Minä olen ollut 10 v naimisissa ja lapsiakin on.
En ole koskaan tuntenut itseäni yksinäisemmäksi.. mies ei kosketa, kourii kyllä jos haluaa touhuta peiton alla, mutta ei kosketa, ei hyväile. Siis ihan suoraan työntää kätensä jalkojen väliin tai rintoihin. Sitten vielä ihmettelee miksi en oikein syty. Olen suoraan antanut ohjeet, mihin ja miten koskettaa, muttei se älyä!!
Ei koskaan sano kauniisti, ei pidä puoliani, ei osta lahjoja vaikka en kaipaa mitään kallista, jotain pientä edes.
Joskus leipoessa haaveilen, että joku tulisi takaapäin ja sipaisisi niskaa, suukottaisi päätä ja sanoisi että näytän kauniilta.. :)
Kaivautuisi peiton alla viereeni, suukottelisi ja koskettaisi ensin kaulaan, siitä käsivarteen ja kohti rintaa.. hiljaa ja hitaasti nauttisimme toistemme ihosta ja sitten siitä muusta :)
Voi että, onko joku muu jonka roppa joskus huutaa kosketusta ja hellyyttä??? Kun sais olla LÄHELLÄ!!
Tämmöstä täällä sohvan pohjalla mietin ja kai vois sanoa että puutteessa :)
En ole koskaan tuntenut itseäni yksinäisemmäksi.. mies ei kosketa, kourii kyllä jos haluaa touhuta peiton alla, mutta ei kosketa, ei hyväile. Siis ihan suoraan työntää kätensä jalkojen väliin tai rintoihin. Sitten vielä ihmettelee miksi en oikein syty. Olen suoraan antanut ohjeet, mihin ja miten koskettaa, muttei se älyä!!
Ei koskaan sano kauniisti, ei pidä puoliani, ei osta lahjoja vaikka en kaipaa mitään kallista, jotain pientä edes.
Joskus leipoessa haaveilen, että joku tulisi takaapäin ja sipaisisi niskaa, suukottaisi päätä ja sanoisi että näytän kauniilta.. :)
Kaivautuisi peiton alla viereeni, suukottelisi ja koskettaisi ensin kaulaan, siitä käsivarteen ja kohti rintaa.. hiljaa ja hitaasti nauttisimme toistemme ihosta ja sitten siitä muusta :)
Voi että, onko joku muu jonka roppa joskus huutaa kosketusta ja hellyyttä??? Kun sais olla LÄHELLÄ!!
Tämmöstä täällä sohvan pohjalla mietin ja kai vois sanoa että puutteessa :)
Vastaukset 31
Vanhimmat
Ei kaikki naisetkaan osaa sitä taitoa vaikka se iho siinä vieressä kuinka huutaisi kosketusta. Mihin sellainen koskettamisen taito ihmiseltä katoaa pitkissä liitoissa, se on aika omituista kun kuitenkin useimmiten se parisuhteen alussa on olemassa molemmilla osapuolilla.
Ollaan oltu kimpassa 30v. Enkä tuskin koskaan ole tuntenut enempää yksinäisyyttä kun nyt. Vaimolta ei saa kosketusta ,ei pientä hipaisua, suudelmaa joka tulee sydämestä.
Nainnin on oltava pikanainti, ilman lämmittelyä, kosketuksia. Suoraan vaan asiaan. Olen myös koettanut neuvoa ja pyytää neuvoja kuinka..
Joskus ruokaa laitellessa haaveilen saavani edes pienen hellän kosketuksen, turhaan saan kuitenkin aina odottaa.
Nyt taas tuntuu että enenpää en enää jaksa. Kaksi viikkoa on pihdannut, sanomalla kuitenkin. Että nai vaan "musta ei kuitenkaan tunnu hyvältä" periaatteella. Sit se makaa kuolleena silmätkin kiinni ja odottaa. Alkaa tuntumaan tosi kiihottomalta eikä enää edes kiinnostakaan.
Tais päästä tavoitteeseensa seksin lopettamisessa. Kuinka käy sitten parisuhteen, tuskin hyvin.
