miksi

Saman koin minäkin,enkä enää vaan jaksanut,joten otin ja lähdin.Kaduttaa ja itkettää toisinaan,et teinkö sittenkään oikein,yleensä aina silloin kun hyvät hetket tulee mieleen ja ikävä yllättää.
Meilläkin yhteisiä lapsia 3kpl,jotka tietenkin otin mukaani.

En tiedä oliko nuori parempaa,vai mikä tuli.. Vei minun nuoruudestani parhaimat vuodet.(mies minua kaksi vuotta nuorempi) Itse olen 29v.ja vaihtoi monien pettämisien jälkeen 10v.nuorempaan.

Siis ensin petti useamman kanssa ja yritin antaa anteeksi,siinä onnistumatta,mutta kappas samana iltana,kun muutimme lasten kanssa pois oli tämä uusi siippa hänen kanssaan meillä kotona,vaikka asunnossa olikin vielä minun ja lastenkin tavaroita.Eli jotenkin arvattavissa ettei se sekään ollut sen illan löytö vaan tod.näköisesti jo pidempään ylläpidettyä tavaraa,

Samana päivänä kun lähdin,hän meidän lähtiessä itki meitä vielä jäämään,mutten enää pystynyt ja tosiaan illalla ääni kellossa kun tämä uusi oli paikalla,oli äänikin kelllossa ihan erilainen.
Nyt aikaa on kulunut 1,5kk ja enääpä ei oikeastaan edes puhuta,mikä sekin sattuu.Ainoastaan eilen soitti ja vittuili jostain vanhoista laskuista.Haukkuu minua tieten tahtoen puhelimessa silloin kun tämä uusi on siinä rinnalla.

Alussa soitteli jonkin verran päivisin töistä ja sanoi ikävöivänsä,mutta tosiaan aina sama juttu sen haukkumisen kanssa kun tämä toinen oli paikalla.

Välillä tuntuu ettei tätä jaksa,mutta kun itken kun itkettää ja koetan itse vahvistaa itseäni,tutustua omiin heikkouksiini ja vahvuuksiini,huomaan päivä päivältä tulevani vahvemmaksi aina jossain kohtaa.
Kaksi kertaa olen tämänkin tapauksen takaisin ottanut,eikä ole muuttunut.Nyt olen kuitenkin päättänyt et kolmatta kertaa ei enää tule.Ihmisenä,äitinä ja vaimona koen tulleeni kohdelluksi todella väärin.Olen itse hyvin lojaali ja tein kaikkeni perheeni eteen.Ehkäpä juuri siksi minua olikin niin helppo pitää itsestäänselvyytenä ja varmaan luottaa siihen edelleen että jos huonosti käy,on minun luo helppo palata kotiin.Toivon vain,että jos niin taas käy,et olen saanut koottua itsenii jo täysin kokonaiseksi,etten varmasti haurahda heikkona hetkenä hänen hömpötyksilleen,koska ei kissakaan karvoistaan pääse..
Voimia sinulle,et ole yksin.

oli varmaan syynsä. Ei niistä ole väliä. Tosiasia on se, että joskus (oikeastaan melko usein) suhde vaan päättyy, vaikka molemmat ovat hyviä ihmisiä: Eivät vain enää sovi toisilleen!