Täällä on kirjoituksissa useammankin kerran tullut vastaan ehdotus terapiasta tai mt-palveluiden käytöstä. No, minä haluaisin päästä terapiaan ja saada mt-hoitoa, mutta mistä sitä saa? Ei ainakaan julkiselta puolelta ajanvarauksella. Olen kohtalaisen ahdistunut ja masentunut, mutta ei näillä "meriiteillä" vielä Kelan korvaamaa mt-kuntoutushoitoa saa. Että miten tässä pieraisee itselleen terapeutit ja mt-hoidot ongelmaan, joka ei yleisen mielipiteen mukaan ongelma olekaan?
Terapia
MT-ASIAA
10618
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ei se terapia kuules yksinäisyyteen auta. Jos ei saa kumppania, ja kaiken lisäksi on muutenkin yksinäinen, ei se terapeutti sinulle niitä ihmisiä ympärille tuo. Eikä edes oman käyttäytymisesi muuttaminen/muuttuminen vuosien terapian myötä.
Vaikka voisit muuttaa omaa asennetta ja käyttäymistapojasi, et voi muutta muita ihmisiä vaikka kävisit kuinka kauan terapiassa. Ja koska ihminen on pääosin sosiaalinen eläin, ei yksinäisyyden aiheuttama ahdistuneisuus poistu millään muulla kuin muiden ihmisten seuralla. (Tarkoitan nyt sellaista totaalista yksinäisyyttä että ihmisen ainoat sosiaaliset kontaktit ovat ruokakaupan kassa ja satunnaiset keskustelut sukulaisten kanssa.) Ja jostain syystä jotkut ihmiset eivät "kelpaa" muille ihmisille "ystäviksi" saati kumppaniksi.
Kelan kustantama terapia ei muuten ole ilmaista. Kelan korvauksenkin jälkeen itselleen jää maksettavaksi n.120-150e/kk. Siihen kannattaa varautua.
Terveisin jo vuosia terapiassa käynyt ja silti yksinäinen(nainen).
Ei sitten tähänkään voinut tulla mitään neutraalia vastausta tai kannustusta, vaan kertomus siitä miten mt- tai terapiahoito ei auta mitään. No vittu kai mä nyt sen tiedän että terapia ei tuo seuraa, mutta jostain pitää ongelmia alkaa purkamaan. Enkä yksin pysty. Taidan vaan sitten homehtua tänne kun mitään ei ole tehtävissä. Vittu mikä maa tämä suomi on.
Oletko kokeillut vertaistukipalstoja, tai -ryhmiä? Ei se terapiaa ole, mutta varmasti sieltä parempaa tukea ja neuvoja saa kuin täältä korppikotkien keskeltä.
Jos olet opiskelija, pääset helpommalla. Opiskelijoiden terveyspalveluita tarjotaan viiveellä kyllä jokaiselle mt-ongelmaiselle ja vielä hirmuisen halvalla. Ilmeisesti et kuitenkaan opiskele, joten yksityinen puoli saattanee olla varteenotettavin paikka, joista sinun kannattaa hankkia apua.
Jokin lyhyempi ratkaisukeskeinen terapiamuoto voi toimia todella hyvänä alkusysäyksenä ja käynnistää positiivisen lumipalloefektin. Suosittelisin siis kokeilemaan lyhytterapiaa, jos et voi kustantaa itsellesi pitkäkestoisempaa kognitiivista psykoterapiajaksoa.
Psykodynaaminen terapia on harvemmalle optimaalinen hoitomuoto, sillä siihen menee rutosti rahaa, tolkuttomasti aikaa ja kyseinen työskentelytapa vaatii kaiken lisäksi melkoista sinnikkyyttä ja itsereflektiokykyä.
On myös tosiaan olemassa kaikenlaisia vertaistukiryhmiä, kuten DorkaM fiksusti kirjoitti. Varmaan täältä saisit parhaiten virtuaalista apua ja tietoa näin ensihätään:
http://www.tukiasema.net/
Älä vain jää pohtimaan kuulopuheiden ja stereotypioiden perusteella olisiko terapiasta sinulle apua. Apua saat varmasti, kunhan maltilla etsit itsellesi terapeutin, jonka kanssa synkkaa ja joka toteuttaa sellaista työskentelymallia, jonka koet itsellesi soveltuvaksi.
En mene terapiaan. Jää merkintä papereihin ja työhön haettaessa työpaikkalääkäri läppää hakemukseen leiman että epästabiili kaveri eikä pärjää. En ehkä pärjää ihmissuhteissa mutta sen paskan en anna ryömiä ammatin puolelle. Se nyt tästä vielä puuttuisi.
Eihän tässä sulle dear A_T_M to the max kukaan ole terapiaan menemistä suositellut.