Mikäs sen otollisempi maaperä jos toinen todellakin silmät kiinni odottaa?
Hyväile niin kauan että tuntuu hyvältä. Mikäs sen estää?
Noi pikanaintijutut on jus niille jotka EIVÄT osaa rakastella todellakaan. yök. joo. turha sit on valittaa kun toinen joutuu vain kärsimään...
Tuskin olet ainoa..
Muistan kuinka aikoinaan toin kukkia kerran pari kuukaudessa. Lahjat oli yllättäviä joskin rahallisesti pieniä. Halasin päivittäin ja muistan mukavat keskustelut ja kinaamiset, rakastelua oli säännöllisesti luonnossa ja sisällä. Kynttilän valossa syötiin ja juotiin viiniä..taisi olla joskus yhteisiä haaveitakin tulevaisuudesta. Oli helppoa osoittaa aitoa ihailua naistani kohtaan. Nyt on silloinen tulevaisuus nykyisyyttä ja ero on melkoinen. Ehkäpä kaikki mukavat muistot haluavat tulla eletyksi uudelleen jääden odottamaan uutta muistelua...
ukoilla kun ei osata eikä ymmärretä rakastaa
Ulkoiset merkitkö vain on rakkautta?
johtuu, että kummatkin puolisot valittavat tuosta samasta asiasta jatkuvasti. Puolisolta ei saa lämpöä, kosketusta ja huomiota. Mahtaakohan sinunkin puolisosi ajatella teidän suhteestanne samalla tavalla?
puhunut asiasta moneen otteeseen ja kymmeniä kertoja olen sanonut mistä se minun roppa syttyy siellä vällyjen alla, mutta .. ei se kai älyä, suoraan asiaan vaan.
Toki voi olla että hänellä ei ole mitään haluja edes huomioida minua..
Tässä kun luin noita miesten kirjoituksia, niin tuli mieleen, että tyhmät naiset eivät ymmärrä hyvän päälle joten kai mulla on sitten tyhmä mies ..
Minäkin mietin juuri noita samoja asioita. Kaipasin mieheni kosketusta ja hellyyttä - en pelkkää suoraa toimintaa ja naimista. Lopulta puhuin asioista, neuvoin jopa. Ei vaikutusta. Sitten mietin, että miten oikein itse käyttäydyn. Olin tyhmä, kun en tajunnut, että en ole sen parempi. Ehkä vähän, koska joskus halasin ja pussasin, otin kädestä, mutta en muuten...Odotin vaan itsekkääsi häneltä huomiota, hellyyttä ja kosketuksia ITSELLENI. Niinpä en enää asiasta liikaa puhunut, en vaatinut vaan otin läheisyyttä. Aloin hymyillä enemmän, puhua kaikenlaisista asioista, menin viereen, kainaloon, hivelin häntä, hieroin häntä,yllätin hänet uusilla ruoilla, laitoin kynttilät ja musiikin...Välillä hän ei otttanut lähelle, ei koskenut, mutta joskus otti. En luovuttanut, vaan menin vaan lähelle, sipaisin poskea, kun hän keitti kahvia tai teki ihan mitä vaan. Taputin pyllylle, kutitin kainalosta...Kerroin miten söpö hän on..Kehuin lihaksia jne. Kun hän tuli töistä, halasin lujaa ja olin iloinen. Pikkuhiljaa mieheni sitten avautui kuorestaan, hymyili takas, halasi takas, juttelee rennommin, ottaa lähelle, koskettelee pitkin päiviä; niskaani, poskiani, kaulaani, rintojani, takapuoltani...ja seksiä saan enemmän ja paremmin:)
Kärsivällsyyttä ja tekoja. Ei valituksia ja odottamista. Ole iloinen, älä nyrpeä. Ole varma, että olet kaunis ilman sanojakin. Näytä sisäinen kauneutesi. Nauti elämästä ja näytä se. Se tarttuu.
Kun on kauan yhdessä, sitä tottuu toiseen. Aina ei tiedä mitä tahtoo ja mitä toinen tahtoo, koska ei enää jaksa puhua, kertoa tunteita. Kumpikin voi kaivata toista, mutta ei löydä sanoja tai tekoja ilmaista sitä. Sitä jotenkin kasvattaa muurin. Arki vie paljon energiaa eikä jaksa vatvoa parisuhdetta. Kumpikin ajautuu erilleen ja tulee yksinäiseksi.
