Kivat sulle taas kyyhkyläiseni Elma
Nyt on sitten painettu kunnan puuhamaalla hommia kuin eläimet muutama päivä. Kunnan metsäesimien on sellainen kyylä, jahtaa meidät tämän tästä pois kahvinuotiolta. Mutta ennen siltä tarmo loppuu kuin meiltä kahvinporot, heh. Se on sellainen kääpiö koko ukko, jotakin150 cm sulkahattu päässä. Sanoisin sivistyneesti, että 1:20 000 kokonsa puolesta. Se kun tulee meitä normittamaan, niin menen aina piruuksissani ihan sen eteen, (muistathan, että olen 188 cm pitkä) katson suoraan alas sitä silmät viirullaan, pelkää perkele mua. Lähtee muuten melko nopeasti palstan rajalle ja huutaa sieltä jatko-ohjeet.
Kävi meillä jo yksi onnettomuuskin, kun Veikolle tippui oksa päähän kaadettavasta puusta, teki ison kuhmun otsaan. Me tehtiin välittömästi tapaturmaselosta (tulee varmasti korvauksia) työsuojelupäällikölle. Tässä ote selosteesta; Veikolle tuli suuri mutti päähän, mitat korkeampi kuin tikkuaskin lyhyt sivu, aavistuksen pitkää sivua matalampi. Ruman punainen laelta, verinaarmuja.
No, Jarski kaatoi isoa kuusta ja tuuliko lie siihen napannut, mutta se kaatui hautausmaan aidan yli ja suoraan huoltorakennuksen katolle. Kaksi isoa oksaa läpäisi pellit ja meni suoraan sisällä olevan hautakaivurin tuulilasin läpi moottoritilaan. Aika pahannäköiseksi meni molemmat. Seurakunta vaati Jarskia korvaamaan vahingot, mutta mitäs turhia, rahaton mies. Pääsivät lopulta sopimukseen, että Jarski auttelee jumalanpalveluksissa jakamalla ohjelmia, rippikoulun läpiviennissä isosena ja leikkaa nurmikot koko kesän. Jarski olisi mennyt mielummin linnaan, mutta näin siinä vaan kävi.
Kun puhuin silloin aiemmin karhuvaarasta työmaalla, niin siitähän tuli ihan tosi. Palstan laidalla oli muurahaispesä tongitun levälleen ja isot marjapaskat oli vääntänyt viereen. Ollaan sen takia oltu muutama päivä ihan vaan nuotiolla, kaikeksi varoiksi. Tuli meinaan mieleen se tapaus kun King Kong raateli huonojalkaisia ja muuten liikuntarajoitteisia Lontoon kortteleissa. Se oli joko harmaakarhu-uros, tai sitten suurikokoinen supikoira. Kun aloittivat sen lahtaamisen, niin se kiipesi lopulta sen kellorakennuksen katolle (Pik Ben) ja sieltä saivat konekivääreillä sen pudottettua.
Joudutaan kantamaan katkotut rungot tien varteen , ihan järjetöntä touhua. Ruvettiin heti ideoimaan työkonetta, ja päädyttiin mopomönkijään. Veikon Solifferi pannaan voimanlähteeksi, siinä on tosi hyvät puristukset (huom: porattu viime talvena). Käytiin jo VR:n varikolta hakemassa yhdestä resiinasta akselit ja rautapyörät. Ne on nyt asennettu alustalle ja voimansiirto muutettiin variaattorivetoiseksi. Se menee tällä hetkellä vain suoraan eteenpäin, meidän pitää jotenkin ratkaista kääntömekanismi. Koeajossa Jarski ajoi noin 800 m, mutta oli pakko pysähtyä, kun tuli Kärsäjärven ranta vastaa. Ei saatu käännettyä sitä kotimatkalle muuten kuin traktorin avulla, vinssaamalla keula tulosuuntaan. Vaikuttaa ihan lupaavalta projektilta, kunhan saadaan kaikki probleemit ratkaistua. Mietittiin sitäkin, että laittaisko sen teloille, molemmille puolille moottorikelkan telastot. Yksi asia on varma, akseli ja rautapyörät kestää vaikka minkälaisessa maastossa.
Oli meillä taas repäisevät perjantaijuomingit urheilukentällä, vain hyviä muistoja ihan sinne puoleenyöhön asti. Nyt se tuotti sen, että me päätettiin tukea Jarskin seurakuntatyötä seuraavasti. No, aiheutetaan vähän hämminkiä sunnuntaina kirkossa. Kopautettiin Veikolle kirveenhamaralla toinenkin mutti otsaan. Nyt se on ihan manalan ukon näköinen. Veikko menee istumaan etupenkkiin ja aina kun väki nousee ylös, niin Veikko nousee mukana ja kääntää naamansa seurakuntaa kohti ja vetää silmänsä ihan viiruiksi, heh, sarvipäinen ukko. Voipi siellä alkaa melkoinen sorkan porina
Pidähän itsesi naisena Elmani
Terv: Einari, Metsäperän King Kong
Ps: meinasi ihan unohtua yksi asia. Tehtiin pajalla siitä nimismieheltä saadusta portista siihen sun uuteen satulaasi turvakaaret. Ja sitten ostin romikselta lantiovyön turvavyöksi. Joskus se pyörä voi olla vähän vikuri, esimerkiksi kun tulet baarikierrokselta. Yrittää heittää sinut selästä pois. Nyt pitäis pysyä hyvin kyydissä. Muistat vaan ottaa sen turvavyön irti kun menet vaikkapa kaupoille. Voivat katsoa muuten vähän pitkään kun pyörä roikottaa perässäsi lihatiskille. Jarska kirjoitti siihen satulan päälle valkoisella Miranolilla teksti; Päin persettä. On se huumori miehiä, Jarska.