Ja voisitko kertoa tuosta merkintäteoriastasi hieman enemmän? Kiinnostaa.
Faktaa on jokatapauksess se, ettei kukaan muu, kuin asiakasta hoitava taho pääse käsiksi / saa tarkastella hänen sairaskertomustaan. Vanhojen terapiakäyntien tonkiminen efficasta ja asian levittely työnantajalle ei ole työpaikkalääkärin toimesta sallittua.
Toki uusi työntekijä voi kertoa työterveyslääkärin vastaanotolla työntekoon mahdollisesti vaikuttavista mielenterveydellisistä tekijöistä ja niistä tulisikin kertoa, jos niillä on vaikutusta työn hoitamiseen. Olisi kuitenkin hyvin mielenkiintoista, jos suuri osa suomalaisista luokiteltaisiin työhönkelpaamattomiksi vain siksi, että lähes jokainen masentuu jossain vaiheessa elämäänsä.
Psykoterapiassa voi käydä myös oman itsetuntemuksensa lisäämiseksi ja erinäisiin koulutuksiin tällainen liittyykin olennaisesti.
Jos oot opiskelija (tai siis ap on), niin yths:n kautta pääsee ainakin aluksi neuvontapsykologille, mikä oli muuten itselleni tosi hyvä ja eteenpäinvievä juttu.
Sen verran sanoisin, ettei saa olla noin kiltti: "mitä työnantajakin ajattelisi?" Asenteeksi tuollaisiin asioihin on otettava sellainen asenne, ettei kuulu muille tai omapa on ongelmani. Vitut siitä mitä muut ajattelevat. Toisekseen työnantajat eivät todellakaan saa tuollaisia tietoja käyttöönsä.
Kolmanneksi kaikissa ammateissa tarvitaan ihmissuhteita, joten itsensä parantaminen auttaisi työelämässkin.
Mainitsen tässä, että ihmiset kertovat työnantajilleen mt-ongelmistaan yleensä vain siinä vaiheessa, kun on todennäköistä, että ne tulisivat jokatapauksessa ilmi. Muuten tosiaan asia ei kuulu millään tavoin työnantajalle.
Rekrytoinneissakin arvioidaan työnhakijoita lähinnä siitä näkökulmasta vastaavatko he hakukriteerejä. Muuten ei hakijan lantun sisältöä lähdetä tonkimaan. Eikä täällä ihmisen itsensä kehittämistä ja hoitamista mikään terveysalan salaliitto valvo, joten ei kannata lykätä tuollaisten neuroottisten spekulaatioiden vuoksi avun hakemista.
Itse olen ainakin sitä mieltä, että jokaisen kannattaisi mennä itselleen sopivaan terapiaan jossain vaiheessa elämäänsä yhtä lailla, kuin kannattaa kehittää itseään ja huolehtia terveydestään.
Voisitko sä kertoa mulle, että missä päin sitä kansallista ja täydellistä terveystietorekisteriä pidetään? Viimeksi, kun olin lääkärillä, niin ei lääkäri löytänyt (oleellista) tietoa papereista, kun olen pari vuotta sitten vaihtanut työpaikkaa. Edellisen työpaikan papereissa olisi ollut. Joten vaihtoehdot oli tilata paperit tai kertoa itse.
Muutenkin lääkäreille saa aina selittää, milloin on ollut viimeksi flunssaa ja milloin kuumetta ja onko otettu kolesterolit ja milloin ja onko hilsettä ja perinnöllisiä sairauksia ja mitä jos on? Mutta kiva tietää, että missä nää kaikki tiedot on olemassa, voin tilata sairaskertomukseni ekalta lähtien.
Potilastietojärjestelmää ajetaan nyt sähköisessä muodossaan osaksi terveydenhuollon arkea. Paljon etujahan tuosta tulee, mutta myös aivan uudenlaisia haasteita, varsinkin siirtymävaiheessa. Kyseessähän on tällä hetkellä lähinnä kaaos.
On kuitenkin aika kätevää, että (ihannetilanteessa) potilasta hoitavat henkilöt saavat muutamalla klikkauksella tsekattua tarvittavat tiedot. Ja noita tietoja ei saa klikata sellainen terveysalalla työskentelevä hoitohenkilö, joka ei kyseessä olevaa potilasta hoida, joten en ainakaan itse alkaisi murehtia jättäväni jälkeeni luurankoja, jotka jonain päivänä hyökkäävät kaapista ulos väärien ihmisten silmille.
Kaipa se tuosta. Lääkäreillä ei välttämättä ole aikaa tietojasi pläräillä ja riippuu varmaan paikasta ja tilanteesta, kuinka tarkasti tietosi tuonne merkitään.