Muutettiin avomieheni kanssa erilleen, kun yhdessä asuminen meni niin ahdistavaksi puolin ja toisin. Jatkuva riitely toi mukanaan lievää uskottomuutta ja hirveitä kriisejä...
Nyt kaikki on paljon paremmin. Kun uskallettiin päästää irti ja luottaa suhteeseemme, asiat korjaantuivat luonnostaan. Saimme takaisin ne ihanat asiat, joiden vuoksi alunperin muutimme yhteen.
Hieman minua kuitenkin häiritsee se,että asumme molemmat kämppiksien kanssa. Omaa kämppistäni en tuntenut entuudestaan, eikä hän sen kummemmin puutu seurusteluumme. Poikaystäväni kämppiksestä on kuitenkin tullut iso osa seurusteluamme. Tuntuu, että seurustelisin myös hänen kanssaan. Kämppiksen kommentit vaikuttavat siihen, milloin tavataan, kuinka kauan poikaystäväni voi puhua kanssani puhelimessa, voimmeko viettää aikaa poikaystäväni kotona... Välillä riepoo riivatusti! Tottakai on hyvä ottaa kämppiskin huomioon, mutta mielestäni se ei saisi vaikuttaa meidän suhteeseemme... Poikaystäväni kämppis on sinällään ihan mukava, mutta hänen voimakas vaikutuksensa poikaystävääni on riesa ja saa minut ajattelemaan kämppiksestä aika ikävästi.
Mitä tehdä? Olen maininnut asiasta poikaystävälleni, mutta hän tietenkin sivuuttaa asian toteamalla, ettei se niin ole tai loukkaantuumalla. Pitäisikö keskustella kämppiksen kanssa vai antaa asian olla? Kuvittelenko turhia ja stressaanko aiheetta?
Nyt kaikki on paljon paremmin. Kun uskallettiin päästää irti ja luottaa suhteeseemme, asiat korjaantuivat luonnostaan. Saimme takaisin ne ihanat asiat, joiden vuoksi alunperin muutimme yhteen.
Hieman minua kuitenkin häiritsee se,että asumme molemmat kämppiksien kanssa. Omaa kämppistäni en tuntenut entuudestaan, eikä hän sen kummemmin puutu seurusteluumme. Poikaystäväni kämppiksestä on kuitenkin tullut iso osa seurusteluamme. Tuntuu, että seurustelisin myös hänen kanssaan. Kämppiksen kommentit vaikuttavat siihen, milloin tavataan, kuinka kauan poikaystäväni voi puhua kanssani puhelimessa, voimmeko viettää aikaa poikaystäväni kotona... Välillä riepoo riivatusti! Tottakai on hyvä ottaa kämppiskin huomioon, mutta mielestäni se ei saisi vaikuttaa meidän suhteeseemme... Poikaystäväni kämppis on sinällään ihan mukava, mutta hänen voimakas vaikutuksensa poikaystävääni on riesa ja saa minut ajattelemaan kämppiksestä aika ikävästi.
Mitä tehdä? Olen maininnut asiasta poikaystävälleni, mutta hän tietenkin sivuuttaa asian toteamalla, ettei se niin ole tai loukkaantuumalla. Pitäisikö keskustella kämppiksen kanssa vai antaa asian olla? Kuvittelenko turhia ja stressaanko aiheetta?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ei kuulosta oikein terveeltä suhteelta. Seurusteletko poikaystäsi kanssa vain seurustelun vuoksi? Liimaudutko lähimmäisiisi ja oletko riippuvainen heistä, etkö osaa tehdä itsenäisiä päätöksi eli päättää itse elämästäsi (puheluiden pituudet ym...).
Entä jo asuisit ihan yksin jonkin aikaa ja miettisit mitä todella haluat.
Ymmärsitköhän varmasti oikein? Eli poikaystäväni kämppiksen kommentit ja vaatimukset vaikuttavat poikaystäväni päätöksentekoon ja siihen, kuinka paljon hän viettää aikaa kanssani, tai milloin voi tavat minut tai soittaa minulle...
Olen toki suivaantunut siitä, että kolmas osapuoli vaikuttaa näin konkreettisesti suhteeseemme, mutta ei kai se minusta läheisriippuvaista tee?
Siis kämppis ei kohdista vaikutustaan MINUUN vaan POIKAYSTÄVÄÄNI.
