Mikä tällaisen käytöksen takana? Oon varattu neitonen. Yks mies tai oikeastaan poika yritti pokata baarissa ja teki hirmu paljon mieli lähteä matkaan, mutten voinut kun on se oma avomieskin. No törmättiin sitten sattumalta muutamaa viikkoa myöhemmin uudelleen baarissa ja juteltiin hetki mukavia, mutta ei muuta. No siitä parin viikon päästä törmättiin kolmannen kerran ja mun ehdotuksesta sovittiin, että nähdään illan päätteeksi. Menin tän miehen luokse yöksi ja se oli aivan ihana, jutteli mukavia, oli hellä jne. No olin päättäny, että en nai sen kanssa, kiusasin vaan vaikka mieli olis tehny muutakin. Siitä taas parin viikon päästä otin tähän tyyppiin yhteyttä ja ehdotin tapaamista (en suoranaisesti seksin harrastamista). Mies suostui innolla ja sitten naitiinkin oikein kunnolla tän tyypin luona. Aamulla mies pyysi mun numeroa, mutta en viittiny antaa ku asun kuitenki toisen kanssa. No mies kuitenki laitteli mulle sitte muuta kautta viestiä, että vois vielä nähdä ja nähtiinkin pari kertaa. Sitten kun yks yö oltiin pantu baarireissun (ei yhteisen) päätteeksi, niin mies alkoikin haukkua minua, kuinka hirvee ihminen oon ja että ei haluu nähdä minua enää ikinä ja ollaan molemmat hirveitä hyväksi käyttäjiä jne. Loukkaannun tästä tietysti ja lähdin menemään. Sovittiin, ettei nähdä enää. Sitten meni reilu kuukausi ja mies otti yhteyttä ja ehdotti seksiä. Kertoi samalla, että mikään muu minua ei hänessä kiinnosta. No sitten nähtiin ja pantiin ja oli mukavaa. Viikon päästä ehdotin uusintaa, niin mies ilmoittaakin, että oon varmaan huomannu, että häntä ei kiinnosta.
Tää mies pisti humalan piikkiin ton koko homman vaikka puolilla kerroista oltiin selvinpäin ja tapaamiset sovittiin aina selvinpäin. Onko oikeesti niin, että jotkut miehet ei pysty humalassa kontrolloimaan lainkaan seksuaalisia halujaan ja sitten seuraavana aamuna potevat hirveitä tunnontuskia tästä? En ymmärrä. Ja onko miehille ehdoton nou nou, jos nainen on varattu? Oon kuitenkin tämmönen ihan simpsakka 25-vee neitokainen. Tää on ainoo kerta ku oon pettäny, ni en oikein tiedä miten tällasiin tapauksiin suhtaudutaan. Valaiskaa asiaa miehet!
Tää mies pisti humalan piikkiin ton koko homman vaikka puolilla kerroista oltiin selvinpäin ja tapaamiset sovittiin aina selvinpäin. Onko oikeesti niin, että jotkut miehet ei pysty humalassa kontrolloimaan lainkaan seksuaalisia halujaan ja sitten seuraavana aamuna potevat hirveitä tunnontuskia tästä? En ymmärrä. Ja onko miehille ehdoton nou nou, jos nainen on varattu? Oon kuitenkin tämmönen ihan simpsakka 25-vee neitokainen. Tää on ainoo kerta ku oon pettäny, ni en oikein tiedä miten tällasiin tapauksiin suhtaudutaan. Valaiskaa asiaa miehet!
Vastaukset 18
Vanhimmat
et saa muuta kuin hankaluuksia itsellesi.
Tarinasi mukaan oli jo ihme, ettei kaveri raiskannut sinua ja päässyt lehteen, jotta olisit saanut kertoa surullisen tarinan, jossa sinut "pakotettiin" seksiin.
Miehetkin osaavat olla jonkin verran varovaisia kaikkien "bitchien" kanssa....
Ne aiheuttaa sen. TOisaalta tahtoo ja kaipaa mut sit kuitenki on asennoitunu siihen et ei saakaan mut kannattaa yrittää. jos sattuu saamaan niin se ei oo miehen vika...
Mies oletti että hänellä on saumat vaan yhteen kertaan. ALkuun se on jännittävää, seikkailua. Jossain vaiheessa ku himot laantuu ja tarpeet on tyydytetty alkaa miehen omatuntoa kolkuttaa. Tuollaisessa tapauksessa himot ja omatunto käy kamppailua. Himo voittaa ku se on tarpeeks vahva. Muuten omatunto on niskan päällä...
Mies käy moraalista kamppailua itsensä kanssa. Se tietää tekeväsä väärin mut ei pysty vastustamaan kiusausta.
