Olemme olleet asumuserossa mieheni kanssa nyt 5kk. Tunteita on vielä ja ero ollu vaikea. Sain tietää, että eksäni oli ollut sängyssä juuri parhaan ystävättäreni kanssa. Vaikka asia ei tavallaan enää minulle kuulukkaan, olen rikkirevitty ja tuntuu ettei arjen askareistakaan tule mitään. Miten minun pitää suhtautua asiaan, miten minuun tulee suhtautua eksääni ja ystävättäreeni nyt? Onko muilla kokemuksia ja miten tästä pääsee ylös ja eteenpäin? Miten vielä jaksaa?
Kiitos vastauksista.
Kiitos vastauksista.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Voimia sinulle. Selviät eteen päin ja annat anteeksi heille, jotka ovat "hölmöjä". Et ole heidän arvoinen. Aika parantaa haavat.
Elämässä aina selviää, yksi suunta on = eteen päin elämässä mennään. Elämällä on sulle vielä paljon annettavaa. Olet yhtä "ikävää" kokemusta rikkaampi. Yksi ovi kun sulkeutuu niin sulle avautuu monta uutta ovea!
Olen kokenut vastaavanlaista ja helppoa ei ole ollut, mutta olen edelleen olemassa ja elän! Elämä menee paremmin päivä päivältä. Olen vahvistunut.
Kaikella on tarkoituksensa. Täytyy muistaa, että olet paljon arvoinen, kaikki ihmiset eivät ole sinun arvoisiasi! Voi hyvin ja ole iloinen!
Ex-miehesi haluaa elää elämäänsä omalla tavallaan. Näytät tuntevan mustasukkaisuutta, koska ex:äsi on löytänyt uuden kumppanin.
Tunteesi on täysi normaaleja avioeron alkutaipaleella, mutta kiliseelta kuulostava aika parantaa on totta.
Koeta joka päivä saada arjen askareita tehtyä, se on hyväksi - auttaa etenpäin.
Pieni lenkki syysraikkaassa säässä tekee terää.
Ei ex-puolisosi pääse yhtään helpommalla, jos se yhtään lohduttaa - tunteet koettelee ennemmin tai myöhemmin.
petos! Aivan normaaliako on että paras ystävä menee tulevan ex-miehen kanssa? Onko normaalia tuntea mustasukkaisuutta? Ei se sitä ole, normi vitutus isolla V:llä kun kaveri panee tulevaa exäänsä. Jos oliskin joku muu jota kaveri panee niin ok. Kumppani, ja paskat. Vähän rajaa...
ympyrät.ex-vaimokin hellustelee puolitutun kanssa,itse katsellut vähän kauempaa.tuntuu hullulta alkaa jonkun perhetutun tai ex:n ystävän kanssa.tulee mieleen "kierrätys".kysy itseltäsi,onko semmonen tosi ystävä,kumminki hän olisi voinut olla naimatta,tietäen loukkaavansa sinun tunteita,erostakin noin vähän aikaa.
Mun ystävä olis kyllä entinen ystävä.Tosi Ystävät eivät tee toiselle noin. Mieshän oli jo muutenkin entinen...
Jos teillä ei ole yhteisiä lapsia, niin sinun ei tarvitse suhtautua eksääsi enää millään tavalla.
Normaalisti sääntönä on, että parhaan kaverin entistä partneria ei nusaista ennenkuin useamman vuoden karenssin jälkeen. Kun tätä ei ole noudatettu, niin voit sanoa bestiksellesikin hei hei.
Se tunnepuoli laimenee vuosien mittaan.
Meillä on lapsia....
harkintaajalla oltiin alkoivat suhteeseen. Paha shokki oli. Älä ota kumpaankaan mitään yhteyttä, vaikka mieli tekisi, tiedän kokemuksesta on vaikeaa, mutta pahempaa alkaa tappeleen kahden rakkaan kanssa. Olen kahden vuoden jälkeen jopa miettinyt totaalisesti muuttoa toiselle paikkakunnalle, niin kovaa tämä on. Jotenkin olen päässyt tästä pikkuhiljaa paremmalle puolelle, mutta aikaa vie varsinkin kun kaksi kamalaa asiaa yhtä aikaa, mies ja ystävä. Hae apua keskusteluun mielenterveystoimistosta, minä hain ja auttoi.