Sorry, sitten ymmärsin väärin. Eli kommenttini menköön kumppanillesi, vaikkapa sinun kauttasi :)
Kanaattakohan silti sinunkaan roikkua miehessä jos hän on noin riippuvainen jostakin kaveristaan..
Eli olet siis mustasukkainen poikaystäväsi kaverille.
Itse olen ollut ehkä hiukan vastaavassa tilanteessa, mutta siis ns. kolmantena pyöränä. Asuimme siis kaverini kanssa samassa kämpässä hänen seurustellessa. Yhtäkkiä sen huomasin naisen kommenteista, että hänhän on mustasukkainen minulle, ja taisteli koko ajan ajasta poikaystävänsä kanssa minua vastaan. Alkoi vituttaan suunnattomasti koko nainen, ja jos totta puhutaan, niin parilla reissulla kaverini yltyi pettämään naistaan, enkä tosiaan estelläkkään yrittänyt.
Nyt nainen on historiaa, mutta me olemme edelleen ystäviä. Jotenkin en kyllä pysty sympatiaa tuntemaan sinua kohtaan, sillä tuntuu että olet juuri samanlainen nainen..
P.S Pari kuukautta sitten katsoimme poikaporukalla, josta kukaan ei tykännyt tuosta mustasukkaisesta ja kavereista skitsoavasta naisesta, heidän yhteiset kotipornot läpi. Mielipide vahvistui ettei toista ihmistä osaa enää ottaa tosissaan kun on kerran nähnyt siemenen valuvan hänen kasvoillaan.. Ehkä olin nyt hiukan suorasanainen ja pelottelevakin, mutta ota huomioon että jos asutte erillään niin asutte erillään. Ja kun puhuit kuinka poikaystäväsi kämppis vaikuttaa olemiseenne poikaystäväsi luona, niin tottakai se vaikuttaa. Sinä olet vieras siinä taloudessa.
Älähän nyt sekoita minua tuohon kaverisi tyttöystävään. Jooko? Paitsi, että se on kovin yksioikoista, myös epäreilua...
Poikaystäväni kaverit pääsääntöiset pitävät minusta, sillä en ole "skitsonnut" heidän yhteiseisestä ajastaan sen enempää kuin kukaan normaali nainen.
Ja esimerkkinä kerron pari tilannetta:
Keskustelen poikaystäväni kanssa puhelimessa. Kämppis käy vähän väliä komentamassa poikaystävääni lopettamaan puhelun. Kuulen tämän kaiken ja poikaystäväni kommentit ystävälleen. Juttu jää kesken, kun pitää lopettaa. Kämppiksen käskystä (eikä ole yksi ainoa kerta).
Suunnitellaan mukavaa iltaa poikaystäväni luona. Sovimme, että menen hänen luokseen myöhemmin illalla, jotta ehtii hän ehtii viettää aikaa kämppiksensä kanssa. Sitten minulle ilmoitetaankin, että en ole tervetullut, kun kämppis ei yhtäkkiä haluakaan ketään "tyttöjä" heidän kotiinsa. Olen ehtinyt jo tehdä omat suunnitelmani yhteistä iltaa silmällä pitäen ja olo on hölmistynyt. Onhan asunto puoliksi myös poikaystäväni, joten miksi kämpppis saa päättää, kuka vierailee ja milloin?
Tulen poikaystäväni kämppiksen kanssa hyvin toimeen ja hän on myös minun kaverini. Mutta minusta tuntuu, että hän on kovin mustasukkainen ja ehkä kateellinenkin poikaystävälleni. On hän sen sanonutkin, että haluaisi meidän suhteemme etenevän samaan tahtiin omansa kanssa (satunnaista seksiä saman tytön kanssa, muita rinnakkaissuhteita). Ei tunnu kovin kivalta ja vaikka osaankin aikuisena ihmisenä hillitä itseäni, niin kyllä kämppiksen asenteet ovat alkaneet vaikuttaa minunkin käytökseeni...
PS. Jos vihjailet, että olisin mahdollisesti tuo ystäväsi entinen tyttöystävä, niin voin kertoa etten ole. Minusta ei ole ainoatakaan kotipornovideota, jolle jätkät voisivat kimpassa naureskella... En oikein ymmärtänyt pointtiasi tuossa kohdassa.
että olisitte yksi ja sama henkilö, kunhan vain toin ilmi että mustasukkaisuudellasi et ainakaan yhtään sydäntä puolellesi valloita. Puhuit kuinka poikaystäväsi kaveri on se suuri paska ja tyranni, ja sinä ymmärtäinen niinkuin kuka tahansa normaali ja joviaali tyttönen. Epäilenpä että totuus löytyy jostain siitä teidän kahden välistä. Ja luothan jo nyt kitkaa ihmissuhteiden välille valittamalla asiasta suoraan poikaystävällesi, ja epäsuorasti hänen kaverilleen. Sillä usko tai älä, mutta sellaisen pystyy vaistoamaan.