No tuo oli kyllä aivan kuin tän miehen suusta. Hienoa, että miehet tuntee tällaista lojaalisuutta toisiaan kohtaan. Nämä varattujen miesten kanssa vehtaavat naiset kun tuntuvat usein vain haukkuvan panokavereidensa vaimoja/tyttöystäviä. Miehet ei taida tämänkaltaista mollaamista harrastaa...
No mutta mitenköhän kauan menee, että tällä miehellä taas himo voittaa omatunnon? Voisin vihjata taas tapaamista. Uutta rakastajaa en halua hankkia, haluaisin tältä mieheltä vielä..
niin monesta tekijästä. Jos sillä menee hyvin muuten, ja naisia bongaa sieltä sun täältä niin se kestää pidempäänki... Mut jos se ei oo mikään naisten mies eikä hommaa itelleen aktiivisesti seuraa niin varmaan reilu viis viikkoa alkaa kysymään jo luonnetta.
Se on kuitenki aika kaks teränen miekka. TOisaalta omat tarpeet ois helppo tyydyttää tuossa jutussa, mut taas moraaliset arvot ottaa itseensä... Sie voisit varovasti kysellä kuulumisia aina sillon tällön. Sit ku se ei vastaa pelkästään tiuskimalla tai oo äksynä niin sillon voi olla aika tehdä uus lähestyminen. Tähän tietty vaikuttaa sen muu sosiaalinen elämä. Jos se ihastuu, niin sen järjestäminen muuttuu vaikeeks tai erittäin vaikeeks...
No ei kai tässä sitten auta kun odotella muutama viikko ja kysästä sitten uudestaan. Ehkä joku lauantaiyö olis otollisinta aikaa, mutta toisaalta itse naisin mieluummin selvinpäin. Tuo 5 vko taitaa olla aika hyvä veikkaus, koska tuo aika siinä viimeksi meni.
No en tiedä millanen naisten mies tää tyyppi on. Ainakin ulkona käy paljon. Väitti tosin mulle, että ei harrasta semmosta mitä me yhdessä harrastettiin ja taidanpa uskoakin häntä. Toisaalta sanoi, että on ollut naisissa kun kyselin, mitä hän on puuhannut tuon edellisen "taukomme" aikana. No tiedäppä häntä. Luulen, että aika kiltti poika on ja just siks kai niin ihana. Mutta se on varma, että minuun hän ei enää tuu ihastumaan. Olenhan "turmeltunut nainen".
Jokohan voisin taas ottaa yhteyttä tähän miekkoseen, 5 viikkoa on kulunut edelliskerrasta. Eihän siinä mitään järkee oo, mutta mieli tekis... Pakit sieltä todennäköisesti tulee, mutta ehkä kestän sen.
muuta horolle kuuluu?
siinäpä se lyhykäisyydessään.
dismiss!
jos ei niin ihmisten käyttäytyminen käy yhä sairammaksi näköjään..Panemista ja naimista vaan ja pettämistä,minkälaiset arvot tuollaisella ihmisellä on?
"Onko oikeesti niin, että jotkut miehet ei pysty humalassa kontrolloimaan lainkaan seksuaalisia halujaan..."
...että kukaan ei pysty selvinpäin eikä kännissä kontrolloimaan seksuaalisia halujaan, mutta jokainen pystyy kontrolloimaan tekojaan, jos vain on riittävän hyvä syy ja/tai tahtoa löytyy.
"..seuraavana aamuna potevat hirveitä tunnontuskia tästä?"
Tuotahan se tuppaa aluksia olemaan, mutta kuten sanottua kaikeen tottuu ja tunnontuskiakaan ei tule enää sit myöhemmin.
Mitenkään tuomitsematta tai jeesustelematta, mutta eikö sun huoli pitäis tällä hetkellä kohdistua pikemminkin sun omaan mieheen ja teidän suhteeseenne kuin siihen kelpaatko jollekin kuka selkeästi haluaa sinusta vain seksiä...?
Noilla tarinoilla on useimmiten aika ikävä loppu. Vois olla ihan hyvä idea pysähtyä hetkeks miettimään onko tuo todella kumppanisi satuttamisen arvoista...