Yllä oleva kirje liittyy muutama päivä aiemmin julkaistuun samannimiseen ”novellikokoelmaan”. Jos haluat tietää koko totuuden, niin taustat löytyy aiemmasta kirjeenvaihdosta.
Antiikkikauppias Lovejoy
East Anglia
Nousuveden aikaan
Nyt on sitten painettu kunnan puuhamaalla hommia kuin eläimet muutama päivä. Kunnan metsäesimien on sellainen kyylä, jahtaa meidät tämän tästä pois kahvinuotiolta. Mutta ennen siltä tarmo loppuu kuin meiltä kahvinporot, heh. Se on sellainen kääpiö koko ukko, jotakin150 cm sulkahattu päässä. Sanoisin sivistyneesti, että 1:20 000 kokonsa puolesta. Se kun tulee meitä normittamaan, niin menen aina piruuksissani ihan sen eteen, (muistathan, että olen 188 cm pitkä) katson suoraan alas sitä silmät viirullaan, pelkää perkele mua. Lähtee muuten melko nopeasti palstan rajalle ja huutaa sieltä jatko-ohjeet.
Kävi meillä jo yksi onnettomuuskin, kun Veikolle tippui oksa päähän kaadettavasta puusta, teki ison kuhmun otsaan. Me tehtiin välittömästi tapaturmaselosta (tulee varmasti korvauksia) työsuojelupäällikölle. Tässä ote selosteesta; Veikolle tuli suuri mutti päähän, mitat korkeampi kuin tikkuaskin lyhyt sivu, aavistuksen pitkää sivua matalampi. Ruman punainen laelta, verinaarmuja.
No, Jarski kaatoi isoa kuusta ja tuuliko lie siihen napannut, mutta se kaatui hautausmaan aidan yli ja suoraan huoltorakennuksen katolle. Kaksi isoa oksaa läpäisi pellit ja meni suoraan sisällä olevan hautakaivurin tuulilasin läpi moottoritilaan. Aika pahannäköiseksi meni molemmat. Seurakunta vaati Jarskia korvaamaan vahingot, mutta mitäs turhia, rahaton mies. Pääsivät lopulta sopimukseen, että Jarski auttelee jumalanpalveluksissa jakamalla ohjelmia, rippikoulun läpiviennissä isosena ja leikkaa nurmikot koko kesän. Jarski olisi mennyt mielummin linnaan, mutta näin siinä vaan kävi.
Kun puhuin silloin aiemmin karhuvaarasta työmaalla, niin siitähän tuli ihan tosi. Palstan laidalla oli muurahaispesä tongitun levälleen ja isot marjapaskat oli vääntänyt viereen. Ollaan sen takia oltu muutama päivä ihan vaan nuotiolla, kaikeksi varoiksi. Tuli meinaan mieleen se tapaus kun King Kong raateli huonojalkaisia ja muuten liikuntarajoitteisia Lontoon kortteleissa. Se oli joko harmaakarhu-uros, tai sitten suurikokoinen supikoira. Kun aloittivat sen lahtaamisen, niin se kiipesi lopulta sen kellorakennuksen katolle (Pik Ben) ja sieltä saivat konekivääreillä sen pudottettua.
Joudutaan kantamaan katkotut rungot tien varteen , ihan järjetöntä touhua. Ruvettiin heti ideoimaan työkonetta, ja päädyttiin mopomönkijään. Veikon Solifferi pannaan voimanlähteeksi, siinä on tosi hyvät puristukset (huom: porattu viime talvena). Käytiin jo VR:n varikolta hakemassa yhdestä resiinasta akselit ja rautapyörät. Ne on nyt asennettu alustalle ja voimansiirto muutettiin variaattorivetoiseksi. Se menee tällä hetkellä vain suoraan eteenpäin, meidän pitää jotenkin ratkaista kääntömekanismi. Koeajossa Jarski ajoi noin 800 m, mutta oli pakko pysähtyä, kun tuli Kärsäjärven ranta vastaa. Ei saatu käännettyä sitä kotimatkalle muuten kuin traktorin avulla, vinssaamalla keula tulosuuntaan. Vaikuttaa ihan lupaavalta projektilta, kunhan saadaan kaikki probleemit ratkaistua. Mietittiin sitäkin, että laittaisko sen teloille, molemmille puolille moottorikelkan telastot. Yksi asia on varma, akseli ja rautapyörät kestää vaikka minkälaisessa maastossa.