Ja jos poikaystäväsi fiksuna(?) ja vahvana(?) ihmisenä mieluummin viettää aikaansa kavereidensa kanssa entä sinun, niin eikö kannattaisi jo siitäkin tiettyjä johtopäätöksiä vetää. Mutta ehkä naiselle on karvasta tunnustaa häviävänsä toiselle, ja vieläpä toiselle miehelle jolta ei miehensä edes seksuaalista tyydytystä saa, ja helpompaa on kaataa kaikki toisen ihmisen niskaan.
kuule kannattaisi muuttaa yhteen tai erota? Kolmas pyörä on parisuhteessa liikaa.
Selvitetään nyt vielä muutama asia:
1. En puhunut mustasukkaisuudesta, vaan siitä että kämppis vaikuttaa suhteemme käytännönjärjestelyihin. Itsellänikin on paljon ystäviä ja harrastuksia, joiden kanssa menee aikaa. Olemme yhdessä paljon, joten siltä osin kaikki on ok. Mielestäni meidän kahden parisuhteeseen ei tulisi vaikuttaa muiden mielipiteet kuin omamme. Eikä kämppiksellä ole mielestäni oikeutta määrätä yhdessäolostamme; en sietäisi sitä omilta ystäviltäni, äidiltäni tai muiltakaan...
2. En ole puhunut missään vaiheessa, että poikaystäväni olisi paska tai tyranni. Hän on ihana ihminen; ymmärtäväinen ja kiltti. Rakastan häntää suuresti. Älä sekoita omia aivoituksiasi minun kirjoituksiini...
3. Valittamisen ja valittamatta jättämisen välillä on lukuisia keskustelumuotoja. En usko valittamiseen tai nalkuttamiseen, vaan järkevään ja avoimeen keskusteluun. Enkä ole asiasta maininnut edes epäsuorasti kämppikselle. Jos sen teen, keskustelen asiasta reilusti ja suoraan.
4. Ihmissuhteissa ei ole kysmys kilpailusta, jossa olisi häviäjiä ja voittajia. On vain erilaatuisia ihmissuhteita, jotka jokainen arvottaa omalla tavallaan. Jos minua riepookin jonkun ihmisen voimakas vaikutus parisuhteeseemme, ei se tarkoita että poikaystäväni olisi minut hyljännyt.
5. En ymmärrä, miksi puhut koko ajan "valittamisesta" ja siitä, että kaadan kaiken "toisen ihmisen niskaan". Enhän ole sellaista sanonut, etkä mielestäni ole sellaista voinut kirjoituksistani päätellä. Olettamuksia, olettamuksia... Mutta toki olettamuksesi kertovat enemmän sinusta ja sinun toimintamalleista kuin omistani. Kuten sanottua; uskon järkevään ja avoimeen keskusteluun enemmän kuin omien tuntemuksien purkamiseen häijyllä tavalla.
Alkuperäisessä tekstissäni kysyin, kumman kanssa minun tulisi KESKUSTELLA(ei riidellä, valittaa, nalkuttaa tms.): poikaystäväni vai kämppiksen tai ehkä molempien? Ja samoin pohdin sitä, suurentelenko ongelmaa (mikä sekin on mahdollista) vai onko se todellinen. Älä yritä tehdä minusta narttua vain siksi, että omat toimintamallisi ovat kyseenalaiset.
ei tietenkään voi määrätä yhdessäoloanne, mutta teidän on luonnollisesti otettava hänet huomioon mitä ikinä teettekin (muuten seuraa vaikeuksia). Aivan kuten teidän pitäisi ottaa huomioon äitisi, ystäväsi tai joku muu joka sattuu asumaan kanssanne.
Väittäisin, että ko. asumismalli käy hermojen päälle vielä vastaisuudessakin. Tämä siitäkin huolimatta vaikka kämppis olisi mielestäsi maailman 2. mukavavin ihminen.
Olet oikeassa:)