Kuitenkin sitä kaipaa toista ihmistä, sitä omaa rakasta. Yhdessä voi olla yksinäinen.
Tällöin pitää hälytyskellot soida. Suhdetta pitää hoitaa, molempien. Jos toinen ei jaksa tai osaa, niin toisen on se tehtävä ja saatava toinenkn tajuamaan, että se on yhteinen juttu.
Mutta pelkkä kosketus ei auta. Keskustelu on parasta. Se lähentää. Samoin yhdessä touhuaminen. Kun toisen kanssa tahtoo olla ja tehdä asioita, niin häntä tahtoo myös koskea ja rakastaa, rakastella.
Pikkuhiljaa hyvää tulee, usko pois. Älä luovuta.
Et ole ainoa nainen, joka nurisee tuosta aiheesta.
Melkein kaikki samaa jankuttavat.
Mutta mistä mies tietää, mitä on tehtävä, siis mitä kohtaa on kosketeltava, silitettävä, taputettava, miten pehmeällä otteella koskettava ja miten pitkään?
Onko se 10 sekuntia vain 10 minuuttia. Pitääkö silittää hiuksia, rapsuttaa leuan alta, suukkoa antaa nenän päähän, taputtaa peppua, silitellä olkavartta, hieroa niskaa, suukotella polvia, haukata varpaita, taputtaa hartioita?
Milloin ja mitä kohtaa ja miten pitkään? Joskus tuosta, ei muualta, joskus toisesta paikasta ja pitempään kuin eilen? Kuka naisen ajatuksista voi tietää, kuka aavistaa, mitä nainen toivoo?
Mies on kiinnostunut vain siitä yhdestä paikasta jalkojen välissä, sinne on autuus päästä. Turha vinkua kosketuksia muualle, mies ei niistä itse nauti. Ajanhukkaa vain.
mieheni taitaa siis kuulua tähän kuvailemaasi poppooseen!! Ilmankos olen turhaan näyttänyt, sanonut ja yrittänyt antaa esimerkkiä..
Minä kaipaan ilmeisesti mieheltäni eri asioita kuin hän naiselta, tai on valmis naiselle antamaan!
Siis onko ratkaisu vaihtaa miestä? Etsiä sellainen jonka kanssa kemiat kohtaa..
Minä olen monta vuotta jo ollut se suhdetta kohentava osapuoli. Olen huomioinut, keskustellut ja sovitellut. Yrittänyt tehdä toiselle olon mukavaksi.. mutta kun sitä tekee 2 tai 3 vuotta, alkaa usko loppua ja hiipii jo pikku epätoivo kohta.. vieläkö monta vuotta kannattaa yrittää??
En minä aina jaksa, kun toinen ei ÄLYÄ!
Minä olen ihan kaunis nainen, huolehdin kodista ja lapsista. En ole mustasukkainen tai kahlitseva. Pirteä, iloinen ja empaattinen, tulen kaikkien kanssa hyvin toimeen. Mutta minä lakastun kohta, pikkuhiljaa ja hiipien ja tuntuu, että niin sanotusti menee hyvä nainen hukkaan :)
Monta naista on mennyt hukkaan, jokaista kohti yksi mies. Naiset usein löytävät uuden, joskus sellaisen, joka koskettelee, mutta vääristä paikoista ja väärään aikaan.
Erään naisen suusta tuli vuolaasti kitkerää ja synkkää muistelua miehestä, joka oli kylmä, ei kosketellut. Kun yritin toimia koskettelijana, hän työnsi kättäni pois, koska OTAKSUI MINUN JUURI SILLÄ HETKELLÄ HALUAVAN YHDYNTÄÄ. Kun liikennevaloihin pysähdyimme, hän KIELSI MINUA PITÄMÄSTÄ KÄTTÄ OLALLAAN IHMISTEN NÄHDEN. Kun bussissa vierekkäin istuessamme hieraisen hänen polviaan, hän punastuneena TORJUI KOSKETTELUN. Kun hän kastiketta hämmentäessään sai taputuksen pepulleen, hän KIELSI TAPUTUKSEN, KOSKA SE VAIN HÄIRITSI HÄNTÄ. Kun liityin keittiön siivottuani hänen seuraansa katsomaan romanttista elokuvaa ja otin hänet kainalooni, HÄN RIMPUILI IRTI, KOSKA HALUSI OLLA VAPAA ja KAINALOSSANI OLISI KUUMA.
