palstan naisille;olisitko Sinä halukas muuttamaan miehesi kotimaahan ja onko tästä edes keskusteltu?Vai oliko homman nimi automaattisesti sulhosi saapuu hyvinvointisuomeen?
Taas kysymys
Aasi007
584371
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 28 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 58
Vanhimmat
ja niin teinkin
sulhosi ole kehitysmaasta....
Entäs sitten? Väitätkö, että jos mieheni olisi kehitysmaasta, en olisi muuttanut hänen kotimaahansa? Luultavasti olet oikeassa. En kovin mielelläni muutaisi maahan jossa en esim. voisi tehdä opintojani vastaavia töitä tai jossa olisi muuten hankala tai vaarallaisa elää. Miksi kukaan niin tekisi?
En ymmärrä mitä haet takaa. Että ihmiset pyrkivät parempaan elämään? Eikö se ole itsestäänselvyys?
kantaan.Ihmiset toki pyrkivät parempaan elintasoon-siinä ei välttämättä ole rakkaudella mitään tekemistä.
Ja ei rakkaudella tai ulkomaalaisen puolison kanssa viihtymisellä taas välttämättä ole mitään tekemistä elintason kanssa.
ja talo mieheni kotimaassa. Asumme osan ajasta täällä ja osan hänen kotimaassaan, joka varmastikin sinun luokituksen mukaan lasketaan kehitysmaaksi.
Kummassa viihdymme paremmin? Hänen kotimaassaan tietysti! Työt ja perhe kuitenkin pitävät meitä kiinni Suomessa - ja kyllähän täällä vielä kesällä kestää, mutta ainakin osaksi talvea on PAKKO päästä pois.
Kuulumme niihin onnekkaisiin, joilla on mahdollisuus elää näin. Entäs miten sinulla, Aasi?
Thaimaalainen tyttöystävä,2 kertaa 3 viikoa vuodessa asun hänen kanssaan sukunsa huvilalla krabissa.Kerran vuodessa hän tulee suomeen.
Emme itse asiassa ole päättäneet kumman maassa asumme jos/kun menemme naimisiin.Vaikka suomi ei mikään paratiisikaan ole,pidän ilmastosta en välttämättä jaksaisi ympärivuotista hellettä.Toisaalta hän rakastaa kotimaataan paljon en ole varma olisiko hän valmis luopumaan siitä ja muuttamaan pohjolaan.
ideaalitilanne, voitte elää osan vuodesta Thaimaassa, osan Suomessa. Hienoa!
Miksi aina samat väsyneet aloitukset.
Entä jos mies on täällä ollut jo töissä silloin kun tavattiin? Jos minulla on täällä opiskelut (en osaa vieläkään bengalia mutta mies osaa suomea aika hyvinkin.) Jos ei käytetä sossua ja eletään ihan normaalisti eikä kumpikaan korosta uskontoaan tai kulttuuriaan (tai no minä tietysti minun maahan tämä on loppujen lopuksi ja minä olen isäntä ja emäntä).
Voisihan sitä muuttaa jos siellä olisi työtä tai opiskelu mahdollisuuksia ja kieli olisi hallussa (siitä kun mies juttelee muiden banglojen kanssa saa jo esimakua miten ikävää olisi olla kieltäosaamattomana vieraassa maassa).
Asiasta on joskus keskusteltu ja olen käynyt mieheni maassa visiitillä. En tiedä onko sinusta joka päiväinen yrittäminen ja leivän tienaaminen (ja siitä leivästä verottaja vie vielä kolmas osan pois) hyvinvointia mutta näillä mennään. Bangladeshissa miehellä olisi mahdollisuus toimia runoilijana ja laulujen sanoittajana, hän saisi leikkiä siskon lapsien kanssa katsoa oman kielisiä ohjelmia, ruoka olisi halvempaa ja yrittäjänä saisi pitää tulonsa. Olisi palvelijoita ja perhe ympärillä (miehen perhe on keskituloisia joten rahasta ei sinänsä tee tiukkaa). Bangadeshissa on kuitenkin vaikea asua korruption, kyttäämisen, turvattomuuden ja tulvien vuoksi.
