Hei vaan,
olen todella hankalassa tilanteessa, jota vastaan haluan taistella. Olen ollut puolisoni kanssa useamman vuoden yhdessä ja asumme yhdessä kahden kaverimme kanssa. Toinen kavereista ei ole juuri ikinä paikalla, pitää huonettaan lähinnä varastona, eli asumme siis oikeastaan kolmistaan. (me miespuolinen kaveri) Kyse ei ole nyt mistään teini kimppakämpästä, vaan olemme kaikki liki kolmikymppisiä.
Minulla ei ole ollut minkäänlaista vehtausta mieheni kaverin kanssa, juttelemme ja kokataan yhdessä. Mieheni on aika paljon kotoa pois työn takia, mutta emme ole todellakaan touhunneet mitään. Hänen kaverinsa ei ole yhtään sellaista "iskijä-tyyppiä."
Kun aloimme seurustelemaan mieheni kanssa, meillä molemmilla oli sellainen menovaihe päällä ja kulutimme aikaa baarissa todella reippaasti. Kolme vuotta sitten elämäntyylini muuttui täydellisesti - nyt rakastan liikuntaa ja koti-iltoja ystävien kanssa, juhlin todella harvoin. Mieheni sen sijaan tykkää viettää aikaa baarissa, eikä liikunta hirveästi kiinnosta, jos mmeillä olisi yhteistä aikaa, hän yleensä touhuaa jotain muuta.
Olen alkanut tuntemaan vetoa mieheni kaveriin, koska hän on aivan päinvastainen tyyppi kuin mieheni. Jotenkin, kun itse olen muuttunut ja kasvanut, kun elämässä eri asiat ovat tärkeitä kuin aikaisemmin, haluaisin kumppanini "kasvavan" mukana. Kämppikseni ei tiedä tunteistani mitään, enkä aio niistä sanoa. Joskus hän on saanut minut kiinni pidemmästä tuijotuksesta... Joskus minusta tuntuu, että hänelläkin voisi olla jotain tunteita. Viime viikonloppuna olimme kotona kolmisin, teimme ruokaa ja vietimme kivaa iltaa (mieheni oli pois). Juttelimme todella paljon, mutta kun mieheni tuli paikalle, kaikki loppui. Hän lopetti minulle puhumisen, niinkuin minäkin hänelle.
En haluaisi pettää miestäni edes ajatuksissani, mutta välillä tämä hiljaisempi mies kiinnostaa liikaa. Meidän pitäisi varmaan muuttaa erilleen, mutta se ei tällä hetkellä ole mahdollista.
Oletteko olleet vastaavassa tilanteessa? Miten olette kuolettaneet tunteenne? Voiko suhde toimia, jossa elämänarvot ovat muuttumassa puolisoiden kesken toisenlaisiksi?
olen todella hankalassa tilanteessa, jota vastaan haluan taistella. Olen ollut puolisoni kanssa useamman vuoden yhdessä ja asumme yhdessä kahden kaverimme kanssa. Toinen kavereista ei ole juuri ikinä paikalla, pitää huonettaan lähinnä varastona, eli asumme siis oikeastaan kolmistaan. (me miespuolinen kaveri) Kyse ei ole nyt mistään teini kimppakämpästä, vaan olemme kaikki liki kolmikymppisiä.
Minulla ei ole ollut minkäänlaista vehtausta mieheni kaverin kanssa, juttelemme ja kokataan yhdessä. Mieheni on aika paljon kotoa pois työn takia, mutta emme ole todellakaan touhunneet mitään. Hänen kaverinsa ei ole yhtään sellaista "iskijä-tyyppiä."
Kun aloimme seurustelemaan mieheni kanssa, meillä molemmilla oli sellainen menovaihe päällä ja kulutimme aikaa baarissa todella reippaasti. Kolme vuotta sitten elämäntyylini muuttui täydellisesti - nyt rakastan liikuntaa ja koti-iltoja ystävien kanssa, juhlin todella harvoin. Mieheni sen sijaan tykkää viettää aikaa baarissa, eikä liikunta hirveästi kiinnosta, jos mmeillä olisi yhteistä aikaa, hän yleensä touhuaa jotain muuta.
Olen alkanut tuntemaan vetoa mieheni kaveriin, koska hän on aivan päinvastainen tyyppi kuin mieheni. Jotenkin, kun itse olen muuttunut ja kasvanut, kun elämässä eri asiat ovat tärkeitä kuin aikaisemmin, haluaisin kumppanini "kasvavan" mukana. Kämppikseni ei tiedä tunteistani mitään, enkä aio niistä sanoa. Joskus hän on saanut minut kiinni pidemmästä tuijotuksesta... Joskus minusta tuntuu, että hänelläkin voisi olla jotain tunteita. Viime viikonloppuna olimme kotona kolmisin, teimme ruokaa ja vietimme kivaa iltaa (mieheni oli pois). Juttelimme todella paljon, mutta kun mieheni tuli paikalle, kaikki loppui. Hän lopetti minulle puhumisen, niinkuin minäkin hänelle.
En haluaisi pettää miestäni edes ajatuksissani, mutta välillä tämä hiljaisempi mies kiinnostaa liikaa. Meidän pitäisi varmaan muuttaa erilleen, mutta se ei tällä hetkellä ole mahdollista.
Oletteko olleet vastaavassa tilanteessa? Miten olette kuolettaneet tunteenne? Voiko suhde toimia, jossa elämänarvot ovat muuttumassa puolisoiden kesken toisenlaisiksi?
Vastaukset 2
Vanhimmat
sama tilanne yhen tyypin kans. ei asuta yhessä, ei mitn sen suuntaista, mut tavataan usein ja meillä synkkaa loistavasti. on ihan eri luontoinen kuin oma mieheni... en tiä miten saan ajatukset pois hänestä...
Miksi ne tunteet kuolettaa pitäisi? Miksi tunteesi olisivat jotenkin vääriä ja tarpeen tulla peitellyiksi? Tuollaisessa haiskahtaa tyypillinen selkärangaton pettäjämentaliteetti. Ei uskalla olla oma itsensä joten ajautuu pettämään; ainakin sisimmässään, ehkä fyysisestikin.
Henkkoht saisin omantunnontuskia tuosta että havaitsisin lakkaavani keskustelemasta jonkun kanssa puolison saapuessa paikalle. Kokisin että nyt minun on aika ottaa itseäni niskasta ja suoraan sanoa että sori mutta tykkään enemmän jostakusta muusta. Mielestäni pettämistä on se että antaa jonkun luulla jotain muuta kuin mitä asioiden todellinen tila on, kun tällä jollakulla olisi kaikki oikeus tietää totuus. Konkreettiset asiat, kuten toisen kanssa sänkyyn päätyminen, ovat vain tuon pettämisen seurauksia.