Kun tätä torjuntaa jatkui 2 vuotta, olin kypsä.
Nyt olen ylikypsä.
ole se, että itse olet mielestäsi hellä - niinkuin sinä asian käsität? Oletko ikinä kysynyt naiseltasi, minkälaisesta kosketuksesta hän itse pitää vai oletatko automaattisesti että hänen tulee pitää sen ja senlaisesta, koska sinäkin pitäisit tai sinun entiset kumppanit ovat pitäneet?
Ei ole miinus vaan plussaa miehisyydelle. Kukaan ei voi päättää toisen puolesta mikä tälle on parasta, ilamn etä vaivautuu edes sen verran välittämään että kysyy asiaa.
Minulle on reikä ollut aina tärkeä mutta en ole voinut unohtaa reunojakaan..mutta tee tavallasi. Ilmaus oli karkea mutta olkoon...
sille toisellekin osapuolelle voi jättää vastuuta sen verran, että edes vaivautuu sanomaan, mistä ei tykkää ja mitä haluaa.
Saattaa silti olla, että hän ei tarvitse sitä huomiota enempää kuin sen, että joku joskus vähän koskee ja sen voi työntää pois.
ennen kuin kosketan, kun mieleni tekee, kun oletan tilanteen sellaiseksi, että se naisesta saattaisi olla miellyttävää, pitäisi esittää kysymykset:
- saanko koskettaa kohtaan x, pitäisitkö siitä?
- millä tavalla toivot minun koskettavan?
- kauanko tahdot kosketuksen kestävän?
- haluatko että samalla lepertelen jotakin aitoa?
- ellei nyt sovi, milloin sopisi?
- ellei nyt tavalla y kohtaan x, minne sitten?
nuo kysymykset. Jos et saa turpiisi, niin hän ehkä tajuaa, kuinka vaikeaksi asian tekee sinulle. Kannattaa kuitenkin kysyä pienen välimatkan päästä.
Osalle miehistä hellyys on tekniikkalaji... Luulisi, että hellyys tulee luonnostaan silloin kun rakastaa, mutta ei. Tässä siitä hyvä esimerkki.
Tuossa edellä kerroin kohtalostani, kun minulle luonnostaan tuli tarve osoittaa naiselle myös kosketuksin, että pidän hänestä, nautin hänestä, nautin katselemisesta, kuuntelemisesta, nautin hänen vartalostaan, nautin hänen ajatuksistaan, sikäli kun hän niitä paljasti ...
Luontevasti mielestäni monissa eri tilanteissa päädyin pehmeästi koskettamaan, en tungetellen, en karkeasti, en hätäisesti, vain lempeästi niin hyvin kuin osasin ... ja torjutuksi tulin.
Siihen lakastui luonnollisuus. Tekniikkaa olisi tarvittu kaiketi sitten, kun olisin kysellyt saanko ja miten ja missä ja koska ja kauanko ...
Nyt vasta luin sen edellisen tekstisi. Nainenhan oli ihan vääränlainen sinulle. Ei me kaikki naiset kuitenkaan olla samanlaisia, uskothan sen?
Pusu poskelle!
Tämä keskustelu on jakautunut kahteen linjaan. Naiset valittavat, ettei mies edes kosketa, ja miehet kun puolustautuvat, annetaan ohjeeksi jopa kysymysten esittäminen tavasta koskettaa jne.