Sinänsä ymmärrän, että sieltä halutaan Suomeen mutta en halua tänne sieltä loisijoita vaan ahkeria työkykyisiä ja lakia noudattavia, sopeutuvia, veronsa ja rästinsä maksavia ihmisiä, kuten mieheni ja monet muut bangladeshilaiset tuttavani ovat (kaikki eivät ole mutta suurin osa on. Toisin kuin marokkolaisissa ja turkkilaisissa, jotka kylä tekevät pimeitä hommia mutta eivät tule töihin, jos pitää tehdä työsopimus ja sitoutua yritykseen. Mieluummin vain loisivat työttöminä pitkin kyliä naisia iskemässä ja pokeria sossurahoilla pelaamassa).
(minusta verotus on hyvä asia koska se pitää tätä kaikkea hyvinvointia pystyssä mutta kuka nauttii maksaa ylimääräistä kun tietää että jotkut laiskat loiset ja rikolliset saavat varsinaisen edun?)
turkkilainen mies joka kylläkin tekee ihan laillista työtä ja jopa työsopimuskin on tehty. Mutta ethän sinä toki tarkoittanutkaan että tämä kuvaus sopii kaikkiin..
en tietenkään.
Mistä miehestä sinä nyt puhut? Avopuolisosta, Ahmedista vaiko siitä kolmannesta (vai oliko jo neljäskin peräti kuvioissa)?
älä jaaaksa olen vastannut jo tuhannesti että mies on mies ja muut muita. yritä tajuta. Minä olen loppujen lopuksi ennalta arvattava ja looginen kirjoittaja, joka haluaa, että mahdollisimman moni ihminen ymmärtäisi mitä kirjoitan.
En käytä yllättäviä nimityksiä, joita en ole aiemmin jossain selvittänyt. Jos vielä aivot ja ymmärrys pelaa, niin ei luulisi olevan vaikeuksia ymmärtää, että mies=mieheni
ja muut NIMELTÄ TAI NIMIMERKILTÄ mainitut ovat muita objekteja/subjekteja riippuen katsojan näkökulmasta... olen tämän sen verran monta kertaa selittänyt täällä, että alkaa mennä yli normin.
Olisin ja keskusteltiin. Ei ollut homman nimi tuo.
Mekin asumme miehen kotimaassa. Asuinpaikka oli helppo päättää, sillä asuin myöskin täällä jo ennenkuin tapasimme kultani kanssa.
Meilläkin koti Suomessa ja miehen kotimaassa. Suomessa ainoa syy olla on työt ja raha, miehen kotimaassa voimme sekä henkisesti että fyysisesti paljon paremmin! Toivottavasti tulevaisuudessa voimme vain käväistä Suomessa silloin tällöin...
...ihan aasin mieliksi,mieheni kotimaa on "kehitysmaa".
mielistelyä olla vonkaamassa mutta 10 ruusua yrityksestä.
Tätä on udeltu useampaankin kertaan, mutta vastataan edelleen.
En ihan suoriltaan kyllä lähtisi miehen kotimaahan asumaan. Siellä on alallani huono työllisyystilanne ja nekin vähäiset paikat joita jaossa on, menevät varmasti miesvaltaiselle porukalle. Myös kulttuurillinen ympäristö tuntuu minulle sopimattomalta, vaikkakaan en ole maassa edes omin silmin menoa käynyt vielä katsomassa. Puhumattakaan maan hallinnollisesta ja poliittisesta tilanteesta... Varmasti hieno maa turistin silmin ja "sukuloinnin" kannalta, mutta asumista pitäisi miettiä pitkään ja järjestää homma "koeajalla". Kieli olisi ainakin toistaiseksi myös valtava ongelma.
Myöskään miesystäväni ei halua asua kotimaassaan. Hän ei pidä ulkokultaisesta sosiaalisesta kulttuurista eikä uskonnon rajoitteista arjessa. Häntä häiritsee myös suunnattomasti korruptio vaikka osa sen lieveilmiöistä ovatkin hänestä täysin luonnollisia asioita. Huonot asiat tuntuvat painavat vaakakupissa enemmän kuin hyvät, joita toki niitäkin löytyy.
Suomi ei myöskään ole suosikkilistamme yläpäässä, koska oma työllistymiseni mielenkiintoisiin oman alan töihin on täälläkin lähes täysi mahdottomuus. Miehellekään Suomi ei ole se kaikista houkuttelevin paikka lähinnä kielen takia. Mutta hän on sanonut, ettei hänelle olisi mikään ongelma asua Suomessa mikäli minä jossain vaiheessa niin haluaisin tehdä.
