasi astianpesukoneeseen? Tyhjäätkö/täytätkö sen välilä? Vietkö roskat, kun huomaat roskiksen olevan täynnä? Teetkö toisin sanoen juttuja, joita omassa kodissasikin tekisit.
Tsemppiä nyt, kyllä se siitä!
Tietty ihmiset on erilaisia, et riippuu vähän siitäkin. Mä oon ollu au pairina kolmelle eri perheelle ja jokaisessa perheessa on menny eri aika asettua riippuen siitä kuinka paljon vastuuta joutunu ottaan heti alusta asti yms. Kyllä yleensä kuukauden tai kahden jälkeen tietää että alkaako homma toimia ja onko oma juttu. Mutta jos vanhempien äänensävy ei ollu mitenkään valittava ja moittiva, niin ei kannata ottaa itseensä. Ite oo ainakin huomannu et yleensä tulee paha mieli kun pyydetään tekeen jokin asia toisin tai neuvotaan, vaikka ei olis mitään syytä siitä ottaa itteensä. Kaikkien parasta yleensä perhe vaan ajattelee.
Kyllä se siitä.
ymmärrän sun pointin, mä oon just sellane ihminen et en aina osaa ottaa palautetta vastaan vaikka se ei olis mitenkää valittavaa... tänää kuitenkin mietiskelin ja tulin siihen tulokseen etten aio todellakaa alkaa mitää myrtsii vaa aion todellakin nyt ottaa ohjat käsiini ja ryhtyy aktiivisemmaks
Ilman, että au pair suuttuisi. Usein kun ei juuri ole tarkoitus suututtaa toista, vaan enemmänkin ohjastaa miten heillä toimitaan.
Ma olen paraikaa aupparina ja mun perheelle on tosi tarkeaa etta auppari on omatoiminen ja keksii lapsille kaikenlaista puuhaa. Niille on myos tarkeaa etta auppari siivoaa omat jalkensa ja auttaa myos taloushommissa esim vie roskat ulos, tekee tiskit yms. Toinen vanhemmista on myos yleensa paivisin kotona (tekee etatoita), mutta ne haluaa etta auppari on lasten kanssa ja vastuussa lapsista sovittuna tyoaikana eika luista hommissa. Me oltiin sovittu naa jo etukateen ennenkuin tulin tanne, joten osasin odottaa sita. Tyopaivat ovat yleensa 9-10h/pv. Vaikka kaikki olikin jo sovittu niin tuli kummiskin tosi iso 'shokki' kun muutin tanne koska on kumminkin erilaista kuin kotona. Nyt on mennyt kolme kuukautta ja alkaa homma sujuun. Meni myos muutama viikko siihen etta totuin lapsiin ja tajusin miten niitten kanssa olla... Perhe on myos ihan mukava, ja vanhemmat sanoo jos jokin ei suju. Makin voin sanoa niille jos jokin ei suju mun mielesta.
Eli - kaikille muille auppareille sellaista vaan etta varautukaa siihen etta hommat ei valttamatta ala sujuun ihan heti vaan etta siihen saattaa menna parikin kuukautta. Ja etta lasten hoitaminen on kunnon tyo. Alkaa lahteko auppariksi jos kuvittelette elaman olevan aina helppoa. Sisulla parjaa ja positiivinen asenne on tarkeaa.