Vaikka niin monet naiset uikuttavat siksi, ettei mies puhu eikä pussaa, ei kerro tunteistaan, ei kiitä ja kehu, ei kannusta, ei lohduta, ei näytä edes iloista naamaa, ei huomaa naisen uusia vaatteita, ei halaa, ei koskettele, ei hyväile. ei sitä ja tätä ja tuota .. on silti mahdollista tavata nainen ja itse asiassa naisia, jotka todellakaan eivät halua koskettelua, eivät halua kuulla miehen epävarmuutta, eivät surua, eivät huolia, tuhahtavat ihailulle, työntävät koskettavan käden pois ja tahtovat olla itsenäisiä, itseriittoisia .. itsesiittoisiakin?
mies ei puhu, ei pussaa, ei kiitä, ei kehu eikä ihan oikeasti tee mitään noista mitä luettelit... Nyyh. Meitä molempia, miehiä ja naisia on monenlaisia ja jotenkin tuntuu, että monista naisista on tullut kovia ja niin, itseriittoisia (ei onneksi vielä sitä jälkimmäistä, kai).
Ei miesten tietenkään tarvi olla puolustusasemissa, eihän? Ja eihän mikään suhde saa olla sitä, että toinen sanelee keinot miten häntä miellytetään ja toinen sitten yrittää miellyttää.
Eikö se pitäisi olla niin, että minä tiedän mitä teen ja tiedän sen koska rakastan miestäni. Tiedän myöskin mitä haluan ja kerron sen miehelle. Ja mies tekee saman, kertoo toiveensa ja koska rakastaa minua, tahtoo olla hyvä. Ja tästä tulee se suhde. Tulikos tästä nyt mitään järkevää. No jotain tälläistä kuitenkin.
Toisellekin poskelle!
Onko mies muuttunut, sinunkin miehesi? Paljon seurusteluaikana jo voidaan oppia tästä kanssakäymisen taidosta, ja huomata puutteet. Molemmin puolin suhteessa tarvitaan loputonta ja huomatkaa, epäitsekästä, työtä yhteiseksi hyväksi. Avainsana on viestintä, sanoin ja elein ja teoin. Mikään ei ole itsestään selvää, ikinä suhde ei ole jotain, mikä kehittyy kumppaneista riippumatta. Se on sitä, millaiseksi kumppanit sen jaksavat tehdä, päivittäisellä epäitsekkäällä työllä, kysellen ja avoimesti itseään ilmaisten. Tämän läheisimmän edessä pitää jatkuvasti olla alasti - sisälsesti - eikä sen pitäisi olla niin vaikeaa, kun vaatteet osataan riisua estoitta. Vaan sisimmän avaaminen, oman heikkouden, oman itsekkyyden, oman vajavuuden, oman epävarmuuden tunnustamisen kynnys on KORKEA.
Pusu kaikille, jotka välittivät lukea loppuun.
ollaan muututtu. Jännä kuitenkin huomata, että ne mitkä miehessä oli seurusteluaikana ja vielä avioliiton alussakin huvittavia luonteenpiirteitä, ovat nyt niitä jotka suututtavat. Jos mies silloin kulki omia teitään, niin voi vain arvata miten on nyt.
Ei suhdetta yksi pidä pystyssä eikä sitä yhden tahdolla korjata, ei vaikka kuinka yrittää. Olisikohan yksin olemisen turhin muoto olla yksin suhteessa? Siinähän ei ole yksin eikä suhteessa.
Kyllähän tälläiset ongelmat tulee kuitenkin eteen yllättäin, eihän näitä osaa odottaa. Odotukset ovat aivan toisenlaiset, onneahan sitä toivoo eikä onnetonta avioliittoa. Ja tässä on hyvä tunnustaa; olen hyvin epävarma, en edes aina tiedä mitä ajatella.
Sitten miehen pitää päästä tutkimaan sitä yhtä paikkaa niin että menee mielenkiinto (liiallinen) ja huomaa että muutakin tutkittavaa löytyy. Sille vaan suurennuslasi käteen ja käsky tutkia kunnolla kun on niin kiintoisaa ;)
Onko mies aina ollut samanlainen?
Onko kosketukset, kehumiset ja lahjat loppuneet vai oletko saanut niitä koskaan?
Itse olen juuri kuvailemasi kaltainen mies, en koskaan kehu ketään, lahjojen ostaminen on lievästi ilmaistuna vastenmielistä.