Eli kyllä me johonkin hyvinvoivaan maahan tahdomme, mutta se ei tällä kertaa ole Suomi.
Hyvinvointi Suomeen. Tämä on varmaa. En voisi kuvitellakkaan ryhtyväni kotirouvaksi ja jättäväni työt täällä. En usko, että Turkissa saisin koulutustani vastaavaa työtä, ikinä, samalla koko koulutukseni menisi hukkaan. Eläkepäivät on tarkoitus viettää taas siellä. Samoin lomat. Hänen perheensä käy myös visiitillä täällä. Mieheni ei myöskään halua asua Turkissa, koska on kurdi ja kokenut syrjintää, samoin perhe. Hän ei tunne Turkkia kotimaakseen, joten ei ole mitään erityisiä siteitä siihen maahan. Voi tietysti olla mahdollista, että tulemme asumaan tulevaisuudessa jossakin kolmannessa maassa, tästä on ollut puhetta jos hyvä työpaikka löytyy, niin miksi ei.
"Mieheni ei myöskään halua asua Turkissa, koska on kurdi ja kokenut syrjintää, samoin perhe."
Mitäs silmäni näkevätkään. Onko nyt sitten kuitenkin niin, että se ihqu Turkki on Suomea rasistisempi maa ja ihqut turkkilaiset miehet suomalaisia miehiä rasistisempia? Toisaalta, en yhtään ihmettele, että turkkilaiset ovat rasistisia kurdeja kohtaan.
Kurdeista ja heidän asemastaan Turkissa. Kristiina Koivunen on saanut maahantulokiellon Turkkiin, paljastustensa takia.
http://nono.vuodatus.net/blog/387113
Suomenkieliset sivut, sekä kurdien historiaa. Tuo heittosi, että ymmärrät, miksi heitä vainotaan, oli todella järkyttävä ja täysin aiheeton. Lue nämä sivut ja kommentoi sen jälkeen.
http://www.kurdistan.fi/
ja sukurutsausta harrastava kansa ansaitsee kaiken paskan, minkä saavat. No kurdinaisia käy kyllä oikeasti sääliksi, mutta ne miehet vois vaikka hävittää kaasukammioissa. Ei niitäkään pahemmin naisten oikeudet kiinnosta.
Voisi vastata että on myös niitä kurdimiehiä joita kiinnostaa. Kuinka suomalainen mies kohtelee naistaan? Yleiskatsauksen perusteella en haluaisi olla suomalaisen vaimo.
alkaisit ihmettelemään sitä rasistisuutta siinä vaiheessa kun sinulta kiellettäisiin oman äidinkielesi puhuminen julkisesti tai esim. suomalaisten tv-ohjemien katselu oman henkesi uhalla ja ainoastaan sen vuoksi että olet sattunut syntymään tiettyyn kansallisuuteen.
Kyllä turkissa tätä rasismia näkyy ja nimenomaan turkkilaisten ja kurdien välillä. Mutta kaikki eivät ajattele samalla tavalla.
Vaikka en nainen olekaa niin vastaan kuitenkin.
Kyllä olisin valmis muuttamaan, ja olen jo asunutkin joitakin vuosia sitten.
Suomi ei oikeasti ole ihan niin fantastinen maa ettei parempaakin löytyisi.
.on kyll puhuttu kummastakin vaihtoehdosta, ja molemmat ovat vielä auki. Eli olen katsellut työpaikkoja myös mieheni kotimaasta, ei ollenkaan pois suljettu ajatus.
Ja meidän tapauksessamme se olisi melkein helpompi, pidän maasta ja perheeni asuu kuitenkin jo valmiiksi siellä :)
...mietitty molempia vaihtoehtoja.
Ja meidän tilanteessamme ehkä olisi jopa parempi jos muuttaisin mieheni kotimaahan.