Olisi helpompaa, kun voisi vain kääntää katseensa pois, mutta kun meillä on lapsia, niin on pakko kohdata eksä silmästä silmään kun hän hakee lapsia luokseen. Lisäksi ystävättäreni asuu lähellä minua, joudun kohtaamaan häntä lähes päivittäin. Olen itsekin harkinnut muuttoa, mutta kun isommilla lapsilla on täällä kaikki...kaverit ja koulu. Yritin keskustella asiasta eksäni kanssa, mutta hän ei halua, eikä näe asiassa mitään ihmeellistä. En haluaisi riidellä, mutta tunteet ovat niin sekaisin että en tiedä miten käsittelisin tätä asiaa. Haluaisin vastauksia heiltä, että miksi ja eivätkö he ajatelleet miten pakka menee sekaisin kun loukataan ihmistä näin. En tiedä, mitä sanon tai teen kun kohtaan heitä..Kävelenkö vain pois?
Olen aina ollut peruspostiivinen ihminen, mutta nyt on jalat lähteneet alta ja on oikeasti fyysisiä tuntemuksia, tuntuu kuin sydän olisi oikeasti revitty irti rinnasta, itkettää ja kaikenlaiset ajatukset vellovat mielessä. Jopa kosto on käynyt mielessä, mutta pelkään että siitä seuraa lisää surua ja murhetta. En haluaisi kuitenkaan nöyrtyä asian edessä, vaan haluaisin että he tajuavat myös miten kovasti koskee. Olisi jaksettava eteenpäin, on asioita jotka on pakko tehdä, mutta tunnit kuluvat kuin sumussa ja takaraivossa pyörii vain tämä yksi asia. En jaksa lähteä kävelemään, haluisin vain hautautua peiton alle yksin ja herätä siihen että kaikki oli vain pahaa unta.
miltään. Vaikka kuinka raastaa ja vi...taa, niin älä anna niille sitä iloa, että näyttäsit kuin paljon ottaa päähän. Se on pirun vaikeeta, mutta yritä. Puhu exän kanssa vaan lapsista ja niistä käytännön jutuista, mistä on pakko puhuu. Jos heistä jompi kumpi ottaa heidän paneskelun puheeks, totea vaan että entäs sitte - erossahan tässä ollaan!
Tollanen "ystävä" ei oo todellakaan mikään ystävä..ettei eukko voinu oottaa edes harkinta-ajan päättymistä! Eikö nyt muka ketään muuta suurimpaan puutteeseen löytyny?!
Toivotan sulle voimia :) Aika paljon voi fiilikset muuttuu siinä vaiheessa kun teidän ero on selvä juttu harkinta-ajan jälkeen.
meilläkin lapsia ja arvaa vain sitä tuskaa kun vien lapsia ex-ystävättäreni luokse missä exäni nykyään asuu...se on niin väärin.
Eivät he ajatelleet yhtään mitään, vähiten sinua kun sänkyyn menivät ja se on kamalaa. Tiedän. Mutta et voi oikeastaan asialle mitään, kostoa en suosittele, vaikka mietin itsekkin sitä...olisi tullut kahta pahempi mieli, usko pois.
Minä myös olen ollut iloinen ihminen ja on vienyt 2 vuotta aikaa, että olen päässyt takaisin lähes normitilaan, mutta syvä haava on jäänyt, en luota keheenkään...
lapsilekkin tilanne on ollut outo, äidin paras ystävä onkin isin kanssa, saas nähdä mitä traumoja ja kieroutumia heille tästä aikuisina jää...he haluaisivat molemmat olla "kavereitani" mutta itse en pysty sellaiseen, en koskaan.
Voimia kovasti ja usko, olet ansainnut miljoonakertaa parempaa, itsetuntosi on saanut kamalan kolauksen, mutta kyllä se siitä. Yritä kaivaa positiivisia ajatuksia jostain, ole mahdollisimman vähän tekemisissä kummankin kanssa, tai pakkohan ei ole yhtään olla. Mikä olisi parempi. Lasten vuoksi se vaan on aina hankalampaa....Tsemppiä ja voimia!!!!
Sinun ystävättäresi on sitten toivottavasti myös exystävätär.Samoin kuin exmiehesi.He eivät merkitse sinulle mitään,muista se.He kuuluvat entiseen elämääsi,sinulle alkaa uusi parempi ja antoisampi aika.Usko pois,voitat kyllä nuo hylätyksi tulemisen tunteet.Anna itsellesi aikaa,älä vaivaa päätäsi mokomilla mitättömillä ihmisillä.Löydät ajan myötä ihmisen rinnallesi.Hän haluaa juuri sinut,sellaisena kuin olet.Älä nojaudu heti ensimmäiseen olkapäähän,anna aikaa itsellesi ensin tutustua itseesi.Sitten tulee uusi rakkaus.
