on vakava oire läheisriippuvuudesta. Täällä saa lukea, et apua mitä teen, ku on tapailtu ja tehty yhessä ruokaa, sekä paneskeltu... eikä toinen osapuoli haluu muuta. Toinen haluu ja siinäpä se.
Mun mielestä ei ketään saa edes unelmissaan yrittää sitoa. Kun ja jos kunnolla kolahtaa, niin asiat tapahtuvat itkemättä, kuten luonnossa on tapana.
Ellei näin olisi, niin miten ihmeessä niin tyhmät olennot, kuin ihmiset oisivat edes olemassa?
Antakaa jumalauta aikaa ja tilaa asioille! Säästäkää ne sitomisleikit vaikka makkariin. Jotenkin koko pariutumistrendi on ihan sairasta hommaa... Etitään ja kokeillaan kaikkea ja kun ei toimi, niin jo ollaan joko narsisteja, tai muuten vinksahtaneita. Liian harvalle tulee edes mieleen, et asiat tapahtuvat ajallaan.
Mun mielestä ei ketään saa edes unelmissaan yrittää sitoa. Kun ja jos kunnolla kolahtaa, niin asiat tapahtuvat itkemättä, kuten luonnossa on tapana.
Ellei näin olisi, niin miten ihmeessä niin tyhmät olennot, kuin ihmiset oisivat edes olemassa?
Antakaa jumalauta aikaa ja tilaa asioille! Säästäkää ne sitomisleikit vaikka makkariin. Jotenkin koko pariutumistrendi on ihan sairasta hommaa... Etitään ja kokeillaan kaikkea ja kun ei toimi, niin jo ollaan joko narsisteja, tai muuten vinksahtaneita. Liian harvalle tulee edes mieleen, et asiat tapahtuvat ajallaan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
En kaipaa sitoutumista.
Kiitoksia Miriniitille totuuden sanoista! :)
Jos ei itse pysty tulemaan ilman sitomista tai mustasukkaisuutta onnelliseksi, niin toivottavasti pariksi löytyy aina joku joka kärsii samasta sairaudesta. Tällöin sivulliset eivät joudu kärsimään.
Ongelmana vaan taitaa olla useimmiten se että vain toinen sitoo ja toinen ei. Ja noitakun ei deitti-ilmoituksissa tai hetkenkään päästä välttämättä tiedä onko toisen psyyke tehty kärpäspaperista vai ei... *bzzzt*
Tai onhan noissa deiteissä avainsanoja jotka paljastaa kärpäspaperipsyykeen: "yhden miehen nainen", "uskottomuus", "pettäminen", "valehtelu" jne. Vaan kaikki ei noita varoituksen merkkejä käytä, koska eivät tahdo näyttää julkisesti sisäistä negaansa.
25% erääseen city-galluppiini vastanneista "voisi kuvitella seurustelevansa useamman kuin yhden henkilön kanssa samanaikaisesti", joten luoviminen niiden loppujen 75% kanssa voi olla kuitenkin suht' haasteellista, tässä feikkien luvatussa maassa... O:-)
se, etten minä mitään tiedä muusta kuin vain omistani periaatteistani.
Elän suht. huolettomasti ilman paria tyytyväisenä. Tietty katselen ympärilleni "sillä silmällä", mutta koska olen allerginen tarra-ihmisille, käyttäydyn sen mukaan. En jakele vääriä signaaleja miehille.
Me kaikki olemme addikteja tavalla tai toisella... osaisipa sitä järkeillä ja heittää tunnepitoiset ajatuksensa tunkiolle, edes hetkeksi. Rakkaus kun joskus raatelee! Mutta asiaa puhut! Kaikki tapahtuu, jos on tapahtuakseen...
tuota noin, tuli nyt mieleen muutama näkökulm asiaan...ensinnäkin, me eletään nyt kertakäyttökulttuurissa myös ihmissuhteiden puolelta.ymmärrän, että suhteen kehittymiseen jatapailuun tulee antaa aikaa ja asiat loksahtelee sitten kun ne loksahtelee.mutta tällä palstalla tulee vaikutelma siitä että aika moni on joutunut hyväskikäytön kohteeksi tai ns.varapanoksi.se on vaan niin että nykyään tosi moni ajattelee että "kunhan nyt vaan on joku jonka kanssa olla kunnes löydän parempaa". mielestäni se on eri asia kuin antaa asioiden kasvaa.sitominen?mitä se sitten on? eikö jokasiella ole oikeus saada rehellistä jaoikeudenmukaista kohtelua?onko muka oikein että siinä vaan lillutaan useit kuukausia,jopa vuosia.miksi lähteä aloittamaan mitään epämääräistä hengailua jos ei toiseen halua tutustua parisuhdemielessä?"antaa aikaa ja tilaa asioille" johtaa valitettavan usein siihen että vähemmän kiinnostunut osapuoli pitää varalla ja näin ollen tietoisesti loukkaa toista.
läheisriippuvuus on nykyajan trenitermi, jota käytetään väärin aivan liian usein.
Läheisriippuvuus? Varapano? Tämä epävarmuus tunteista, omista ja toisen...
Itse voin myöntää olevani riippuvainen toisesta, toisen läheisyydestä ja tietenkin siitä ah voih- seksistä. Mistähän sitä vaan tietää onko se sitä aitoa rakkautta? Eikö se ihastus pikkuhiljaa rakkaudeksi muutu, tai sitten ei? Mutta eihän kukaan ole ihmisen kanssa josta ei pidä, vai kuinka?
Ikinä en haluaisi loukata tai tulla loukatuksi... mutta usein sattuu ja tapahtuu.
on tervettä vetää raja.maailma on täynnä hyväksikäyttäviä miehiä(ja naisia) joita ei todellakaan kiinnosta ns.normimoraaliset rajat tai jotka edes tunnista,mitä tarkoittaa olla rehellinen toiselle.siinäpä sitten päädyt jonkun kynnysmatoksi.ei mun mielestä tietyssä vaiheessa vastausten saaminen ole läheisriippuvuutta,vaan peruskunnioitusta itseään ja toista kohtaan.ei kenenkään pidä hyväksyä sitä että toinen leikkii tunteilla -oli se sitten kuinka boheemia,idealistista etc. hyvänsä
asiaa ilmaista. Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Tuntuu, ettei ihmiset osaa ottaa mitään vastuuta mitä tulee ihmissuhteisiin. Tälla palstalla kannustetaan vielä pitämään varalla ainakin kahta, ettei vaan jää yksin, jos sukset menee ristiin jonkun toisen kanssa.