Työölistyminen siellä on vaan paljon vaikeampaa kuin täällä, joten jos sen asian saa kuntoon, niin mieluummin niin päin, että minä muuttaisin sinne.
miehelläni ei koskaan ollut mitään hinkua Suomeen, eikä Eurooppaan muutenkaan. Asiasta käytiin keskustelua ja tultiin siihen tulokseen, että minun vuokseni hän tulee, koska itse en siinä vaiheessa ollut valmis vielä lähtemään. Nyt on molemmilla täälä työt, perheenperustaminen ajankohtaista ja muutenkin asiat hyvin. Tarkoitus on tulevaisuudessa tosin viettää aikaa mahdollisuuksien mukaan molemmissa maissa, ja myöhemmin muuttaa pysyvästi. Mieheni kotimaa on siis Turkki.
muutamme pois Suomesta. Hänen kotimaansa on yksi vaihtoehto, mutta todennäköisempi on Sveitsi tai Saksa.
Kun 6 vuotta sitten tapasimme, länsiafrikkalainen mieheni oli asunut Suomessa jo 10 vuotta. Hänellä on täällä lapsia sekä 3 sisarusta perheineen. Tämä on nyt hänen ja hänen perheensä kotimaa.
suomi ei ole edes hyvinvointivaltio niin kuin sä luulet ja moni muu hörhö
ei tarkoita sitä, että muut pahoinvoisivat. suomi on lähes millä mittarilla verrattuna tahansa paratiisi verrattuna teidän äijienne kotimaihin.
Asuin jo valmiiksi miehen kotimaassa, eikä Suomeen muutto houkuttele meitä pätkääkään. Joku toinen tietysti repii ilonsa irti siitä, että saa jonottaa tuntikausia alehintaan terkkarissa, mutta se ei ole meidän juttu. Me maksamme mielummin yksityistä sairasvakuutusta ja nautimme samalla alhaisemmasta verotuksesta, paremmasta palkasta ja mukavammasta elinympäristöstä.
Jos jonkun muun tilanne on sellainen, että Suomi on monista syistä pariskunnalle se parempi vaihtoehto, niin siitä vain. Jokainen pyrkiköön parantamaan elinolosuhteitaan, niin minäkin olen tehnyt, joten en lähtisi ketään samasta syystä arvostelemaan.
Jokaisella on oikeus toivoa parempaa elämää ja elää siellä missä hyvältä tuntuu. Tuskinpa kukaa iloitsee jonottamisesta yhtään missään, mutta elämässä on tehtävä valintoja niistä seuraukset joiden kanssa on elettävä. Suomessa voi valita jonottaako vai ei. Meillä on mahdollisuuksia:)
Emme ole keskustelleet muuttamisesta miehen kotimaahan, lomamatkoista kylläkin. Itse en ole vielä edes käynyt Gambiassa mistä mies on kotoisin, mutta kuulemani perusteella sinne vois hyvinkin muuttaa.
En kuitenkaan vielä noin kymmeneen vuoteen muuttaisi afrikkaan koska lapseni ovat täällä syntyneet ja kasvaneet ja heidän koulunkäyntinsä on kesken.
Taalla ollaan, eli kylla muutin miehen perassa hanen kotimaahansa. Ei ole aina helppoa sopeutua todella toisenlaiseen kulttuuriin, mutta kyllahan sita parjaa jos haluaa. :)
siis?
Eli taalla kaukana etelassa. :)
Puolestasi. Elama on tosiaan jakanut todelliset hanttikortit jos olet joutunu tyytymaan intialaiseen ja vielapa jostain etela-Intiasta. Ainoa plussa siita etta olet muuttanut sinne etka raahannut aijaa KELAn leipiin.
Lukuunottamatta pienia epakohtia, kuten vaikkapa satunnaisia sahkokatkoksia, elama on erittain mukavaa taalla lampimassa, ainakin meidan perheelle. Suosittelen! Raha riittaa ihan eri tavalla kuin suloisessa Suomessamme, joten elintaso on paljon korkeampi kuin kotomaassani. Etela-Intia on myoskin rauhallisempaa aluetta kuin Pohjois-Intia, joten ei tarvitse kyhnata esimerkiksi Pakistanin kyljessa. :) Mutta toki jos olisin jonkun riksakuskin vaimo, ei elo olisi kuin silkkia vain. Toisaalta riksakuskia tuskin olisin tavannut maailman turuilla, kuten meidan tapauksessamme kavi - tavattiin kolmannessa maassa ja siella myos avioiduttiin.