Voimia sinulle!Kirjoita,puhu,itke,raivoa!Älä jää tuhkaan makaamaan niinkuin mun ex sanoi mulle:)
eläimellisiä, tunteettomia ihmisiä. Ex-mieheni päätti lähteä toiselle paikkakunnalle kahden viikon lomalle. Meni sitten kahden ystävättäreni kotiseudulle. Tuli loman loputtua kotiin. Seuraava kahden viikon loma-aika koitti. Ja taas matkaan. Lähdöstä kului muutama päivä ja postissa tuli minulle asiakirja, jossa mies haki avioeroa. Näin ihania ystävättäriä ei taida monella ollakaan. No onneksi nämä ihmiset ovat tänäpäivänä minun mielessäni kuolleita. En tule ikinä olemaan heidän kanssaan missään tekemisissä. En tarvitse niitä raukkoja mihinkään. Nyt pärjäilen jo melko hienosti. Asioilla on onneksi taipumus järjestyä.
oikeita käärmeitä on paljon. Minunkin mieheni lähti kesälomalle pariksi viikoksi. Toiselle paikkakunnalle, jossa ystävättäreni asui. Loma loppui, palasi kotiin. Mutta, kun seuraava lomajakso alkoi, sama toistui. Muutaman päivän kuluttua minulle saapui postissa asiakirja, mieheni haki avioeroa. Mies tuli töiden taas alettua kotiin. Aneli, saavansa asua kotona, niinkuin ei mitään olisi tapahtunut. En pystynyt kauaa enää kuuntelemaan niitä puheluita, joita ystävättäreltäni tuli useita päivässä. Lopulta sain hänet pois kodistani ja ymmärsin, että entinen hyvä ystävätär on kuollut minun elämästäni. Nyt on järjettömän hyvä olla ja ihana mies kuvioissa. Elämä on ihanaa.
Mene myös lääkäriin rohkeasti. Alkuvaiheessa itseäni ainakin auttoi. Voimia sinulle.
Asiallista olisi kunnioittaa avioliittoa kunnes virallinen ero on astunut voimaan.Sitten uusien suhteiden aika.Jos asiallisen eron jälkeen aikaisemmista tutuista uusi kumppani löytyy niin ok.Tosin paras ystävä ei oikein kuulosta kivalta. Mutta jos joku kaveripiiristä alkaa sen exän kanssa myöhemmin olemaan niin sen hyväksyn.Ottaen huomioon että ei ole ollut avioeroon kannustamassa ja rikkomassa liittoa.Ei siis syy avioeroon vaan osa avioeron jälkeistä elämää.Silloinhan syyt eroon ovat olleet ihan jotain muuta.Ja silloin ei varmaan olekaan väliä kenen kanssa se ex tai tai itse seurustelee.Joillekin voi tämäkin olla liikaa.Ajattelin vaan omalta kohdalta mitä hyväksyisin.Harkinta-aikahan on ihan avioliittoa ja asumuserokin.
Voin suositella sinulle, että käyt lääkärissä, jos sinulla on todella kriisin aiheuttamia fyysisiäkin vaivoja.
Minä olen aina ennen vastustanut "lääkkeillä itsensä turruttamista", mutta avioero sai minut niin rikki, että jouduin menemään lääkäriin hakemaan apua.
Sain masennuslääkkeet, joita söin puoli vuotta, sekä unilääkkeitä (sain nukuttua kokonaisia öitä, ilman unia), sekä rauhoittavia.
Unilääkkeet, sekä rauhoittavat olivat käytössä vain "shokkivaiheen" ajan ja koin ne todella tervetulleiksi.
Masennuslääkkeiden vaikutuksesta en tiedä, koska ei ole vertaiukohtaa ilman niitä, mutta en usko, että niistä ainakaan haittaa oli.
Nyt, kun erostamme on reilu vuosi, en enää tarvitse mitään lääkkeitä ja elämä näyttää joskus jopa elämisen arvoiselta. Ei aina, mutta joskus. Jaksan uskoa parempaan.:)
Haluaisin vielä hetken purkaa pahaa oloani, joka ei tunnu helpottavan. Kai tästä on lääkäriin lähdettävä, että pystyisi edes nukkumaan. En pysty olemaan öisin hiljaisuudessa, pidän tv:n auki, koska hiljaisuudessa kaikki ajatukset edelleen vellovat päässäni.
Enkä sitten osannut pitää suutani kiinni, paha olo on sen verran kauhea. Kun näin eksäni, kaikki kauheat sanat vain tulivat suustani ulos. Lupasin itselleni, että hillitsen itseni ja yritän käyttäytyä "arvokkaasti", mutta näin siinä sitten kävi. Viha oli niin voimakas. Eksäni ei edelleenkään ymmärrä miten minusta voisi tuntua pahalta tuo heidän touhunsa, vaan tuntuu ajattelevan kaiken olevan ihan normaalia.
