kertokaa te, jotka olette tulleet liitossanne jätetyiksi, kauanko teillä meni ennen kuin paha olo helpotti. ja oletteko nyt onnellisia?
Oletko onnellinen?
kekkonen
141932
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kaksi vuotta sitten sain tietää miehen toisesta naisesta. Kevääseen asti kuitenkin sinniteltiin saman katon alla ja reilu vuosi sitten keväällä mies sitten muutti uuden onnen luokse. Yli vuosi elämää lasten kanssa ja arki sujuu hyvin. Olen oppinut pärjäämään itsekseni ja löytänyt "meidän tavan elää". Nyt olen oikeastaan ihan onnellinen ihminen. Petetyksi tuleminen satutti tosi paljon, vei itsetunnon hetkeksi ja tuntui, ettei minusta ole enää mihinkään. Mutta päätin nousta siitä; ajattelin että minulla on kuitenkin vielä kymmeniä vuosia elämää jäljellä ja turha tuhlata sitä katkeruuteen ja itsesääliin. Minulla on lapset, koti ja työ; se riittää minulle. Ehkä joskus se uusi onnikin ilmestyy jos on ilmestyäkseen mutta ei onnelliseen olotilaan toista ihmistä tarvita. Se toki lisää sitä onnellisuutta mutta näinkin on ihan hyvä.
lisää sitä onnellisuutta jos löydät jonkun? Minulla erosta kaksi vuotta aikaa ja koen että en tarvitse ketään toista ihmistä tullakseni onnellisemmaksi. Olen aivan varma ettei minua ole tarkoitettu parisuhteeseen.
En tiedä lisäisikö uusi onni onnellisuutta mutta se toisi elämääni sitä mitä nyt kaipaan; keskustelua, kosketusta ja toisen ihmisen (aikuisen) läheisyyttä. Minä olen myös miettinyt ettei minusta taida olla parisuhteeseen tai ainakaan jakamaan arkea ja kotia toisen ihmisen kanssa. Vaikka kieltämättä toinen aikuinen helpottaisi huomattavasti tätä arjen pyöritystä. Onneksi lapset kasvavat ja elämä helpottuu siltä tosin.
voisinko kirjoittaa sulle? Sulla näyttää olevan spostiosoite, ja kohtalosi vaikuttaa vähän kaltaiselleni.
Sähköpostiosoitteeni on tosiaan näkyvissä ja voit kirjoittaa. On minulla aikaa vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia.
en kosketusta,en lämpöä en mitään. On ihanaa mennä illalla nukkumaan omaan vuoteeseen ihan yksin, ilman seksipakkoa tai keskustelua yömyöhään kun nukuttaa ja kasvatusvastuun jaoin 10 vuotta ihan yksin vaikka oli mieskin talossa. Nautin aamuista kun ei tarvitse huolehtia kuin itsestäni ja lapsista. Seksuaalisen halukkuuden olen menettänyt täysin, yrityksiä tämän kahden vuoden aikana on toki seksiin ollut ja loppuun asti vietyjäkin, mutta paskan maku suussa seuraavana päivänä ja vaikka miehessä ei pitäisi olla vikaa (ulkoisestikaan) niin haluan että menee pois, ei soita jne. Tämän siitä saa ilmeisesti kun 10 vuotta on alistettu ja itsetuntoa syöty. Itsetunnossani ei pitäisi olla vikaa, olen kaunis ja fiksu ja omillani toimeentuleva, silti en halua miestä enää koskaan pilaamaan elämääni, ja olen siitä ylpeä.
Kuulostat ihan ex vaimoltani ja tosiaan en ole kyllä koskaan häntä alistanut millään tavalla , ainoa asia mitä kadun että minunkin kohdalleni sattui juuri tuollainen "lussari" nainen ja tein viellä lapsiakin hänen kanssaan. Eli naiset jos parisuhde ei ole teidän juttunne niin älkää edes huijatko miehiä tekemään lapsia kanssanne koska siitähän ei seuraa muuta kuin käsittämätöntä potutusta puolin ja toisin. Ja lopuksi viellä mä vein ex:ältä meidän yhteiset lapsetkin viellä että burning hell sille vaan
Kuule ei exääni kukaan huijannut lasten tekoon, päinvastoin, hänpä se naimisiin vinkui ja perhettä, lapsia, taloja jne. Tämä lussari antoi herralle mitä halusi, nyt elän parasta aikaa ilman tätä narsistista paskiaista, lapsia ei tietysti tapaa kun on tärkeämpäkin puuhaa kuulema. Ja mä lussari hoidan kuiten lapset hyvin.
Minäkin halusisin tietää, kuinka kauan menee että erosta selviää..Erilleen muutosta on nyt puoli vuotta, ja tuntuu että tuska on ja pysyy. Mistään ei tunnu tulevan mitään, vaikka kuinka yrittää. Kaikenlaiset ajatukset, muistot, viha, katkeruus kalvavat mieltä. Joskus mietin, voinko vielä jonain päivänä olla onnellinen. Tuntuu, että tämä kaikki tämä aika menee hukkaan, kun kamppailee yksin eteenpäin ajatustensa kanssa. Voiko erosta tosiaan selvitä ja koska voin onnellinen. En tiedä.
Noin Puolitoista vuotta rypesin surun suossa, kun tulin jätetyksi. Ensimmäisen vuoden olin kuin pahassa unessa. Sitten lähdin etsimään miestä. Ja löysin hänet, kulissiavioliitossaan rypevän miehen lapsen harrastuksen parista.
Onni löytyi, kun uskalsin antaa itselleni luvan rakastua varattuun mieheen ja hän uskalsi kaataa kulissiavioliittonsa. Olemme onnellisia.
tuhosit toisten avioliiton, kun lähdit etsimään miestä. Oli kulissi tai ei niin olivat aviossa. Munahaukka olit ja taidat olla edelleen.
Ei se varmaan asiaa hyväksyttävämmäksi tee vaikka löytyykin lapsen harrastuksen parista!
Kulissi tai ei, aiheutit toiselle saman tuskan, kenties vielä suuremman, mitä itse olet kokenut.
Miehen olisi pitänyt olla miehenmittainen ja ottaa asiat puheeksi vaimonsa kanssa ennenkuin "antaa itselleen luvan", reilua.
sitte vahingon kiertämään,nyt joku muu sai ne sun tuskat onnexolkoon vaan,petoksella alkanut suhde pian se ukkos löytää taas uuden....
pelastit itsesi lisäksi toisen. Paljon on kituvia ihmisiä kulissiliitoissaan, jotka ovat ansainneet parempaa.