Tapasin reilu pari kuukautta sitten aivan ihanan miehen. Meillä klikkasi yhteen välittömästi ja aloitimme seurustelun. Mies muuttui yhtä äkkiä kylmäksi eikä enää huomioinut minua. Koitin kysellä mikä hänellä on hätänä ja onko välimme vielä kunnossa. Hän sanoi kaiken olevan ok. Lopulta en enää kestänyt tilannetta ja keskustelin hänen kanssaan asiasta kunnolla. Sovimme, että näemmä harvemmin koska miehestä tuntui että olimme olleet liikaa yhdessä. Lopulta kuitenkin sain hänestä asiat ulos ja hän sanoi ettei ole valmis vakavaan suhteeseen kanssani. Syy tähän oli, että hänellä on liikaa asioita vireillä työn ja muiden saralla. Hän sanoi välittävänsä minusta edelleen todella paljon ja kutsui edelleen kullakseen. Mikä ihme hänelle tuli??? Olen itse aivan rikki sillä ehdin rakastua mieheen täysillä ja teimme jopa yhteisiä suunnitelmia tulevaisuuteen... Asialliset kommentit ovat tervetulleita.
Mitä ihmettä tapahtui...
womie
204860
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Päinvastoin, eli olen mies.
En osaa sanoa muuta kuin olen yhtä pihalla kuin sinäkin.
sanan varsinaisessa merkityksessä. Hänellä on "menossa" sekä töissä että muualla. Sinä olet tullut hänelle niin merkitykselliseksi, että hän vetää liinoja tiukemmalle koska hänen pitää selvittää jonkun "muun" jutun merkitys. Kumpi teistä sitten rakentaakaan tulevaisuutta hänen kanssaan, sitä ei tiedä hän vielä edes itsekään.
Aika näyttää, jos jaksat olla katsomassa.
Olen itse tehnyt noin joskus miehelle jota tapailin. Kun tapasimme ihastuin ja ajattelin että tämä on se oikea, kaikki elämäni taphtumat ovat johtaneet tähän päivään. Olin onnesta mykkä, perhosia mahanpohjassa, juttu luisti ja olimme samanlaisia. Molemmille oli selvää heti alusta, ensimmäisestä illasta, että tässä on jotain spesiaalia!
Mutta sitten. Kaksi viikkoa kului ja tutustuin ihmiseen paremmin vietettyämme aikaa yhdessä. Kuukaudessa minulle oli jo aivan selvää, että tunteeni ei koskaan tulisi olemaan niin vahvoja kuin hänen tunteensa minua kohtaan. Välitän hänestä yhä, mutta hyvin kaverillisella tavalla. Luulen, että todella nopean alkuhuuman jälkeen vain huomasin, että en olekaan enää ihastunut tähän tyyppiin. En tiedä mitä tapahtui.
Mulla samanlainen tilanne.Noin 6 viikkoa sitten tapasin miehen jonka kanssa mulla on ollut suhde 7 vuotta sitten.Se loppui välim
"...ja olla hänelle rakastava ja hellä nainen..."
Noin totesit tekstissäsi ainakin pari kertaa. Älä nyt kuitenkaan siedä mitä tahansa ja rupea kynnysmatoksi tyyliin "kun en kestäisi eroakaan...". Jokaisella on oikeus tulla kohdelluksi arvostettuna parisuhteessaan.
Taidan tunnistaa miestyypin, jota miesystäväsi edustaa. On niin hukassa oman elämänsä suhteen, kantaa katkeruutta entisiä kumppaneitaan kohtaan, etsii itseään. Tuollaisessa tilassa elävän ihmisen kanssa on melko vaikeaa olla. Joutuu olemaan varpaillaan ja hänen "mielialanvaihteluidensa" armoilla.
Itselläni nimittäin kokemusta viime ajoilta tuollaisesta ihmisestä. Hän epäili uskollisuuttani pelkästään sen takia, että oli tullut exänsä taholta petetyksi. Tivasi koko ajan, rakastanko häntä jne. jne. Enpä rakastanut ja lopetin suhteen.