Oli meillä taas repäisevät perjantaijuomingit urheilukentällä, vain hyviä muistoja ihan sinne puoleenyöhön asti. Nyt se tuotti sen, että me päätettiin tukea Jarskin seurakuntatyötä seuraavasti. No, aiheutetaan vähän hämminkiä sunnuntaina kirkossa. Kopautettiin Veikolle kirveenhamaralla toinenkin mutti otsaan. Nyt se on ihan manalan ukon näköinen. Veikko menee istumaan etupenkkiin ja aina kun väki nousee ylös, niin Veikko nousee mukana ja kääntää naamansa seurakuntaa kohti ja vetää silmänsä ihan viiruiksi, heh, sarvipäinen ukko. Voipi siellä alkaa melkoinen sorkan porina
Pidähän itsesi naisena Elmani
Terv: Einari, Metsäperän King Kong
Ps: meinasi ihan unohtua yksi asia. Tehtiin pajalla siitä nimismieheltä saadusta portista siihen sun uuteen satulaasi turvakaaret. Ja sitten ostin romikselta lantiovyön turvavyöksi. Joskus se pyörä voi olla vähän vikuri, esimerkiksi kun tulet baarikierrokselta. Yrittää heittää sinut selästä pois. Nyt pitäis pysyä hyvin kyydissä. Muistat vaan ottaa sen turvavyön irti kun menet vaikkapa kaupoille. Voivat katsoa muuten vähän pitkään kun pyörä roikottaa perässäsi lihatiskille. Jarska kirjoitti siihen satulan päälle valkoisella Miranolilla teksti; Päin persettä. On se huumori miehiä, Jarska.
Yllä oleva kirje liittyy muutama päivä aiemmin julkaistuun samannimiseen ”novellikokoelmaan”. Jos haluat tietää koko totuuden, niin taustat löytyy aiemmasta kirjeenvaihdosta.
Antiikkikauppias Lovejoy
East Anglia
Nousuveden aikaan
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei vaan!
Kiirusta on minullakin pitänyt. Jouduin tässä tuolisepäksikin vaihteeksi. Minun tuolini nimittäin hajosi joku viikko sitten. Se on sellainen koululaistuoli, neljä jalkaa, joissa kaikissa pyörä alla. Tosi kätevä, pääsee tarvittaessa nopeasti huoneen nurkasta toiseen, kun vähän potkaisee vauhtia. No on kuitenkin sen verran heikkoa tekoa, että yksi niistä jalaksista meni poikki. Minulla ei todellakaan ole peukalo keskellä kämmentä, joten siinä ei kauan nokka tuhissut, kun liimasin sen jalan kiinni pikaliimalla. Ihan hyvin se kesti jo seuraavana päivänä, mutta sitten tulin marttojen saunaillasta ja olin nauttinut parit olvit, joten unohdin kokonaan, että siihen pitää istua varovaisesti... No löin koko toistasadan kilon botini siihen jakkaralle ja samassa löysin itseni selältään lattialta. Meinasin heittää sen tuolin pikaistuksissani olohuoneen ikkunasta pihalle, mutta sitten silmät sattuivat kallellaan olevaan pyykkitelineeseen ja laskin tuolin alas. No silloin illalla en vielä ryhtynyt tositoimiin, vaan vasta seuraavana päivänä paremmin iltapuolella, kun ne sepät vihdoin lopettivat sen taonnan pääni sisällä...
Minä en tosiaan ole mikään eilisen teeren tyttö, joten smirkelöin siitä entisestä pyykkitelineestä parit raudat irti ja hitsasin niistä tukiraudat niiden tuolinjalkojen alapuolelle. En varmaan ole kertonut sinulle, mutta minähän olen luokkahitsari, olen parit valtamerialukset ollut kasaamassa ennen kuin menin naimisiin ja muutin ukon perässä tänne sitiin. Ainut ongelma on pieni pääsulakekoko, jota tosin vähän olen itse suurentanut, mutta hitsaus aiheuttaa kuitenkin sellaisen diskomeiningin koko kulmakunnassa, ettei kovin usein viitsi hitsailla. Paitsi silloin kun ravintolassa ON diskoilta, silloin kaikki luulee, että se kuuluu asiaan ja naapurit syyttää sitä diskoa siitä, kun niiden valot vilkkuu ja sulakkeet paukkuu...
No tuolista tuli sata kertaa parempi kuin se oli uutenakaan ja nyt siihen uskaltaa istua koko painolla eikä vaan toisella kannikalla.
Olen tässä miettinyt, että pitäisköhän meidän lyödä viisaat päämme yhteen ja valjastaa molempien innovaatiokyky ja taidot hyötykäyttöön. Meillä näyttää olevan todella monenlaisia taitoja ja kykyjä. Mietipä olisiko siinä ideaa, että perustettais yhteinen firma?
Rakkaudella Elmasi