Pitäis ja enimmän aikaa kohdistuukin. Kamppailen ihan koko ajan itseni kanssa, että saisin päätettyä, etten enää haikaile tuon miehen perään. Tiedän erittäin hyvin, että tää mun toiminta on todella väärin, eikä siinä oo mukana järjen häivääkään. Ihmetyttää itseänikin, että miksi toikun tuossa miehessä, joka ei tosiaan halua mitään muuta kuin sitä seksiä. Tuntuu, että oon henkisesti palannut johonkin yläasteen ihastusjuttuihin. En ymmärrä itseäni, ei mitään järjellistä logiikkaa tässä touhussa.
nämä logiikalle perustukaan. Ihmiset toimii hölmösti mitä omituisemmista syistä ja usein se syy selviää itsellekin vasta "liian myöhään".
Sun kannattaa tosiaan tarkoin harkita mitä sulla on vaakakupissa. Pelkän ihastuksen takia ei kannata heittää suhdetta pois, jos suhde vain on pelastamisen arvoinen. Ihan jo itsesi takia kannattaa hiukan perääntyä ja yrittää kaivaa se järjen ääni jostain. Mieti mikä omassa suhteessasi on vialla, jotta annoit itsesi lähteä mukaan tuollaiseen, mitä elämästäsi puuttuu, huomiota, hellyyttä, jännitystä? Onko pettäminen ja valehtelu se suunta mihin haluat elämääsi viedä?
Itse tietty päätät miten tästä eteenpäin jatkat, mutta asiat pystyy korjaamaan niin kauan kuin on tahtoa. Tehtyä ei tietenkään saa tekemättömäksi, mutta sulla on mahdollisuus päättää mikä on se oikea tapa tästä eteenpäin. Yleensä oikea tapa selviää katsomalla itseään raa'an rehellisesti peilistä.
Saan tästä varmaan moralistin leiman otsikkooni, mut menköön...
On tavallaan käsittämätöntä se, kuinka monet varatuiksi lukeutuvat ns. "tyrkyttävät itseään".
Usein tuntuu olevan vallalla se, että kaikki kiinnostustaan osoittavat ovat varattuja.
Toisaalta tämä on hyvinkin ymmärrettävää - kaivataan vaihtelua siihen tavalliseen ja ehkä pientä jännitystä.
Onhan tosiasia kuitenkin se, ettei ihminen ole yksiaviollinen eläin, vaikka yhteiskunta ja kirkko siihen suuntaan ihmistä yrittääkin muokata.
Itse kuitenkin saadessani tietää naisen olevan varattu, pidän näppini siististi erossa hänestä.
Siinä tilanteessa toveruus tai ystävyys on toki mahdollista, mutta varattuihin en kajoa.
Sillä jos ajattelee asiaa yhtään pidemmälle, niin tilanteesta tulee mieleen se mahdollisuus, että saattaisi itse olla kohta kyseisen naisen kanssa kimpassa. Ja mitäs sitten?
Jos ko. nainen on ollut valmis jättämään edellisen kumppaninsa minun vuokseni, miksei hän tekisi samaa kohta myös minulle?
Ja yhden illan juttuihin en koske pitkällä tikullakaan.
Tosin jos nainen elää avoimessa suhteessa, jossa on sovittu pelisäännöistä ja siitä, että kummallakin on lupa tehdä mitä tykkää, niin sitten en vastusta varattuakaan.
Muussa tapauksessa hyvin paska temppu.
Ja känniin on turha vedota missään asiassa. Se ei ole mies eikä mikään, joka ei ota vastuuta sanomisistaan ja tekemisistään.
Moraali on hyvä asia silloin kun se toimii oman pään sisällä, mutta huono silloin kun sitä yritetään muille syöttää. Ja tässä liikun nyt harmaalla alueella.
Käännä osat toisinpäin ja mieti asiaa siltä kantilta. Sitten aseta itsesi oman miehesi asemaan ja kuvittele miehesi sinuksi. Mitä tuntemuksia herää?
minua jutussasi mietityttää on se, että aivan kuin olisi tämän miehen vika ainoastaan että petit omaa miestäsi. Kyllä olet itsekin aivan yhtä syyllinen kuin se mies, vaikka hän vetoaisi humalaan tai mihin tahansa.
Enkä moralisoi, itseänikin on kokeiltu saada pettämään ja olen ollut jopa ihastunut toiseen mutta puhuin mieheni kanssa asiasta rehellisesti ja avoimesti ja kun ihastukseni meni ohi olin erittäin onnellinen tekemääni päätökseen. Tajusin mitä olisin voinut menettää...
Ei ei ei, siis ei missään tapauksessa ole tuon toisen miehen vika, että olen pettänyt. Täysin oma vikani on, melkeimpä vois sanoa, että yllytin tuota miestä. Pohdiskelin tässä vaan tämän toisen miehen "mielenmaisemaa". Eli juuri sitä, että miksi hän kokee niin suurta syyllisyyttä vaikka minusta tämä kaikki on kokonaan mun syytä!