Jokaisen kannattaisi kuunnella sitä omaa sydäntään ja uskoa, että juuri minä ansaitsen HYVÄN ihmissuhteen ja rakkauden. Ei tarvitse tyytyä johonkin vain tavan vuoksi. Ei tarvitse sietää asioita, joita ei voi sietää. Toisaalta yksinkertaista, mutta...
että kysympä oikein mielipidettäsi kohtalossani:
Seurstelimme 5 vuotta ja minun omien lapseni takia jouduin muuttamaan hänen luotaan (lapsella ongelmia) Muutimme hänen luokseen hyvin kauas omalta paikkakunnalta. Rakastimme toisiamme ja sovimme hyvin yhteen. Palasin pojan kanssa takaisin määrätyistä syistä 2,5 vuodeksi. Pidimme yhteyttä ja hän muutti vuorostaan meidän luokse. En saanut asioita selvitettyä ihan sen 2,5 vuoden aikana ja lukuisien puhelin keskustelujen ja käyntien jälkeen rikoin hänen sydämensä sanomalla etten tule koskaa takaisin. Luulin etten saa lapseni asioita korjattua ja pystyn elämään ilman häntä. Soittelimme usein kuitenkin ja itkimme molemmat.
Ja vain 2 kuukautta sen jälkeen sain asiat kuntoon ja vihdoinkin tunsin että voin muuttaa takaisin. En voinut elää ilman häntä. Soitin
palatakseni ja hän ilmoitti olevansa aivan toinen mies... Ehkä kovempi ja itsekkäämpi, hän sanoi. Hän halusi kuitenkin yrittää, kun kysyin sitä.
En tiedä mitä on tapahtunut hänelle, mutta hän on edelleen kuukauden muuton jälkeen mies, joka ei puhu tunteistaan minulle mitään. - Siis onko rakkaus hävinnyt väliltämme, vai onko hän työstänyt sen ulos, siirtänyt minut pois sydämestään? En tiedä mitä tekisin - olen ihan rikki. - Toki hän huolehtii minusta fyysisesti ja halaa ja katselee minua, mutta ei sano rakastavansa ennen kuin tivaan sitä. Ei kauniita sanoja, ei mitään rakkauden hehkutuksia - kuin silloin aiemmin. Hän hukutti minut niihin enne.
Tiedän, että hänellä on ollut tällä välin kontakteja naisiin. Niitä roikkuu vieläkin hänen chatti sivuillaan, mutta ennen kuin otan nämä puheeksi, haluaisin tietää ja ihmettelen mikä hänellä on? Muutaman kerran on juteltu ja se ärsyttää häntä. Kaverini sanoi, että kaikki miehet haluavat pitää takaporttia, koska ovat niin laskelmoivia.
nyt! Otin häneen yhteyttä koska halusin vielä vastauksia. Hän sanoi rakastavansa mutta ei voi olla kanssani koska häntä ahdistaa kaikki asiat ja etenkin ajatus sitoutumisesta toiseen ihmiseen ja vakavaan suhteeseen. Mitä tässä voi tehdä kuin itkeä homma ohi ajan kanssa. Itse riudun rakkaudessa vielä pitkään. Minulla on niin paha olo että kärsin jo fyysisistä oireista. Minua oksettaa koko ajan ja rintakehään sattuu. Hän haluaa enemmän kuin mitään muuta olla tukenani kaiken tämän ylipääsyn aikana, mutten voi olla vain ystävä kaiken tämän jälkeen.
Ikävää, että tämänhetkinen olosi on kurja.
Mutta kun hetken päästä mietit, oli VARMASTI loppujen lopuksi parasta, että suhde päättyi näinkin aikaisin. Sen ei selvästi ollut tarkoitettu kestämään ja olemaan molemmille hyväksi. Ajattele näin ja usko, että kunhan sopiva kohdallesi sattuu, olet vielä TYYTYVÄINEN tähän lopputulokseen!! Näin itse olen selvinnyt monesti!
Jos alussa alkaa jo kyllästyminen ja etääntyminen toisesta, eihän sellainen suhde sitten olekaan Sitä Oikeaa Rakkautta.
Isot halit
t.samassa jamassa
Kiitos vastauksesta.Tää miestyyppi kyllä ottaa mut huomioon.Ei ole mustis tai ilkeä koskaan.Mun pitäis vaan olla kuulemma kärsivällinen.En tiedä...teihin sattuu...niin muhunkin...Halituksia!Pitäs varmaan perustaa joku kerho....
Olen niin pahoillani! Tiedän mitä sä käyt nyt läpi, tuon paskempaa oloa ei olekaan...
Mietin vain, että voi olla rankkaa jos tukeutuu liikaa toiseen, etenkin jos itse vielä haluaa olla enemmän kuin ystävä. Sen toisen näkeminenkin sattuu ja silti mielellään hakeutuu toisen seuraan. En tiedä mikä on parasta sulle, mutta itselleni on auttanut se, että olen määrätietoisesti rajoittanut yhteydenpitoani siihen toiseen. Vaikka hän on valmis auttamaan mut sen pahimman yli, niin toisaalta ajattelen, että mun tulee oppia selviämään ilmän häntä. Haen turvaa ja tukea ystävistä, he jaksavat auttaa.