Esileikin osaan mielestäni paremmin kuin kuvailit, mutta se muu koskettelu...
Missä olisin sellaista oppinut?
Enhän ole koskaan nähnyt tai kuullut kenenkään miehen osoittavan hellyyttä tai kehuvan ketään.
Terveisin M49
ihan alkuaikoina erilainen kosketuksen suhteen.. hali ja suukotteli päivän mittaan. Lahjoja ei ole koskaan ostanut ja peiton alla on mennyt aina suoraan asiaan. Pyynnöistäni huolimatta.
Nykyisin on pakko jollakin tavalla ostaa lahjoja, koska lapset tahtovat ostaa..kun meinasi siitä mutista, niin kysyin suoraan, että käytätkö lapset ostoksilla jos annan niille rahat mukaan.
No,ei ole sentään kehdannut mulla omia lahjojani maksattaa vaan on käynyt lasten kanssa ja lapset sitten valitsevat mulle, mitä tahtovat ostaa :)
Nyt sitten rupesin tuossa miettimään kun kirjoitit, että miten osaisit kun et ole mistään oppinut.. Voiko sitä oppia? Vai tuleeko se ihan luonnostaan niillä jotka itsekin siitä nauttivat..
Ja onhan näköjään naisia, jotka eivät pidä turhista kosketteluista ja kehuista, saatikka odota lahjoja.
Meilä on nyt vissiin vaan eri tarpeet isännän kanssa ja minä en vaan jaksa kaivata enään.. Onneksi lasten kanssa halaillaan ja kosketellaan paljon, mutta eihän se missään nimessä korvaa minulle sitä MIEHEN kosketusta..
haluaisin mutten saa. Olen mies eikä vaimoni minua juuri hellästi käsittele. Kun yritän, hän yleensä torjuu minut tai sitten vain riisuuntuu alasti ja käskee, että ei muuta kuin hoitoon siitä. Eli kyllä haluaisin hieman enemmän käydä ihoa läpi muttei onni kolahda meikäläiselle.
josta pitäisi puhua ennen avioliittoa. Mutta miten sitä olisi ymmärtänyt sen tehdä, itse ainakin ajattelin, että hellyys kuuluu avioliittoon ilman muuta. Mutta eihän se niin ole.
Jos tarpeet liitossa ovat ihan erilaiset, niin ei siitä yksinkertaisesti tule mitään. Jos keskustelujen jälkeen toinen ei edes ymmärrä mistä on kysymys, niin ei siinä paljon vaihtoehtoja ole. Minäkin ole tälläisen kovakouraisen miehen vaimo, koskaan en ole lahjoja tai kehumista saanut, päinvastoin. Touhut on touhuttu kylmiltään ja tietäähän sen miten siinä kävi, seksi loppui.
Eli onhan meitä muitakin.
Ero ei tietenkään ole meillä enää kaukana ja kyllä, ehdottomasti varon tulevaisuudessa näitä suoran toiminnan miehiä.
Täässäpä kiteytit pohjimmaiset mietteeni..
Mutta kun lapsia on, niin se ero ei ole niin äkkiä tehty juttu.
Enkä voi kyllä syyttää itseäni, ettenkö olisi yrittänyt. Monta vuotta on nämä asiat hiertäneet.
Mutta kyllä nyt alkaa jo usko loppua..
ja isompien lasten kanssa elämä helpottuu, usko pois. Voimia ja ennen kaikkea kärsivällisyyttä sinä tarvitset. Itse olen tarvinnut niitä jättiannoksina jo viisi vuotta, huh.
Elämä kuitenkin kantaa. Pidä järki mukana, älä sorru "halpoihin korvikkeisiin", huolehdi itsestäsi entistä paremmin, nauti elämästä ja lapsistasi. Etsi elämääsi sinua ilahduttavia pieniä asioita, jos et suuria vielä saa. Ole kiitollinen siitä, että sinulla on tunteita, surua, kaipausta, rakkasden nälkää. Ne kaikki voisivat peittyä katkeruuden alla ja silloin tilanne olisi ihan toinen.