Kunpa olisin osannut pysyä vaiti, mutta kaikenlainen kosto ja paha mieli tuntuu purkautuvan ulos. Onko tämä enää edes normaalia, olenko sekoamassa? Näin myös tämän ystävättäreni kävelevän tiellä..mieleni olisi tehnyt hyökätä hänen kimppuunsa, mutta sydäntä raastava tuska sai kyyneleet silmiini ja käänsin katseeni. Vähällä se kuitenkin oli. Nyt mietin sitäkin, olisiko minun pitänyt sanoa hänelle jotain, ja jos niin mitä. Päästinkö hänet nyt helpommalla ja annoin kuvan että hyväksyn tilanteen, saihan eksäkin kuulla mitä ajattelen.
Olen saanut sen kuvan, että he aikovat jatkaa touhujaan, se tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta ajatukselta. Miten he eivät ymmärrä? Kuinka saan heidät tajuamaan, että he ovat tehneet väärin ja miltä minusta tuntuu??
minulla kuitenkin avoero takana. Mies lämmitellyt eronnutta naista melkein naapurista, meillä kaksi lasta kuten tällä naisellakin. Minä myös nukun tv-auki, syön huonosti jne. Asumiskuviot ovat aivan sekaisin, lapset haluavat asua täällä, mutta minä en tahdo kestää ajaa joka v...n aamu töihin tuon naisen talon ohi ja yksin en haluaisi muuttaa. Asumme pienellä paikkakunnalla joten olisi pakko muuttaa muualle jollei pää kestä ja lapsille se olisi kova paikka. Tällä hetkellä asun exmiehen omistamassa talossa hänen suostumuksellaan lasten vuoksi, yritän sinnitellä ainakin toistaiseksi, että tilanne lasten osalta rauhoittuisi. En tiedä sitten mikä olisi paras ratkaisu, voimat ei riitä edes pakkaamiseen, hätinä töissä pystyy käymään. Nainen myös minun tuttuni, että v...n kivaa.
Jos ystävättäresi on muhinoinut exäsi kanssa, hän ei ole ystäväsi. Välit poikki molempiin. Tulevaisuutta tuskin on moinen kokemuksen jälkeen.
laittaa välejä poikki, koska ex-mieheni seurustelee entisen parhaan ystäväni kanssa (vuoden salasuhde meidän avioliiton aikana) ja minun pitä lapsia viedä exälle joka toinen viikonloppu...siis paras entinen ystäväni on lastemme viikonloppuvanhempi. Arvaa että tuntuu kauhelta, laita siinä välit sitten poikki...ja ajattele miltä lapsista tuntuu? Yhtäkkiä isi asuukin äitin parhaan ystävän kanssa...
missään tekemisissä kumpaankaan.
Mulle kävi melkeen samoin,mun hyvä asiakas muhinoi vuoden verran ukkoni kanssa,kunnes narahtivat,eron hain seuraavana päivänä ja nakkasin ukon pihalle.
Juristit hoiti osituksen,onnex lapset oli jo 16 ja 18 vuotiaita lukiolaisii,koulutin lapset,tein töitä kuin hullu,sekä biletin, kunnes löysin sielunpuolikkaani kaksi vuotta takaisin ,ja olen avioitumassa hänen kanssa.Erosta 4,5 vuotta.
Kyllä sinä siitä selviit,katse tulevaan,kun yksi ovi sulkeutuu,toinen avautuu...tämä voi olla sullekin uuden alku.
murehdi, mutta kun lapset tapaa isäänsä niin mun on niitä molempaa mulkvistia nähtävä. Ja arvaa että ne kaks nauttii tilanteesta ja tää mun ex-ystäväni paijaa mun lasta niinku omaansa ja ilveilee mulle.
Mulla on kyllä omaa elämää (parempaa kuin saatoin kuvitellakaan,vaikken suhteessa olekaan) mutta tämä että nämä kaks paskiaista sekotti lapset välittömästi tähän soppaan mukaan...
Miehelläsi ja ystävättärelläsi on ilmeisesti ollut suhde jo pidempään. Hylkää molemmat, nosta nenä pystyyn ja ala haistella maailmaa. Sinulle on tarjolla vaikka mitä mahdollisuuksia, ex-miehesi nauttii vielä vähän aikaa, mutta kun jännitys loppuu, loppuu myös tämä suhde. Siinä vaiheessa sinulla on jo ihan omat ihanat pienet seikkailut menosaa, eikä se ex-mieskään loppujen lopuksi ollutkaan niin ihana, pettäjäluuseri, kohta yksinäinen. Älä luovuta,jatka elämää, et ole yksin. Tsemppiä !