Mitä meinaavat naiset, jotka halajavat takaisin exänsä kanssa yhteen? Siis en käsitä. Jos kerran ollaan erottu, ts. huomattu ettei yhteinen elämä toimi eikä siten voi jatkua, niin miksi turhaan yrittää uudelleen. Aika pieni mahdollisuus, että se mitenkään paremmin menisi, ainakaan pitemmän päälle. Turhaan vaan menee hukkaan arvokasta elämää.
Siis mitä?
credence
81520
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
olo alkaa aika pian kyllästyttämään!
On vain tullut tehdyksi temppu, jota mies ei ikinä unohda. Voi toki sanoa antavansa anteeksi mutta...
Mä ainakin kaipaan x:ääni.Oltiin todella nuoria kun seurusteltiin joskus aikoinaan.Vähän väliä on pidetty yhteyttä sen jälkeenkin.Nyt aikuisiällä sitä tahtoisi sitten uudestaan yrittää kun oon huomannut että se mies oli parasta mitä olla voi.Harmittaa vaan ettei sitä silloin tajunnut!!!
Eli siis vanha suola janottaa. :)
Kylhän mä ton itsekin tiesin. Kismittää vaan suuresti tollanen ajattelu, joka on sitäpaitsi aivan helvetin kyynistä.
Ei tulis mieleenkään enää yrittää exän kanssa uudelleen, kyllä se suhde on loppuun kulutettu. Elämä menee eteenpäin...
Mukavuudenhalua? Elämänpelkoa? Yksinäisyyden kammoa? Jäikö asiat sittenkin puhumatta loppuun? Onko aika parantanut haavat ja tuntuisi, että nyt onnistuisi?
Ei sitä vanhemmalla iällä saa vapaasti valita. Uusi on aina jonkun "jätös", jonka joku lennättänyt pellolle ties mistä syystä. Jos syy on tennissukat kirjahyllyssä, nainen alkaa seurustelemaan säälistä.
Tämä tennisukkamies vain on h*****n katkeroitunut, kun on tullut turhaan jätetyksi, ja harvoin osaa lopettaa kostamista ex:lle.
Parisuhdeneuvojat aina kehuvat kuinka moni on onnistunut "sopuerossa", mutta minä tiedän paljon enemmän niitä jotka ovat ostaneet mustan hupun, kirveen ja taskulampun.
Ota vain takaisin, tai jos olet se "uusi", onnea vain ;)
Siinä on se juoni että asiat ovat jääneet kesken. Jos eivät ole niin suhde on loppuunkaluttu ja voi puhtain sydämin siirtyä eteenpäin. Minulla oli oikein todella vaikea ja voimakas nuoruuden ensihumaus jossa sitten tapahtui kaikkea ikävääkin. Arvaa tajusinko olla sen 5-7 vuotta yksin minkä kesti siihen että voi sanoa että "Nyt on se hetki jolloin ei vähemmissäkään määrin enää kiinnosta eikä vaivaa. Samantekevää." Ja arvaa olisiko minun "annettu" olla niin kauan yksin vaikka olisinkin tajunnut ja koittanut selittää? Yhtä voimakas taipumus mun kokemuksen mukaan myös miehillä on päätyä tilanteisiin että uskotaan että voidaan muka muuttaa toinen eikä kertakaikkiaan kuunnella vastaväitteitä. Siitä vaan ei puhuta, aina muka vain naiset ovat "rakastamassa renttuja ehyiksi", no ei pidä todellakaan paikkansa se!
Eli kyseessä on yksinkertaisesti vaikea suhde ja vaikea ero jonka käsittelemiselle ei ole annettu tarpeeksi aikaa.
Oon tutustunut siihen naiseen melkoisesti paremmin, kuin mitä alkuperäisen viestin kirjoittaessani olin tutustunut ja noihan se on kuin sanotkin. Tässä mun (tai meidän) tilanteessa oli niin, että heidän suhteensa oli kaikkea muuta kuin selvä. Nainen oli kyllä jättänyt sen miehen, mutta rakasti häntä edelleen syvästi ja rakastanee nykyäänkin. Mies on kuitenkin tämän naisen mielestä niin sikamainen, ettei haluaisi enää yrittää uudelleen, mutta toisaalta toivoo, että josko se mies muuttuisi.
No mä oon kyllä sun kanssasi ihan samaa mieltä siitä, ettei ne miehet mihinkään muutu ja oon sitä yrittänytkin hänelle vakuutella. Viime sunnuntaina tapahtuikin sitten aika ratkaisevalta näyttävä käänne, kun nainen uskalsi ensimmäistä kertaa sanoa sille paskiaiselle, ettei paluuta entiseen enää ole. Toivon parasta. :| Nainen on kyllä tällä hetkellä aivan paskana, mutta pitkällä tähtäimellä se on varmaan parempi kärsiä vähän aikaa syvästi, kuin riutua ei-niin-syvästi mutta pitkään.
Pyrin tietty olemaan sen naisen tukena, mutta jostain syystä tuntuu ettei hän halua mun tukea. On hän kyllä avautunut mulle todella syvästi heidän suhteestaan ja itkenytkin mun olkapäätä vasten, mutta eilen hän vaikutti todella etäiseltä ja äksyili kun yritin tarjota myötätuntoa. No ihan hyväksi se tapaaminen lopulta kääntyi, mutta ihmetyttää silti se alku, kun aiemmin hän oli avautunut todella avoimesti ja nyt kun on vielä pahempi olo, niin pidetään se sisällä, vaikka haluisin edelleen auttaa. :(