Myos kurjuudesta ja koyhyydesta jota on joka puolella. Kerro kadulle paskantavista ihmisista. Kerro loyhkasta, joka on kaikkialla. Kerro myos rikkaiden asenteesta koyhia kohtaan.
Intia on yksi maailman köyhimmistä, paskaisimmista ja korruptoituneimmista maista, mutta se ei silti estä olemasta onnellinen suhteessa intialaiseen.
Muutin mieheni kotimaahan jo ennen kun hänet tapasin. Jossain vaiheessa oli keskustelua myös Suomeen muutosta, mutta ei se koskaan ole ollut kovinkaan realistinen vaihtoehto, etenkään miehelleni. Vaikka monien mielestä ehkä jossain "kehitysmaassa" (eli Suomea huonommassa/köyhemmässä) asummekin, on meillä täällä asiat kuitenkin paremmin kuin Suomessa asuessa olisi, uskoisin.
Hyvin vaikea kuvitella että minua saisi pois Suomesta..paitsi lomailemaan. Ja me siis olemme tavanneetkin täällä, että ei onneksi ole tarvinnut kummankaan "raahata" kumpaakaan mistään minnekkään..
Ja eikös turkkilaisesi hakenut Suomen kansalaisuudenkin viime keväänä? Kauan siihen menikään, 40 päivää? Niin hyvin on teillä asiat! :D
Oletkohan oikein itse tajunnut tilannettasi...? Opintonsa keskeyttänyt lähiövosu synnyttämässä avioliiton ulkopuolista lasta turkkilaiselle tarjoilijalle... Ei kuulosta puhtaaksi kirjoitettuna kovin mahtavalta tulevaisuudennäkymältä, eihän? Näinkö ajattelit nuorempana elämäsi menevän?
Ihan nyt ulkopuolisena asiaan sanon, että oletpa sinä katkera ja ilkeämielinen. Et voi mistään tietää toisten elämän kulkua kun tuskin tiedät omaasikaan kovin pitkälle. Sen verran "ennustajaa" minussakin on, että uskallan ehdottaa sinulle itsetutkistelua paremman tulevaisuuden saamiseksi itsellesi;)
Ei tartte olla kovinkaan kummoinen ennustaja, jos näkee Babylousin tulevaisuuden melko ankeana...
"Ei tartte olla kovinkaan kummoinen ennustaja,..." Siinäpä se tuli, ei kummonen ennustaja vaan ilkeömielinen ihminen. Sellanen sitä pitää olla;)
Olen asunut mieheni kotimaassa muutaman vuoden. Nyt olemme asuneet täällä noin kolme vuotta.
ja olen sen jo tehnytkin :)
Taidatkin olla palstan ainut mokunmorsio, joka näin on tehnyt (toki tekin hoiditte ensin ns. takaportin kuntoon Suomessa). Mistäköhän tämäkin kertoo... ;)
Muutin Intiaan miehen perassa, etta on meita muitakin jotka ovat ulkomailla ns. huonompiosaisessa maassa. Me ei olla edes ikina asuttu Suomessa.
Siellä on kämpät nii kalliita ja hinta-laatusuhde paska. Saat ok kämpän tonnin kk-vuokralla..(!!)
Toki palkat on paremmat siellä mutta en osaa kuvitella minkälaisiin hommiin siellä pääsisin..
Paikka siis Lontoo.
muutosta miehen kotimaahan ja se taitaa olla jopa hyvin todennäköistä tässä muutaman vuoden sisällä.
Kun menin naimisiin ulkomaalaistaustaisen miehen kanssa ,tottakai muutan hänen kotimaahansa asumaan.
Olisin mennyt naimisiin Viikingin kanssa ,jos olisin halunnut jäädä Suomeen.
Nämä asiat on tehtävä itselleen selviksi ,ennen kuin edes harkitsee ulkomaalaistaustaista puolisoa.
Jos saamme lapsia, lapset kasvatetaan miehen kotimaassa, jään mielellään kotirouvaksi.
Kyllä olin valmis muuttamaan, ja asiasta on moneen otteeseen keskusteltu, eniten tietty silloin, kun mietimme, että kumpi muuttaa ja kumpaan maahan. Tulevaisuus näyttää, missä tulemme asumaan valmistumiseni jälkeen. Molemmat maat mielestäni ok asuinpaikkoja.