En siis tarkoita, että välit tähän mieheen pitäisi katkaista, mutta ei niitä kannata määrätietoisesti hoitaakaan.
Ajan kanssa. Pari viikkoa ainakin kestää nuo fyysiset oireet, syvät huokaukset ja äärettömän paha mieli. Mutta siitä kyllä selviää. Joka kerta. Anna vain itsellesi aikaa ja lupa surra, älä pakottaudu menemään eteenpäin ennen kuin sä olet valmis.
sua sillä, että tälläkin asialla oli tarkoituksensa, usko pois. Jos hän olisi jatkanut yhdessä oloa, olisi se ollut edessä kuitenkin, koska - anteeksi nyt - oikeasti, jos rakastaa, ei voi tehdä tuollaista päätöstä. - Hän puheli ehkä fraaseja, koska on heikko sanomaan totuuden. Hän ei löytänyt rakkautta teidän suhteessta. Se ehkä pelotti häntä. Voimia sulle, vain aika tekee tehtävänsä. terv. saman kokenut 2 kertaa.
Selkeästi. Halusipahan nyt muuten vaan sinusta vakipanon, iltojensa iloksi.
Tiedän sen aivan varmaksi. Tänään näemmä ja keskustelemma kaikki asiat selviksi. En enää usko jatkomahdollisuuksiin vaan olen hyväksynyt meidän eroavan..
Minä olen myös pattitilanteessa mieheni kanssa. Hän on kylmä ja ilkeä minulle, mutta aina kun olen pistänyt välit poikki tai muuttunut itse kylmäksi, hän on tullut anelemaan takaisin/mielistellyt. Mitä ihmettä tuon miehen pään sisällä voi liikkua? Tätä on jatkunut jo pian 5 vuotta. Nyt olen saanut tarpeekseni ja etsin uutta miestä. Ikävä sanoa sitten että se on ohi, koska löysin toisen... mutta mikään muu ei tunnu auttavan.
Onko tullut mieleesi, että mies ehkä puhui totta.Hän välittää kyllä sinusta, mutta itsellään on monenlaista touhua ja viritystä päällä, että ei yksinkertaisesti pysty keskittymään sinuun siinä määrin kuin sinä haluaisit. Joillekin se ns yhdessäolo ei ole niin tärkeää verrattuna siihen, että on monenlaista bisnestä hoidettavana.
rakkaus on työ ja kunnianhimo.
vähän liian nopeasti. 2 kuukautta on liian lyhyt aika alkaa kuvittelemaan toisesta yhtään mitään. Itselläni ainakin soi hälytyskellot ja kovaa, jos mies alkaa heti tunnustamaan rakkauttaan. En nimittäin usko rakkauteen ensisilmäyksellä.. Ihastumiseen kylläkin. Järjenkäyttö ei ole ihastumisen huumassakaan kielletty!
Olen aivan samaa mieltä Rakkaus EI synny 2 kk tai niinkuin ex-mieheni nykyinen niin 2 viikossa??? haloo ei kukaan rakstu 2 viikossa rakkaus syntyy ajan kanssa ihastuminen on tunneskaalassa aika lähellä rakkautta siltikin se on laimeampaa.en edes ymmärrä että joku voi sanoa toiselle 2 viikon jälkeen että muuta luokseni rakastan sinua.... tulee mieleen läheisriippuvainen ihminen.Mutta joka tapauksessa ihastukaa ja rakastukaa se on voima joka ajaa meitä eteenpäin elämässä :)
Jos pystyt anna hänelle tilaa, loputtomiin ei sinun tietenkään tarvitse riutua rakkaudessa ja häntä odottaa, mutta painostus voi ajaa häntä etäämmälle sinusta. Itse tuossa tilanteessa varmaan ottaisin suhteesta kunnolla tauon ja sanoisin miehelle että ehkä on viisainta miettiä ihan omissa oloissaan tilannetta ja omia tunteita. Jos mies on reilu niin hän ei tahallaan kiusaa sinua ja roikota itsessään vaan miettii rehellisesti omia tunteitaan ja voitte tehdä ratkaisut siltä pohjalta.
Mäkin tapasin kerrean miehen joka oli aluks ihan kauheen ihana,mutta parin kuukauden päästä oli jo kauheen mustasukkanen ja kyttäs mun puhalinta ja hyvä että luotti että oon töissä. Kuitenkin roikuin suhteessa noin vuoden ja eron aikoihin hän oli jo ehtinyt itselleen lohduttajan ja vielä perään uhkail, mutta kuitenkin kaipaa sääliä ja silittäjää, kun joku neiti. Muka uskovainen ja p-s-at. Pysyn mahollisimman kaukana.