Onko demokraattisella valtiolla oikeus kieltää totalitääriseen yhteiskuntajärjestelmään pyrkivä ja demokratian kumoava uskonto vai missä menee uskonnonvapauden raja?
http://aikapommi.wordpress.com/#_10
Islamilainen valtioteoria jakaa koko maailman kahteen vaikutuspiiriin: islamin alueeseen (Dar al-islam) ja sodan alueeseen (Dar al-harb). Sana islam merkitsee “alistumista” ja muslimi “alistuvaa”, ja niinpä islamin alue käsittää ne kansakunnat, jotka ovat alistuneet islamilaisen vallan alle, mikä tarkoittaa sitä, että näissä yhteiskunnissa vallitsee shari’a-laki. Koko muun maailman, joka ei ole hyväksynyt shari’a-lakia ja joka ei näin ollen ole alistumisen tilassa, katsotaan olevan kapina- tai sotatilassa Allahin tahtoa vastaan. Dar al-islamin velvollisuutena on käydä sotaa Dar al-harbia vastaan aina siihen asti, kunnes kaikki kansakunnat alistuvat Allahin tahtoon ja hyväksyvät shari’an. Kuten Davis (Islam 101) toteaa: “Islam on paljon vähemmän henkilökohtainen usko kuin poliittinen ideologia, joka on perustavanlaatuisessa ja pysyvässä sotatilassa ei-islamilaisten sivilisaatioiden, kulttuurien ja yksilöiden kanssa.” Rauhan tila (Dar al-salam) uskotaan saavutettavan vasta sitten, kun koko maailma on täydellisesti alistunut Allahin lain alaisuuteen. Eräät muslimiteoreetikot, kuten muslimiveljeskunnan pääideologeihin kuulunut Sayyid Qutb (k. 1966), puhuvatkin islamista “rauhan uskontona” viitaten juuri tuohon islamin utopistiseen lopulliseen voittoon muusta ihmiskunnasta (Islam 2007, DVD). Mutta siihen asti kunnes tuo kaukainen tavoite on saavutettu, islamin maailma katsoo olevansa jatkuvassa, jo 1400 vuotta kestäneessä sotatilassa muun maailman kanssa:
Allah on komentanut meidät vaalimaan hänen uskontoaan ja käymään jihadia Hänen vihollisiaan vastaan. Koraanissa on hyvin paljon jakeita, jotka komentavat pyhään sotaan vääräuskoisia vastaan ja taistelemaan näitä vastaan, kunnes kaikki alistuvat yksin Allahille; niissä ilmaistaan selkeästi, että tämä on pakollista ja määrätty meille. (Islam Q&A:34830)
Taistelkaa heitä vastaan, kunnes epäjumalia ei enää palvota, vaan yksin Allahia (koko maailmassa), mutta jos he herkeävät (palvomasta muita Allahin lisäksi), tietää Allah, mitä he tekevät. (Koraani 8:39)
Hän (Allah) on lähettänyt lähettiläänsä (Muhammadin) tuomaan johdatuksen ja totuuden uskonnon (islamin) saattaakseen sen voittamaan kaikki muut uskonnot, vaikka se on vastoin vääräuskoisten (monijumalaisten, pakanoiden, epäjumalanpalvojien ja ateistien) tahtoa. (Koraani 9:33)
http://aikapommi.wordpress.com/#_10
Islamilainen valtioteoria jakaa koko maailman kahteen vaikutuspiiriin: islamin alueeseen (Dar al-islam) ja sodan alueeseen (Dar al-harb). Sana islam merkitsee “alistumista” ja muslimi “alistuvaa”, ja niinpä islamin alue käsittää ne kansakunnat, jotka ovat alistuneet islamilaisen vallan alle, mikä tarkoittaa sitä, että näissä yhteiskunnissa vallitsee shari’a-laki. Koko muun maailman, joka ei ole hyväksynyt shari’a-lakia ja joka ei näin ollen ole alistumisen tilassa, katsotaan olevan kapina- tai sotatilassa Allahin tahtoa vastaan. Dar al-islamin velvollisuutena on käydä sotaa Dar al-harbia vastaan aina siihen asti, kunnes kaikki kansakunnat alistuvat Allahin tahtoon ja hyväksyvät shari’an. Kuten Davis (Islam 101) toteaa: “Islam on paljon vähemmän henkilökohtainen usko kuin poliittinen ideologia, joka on perustavanlaatuisessa ja pysyvässä sotatilassa ei-islamilaisten sivilisaatioiden, kulttuurien ja yksilöiden kanssa.” Rauhan tila (Dar al-salam) uskotaan saavutettavan vasta sitten, kun koko maailma on täydellisesti alistunut Allahin lain alaisuuteen. Eräät muslimiteoreetikot, kuten muslimiveljeskunnan pääideologeihin kuulunut Sayyid Qutb (k. 1966), puhuvatkin islamista “rauhan uskontona” viitaten juuri tuohon islamin utopistiseen lopulliseen voittoon muusta ihmiskunnasta (Islam 2007, DVD). Mutta siihen asti kunnes tuo kaukainen tavoite on saavutettu, islamin maailma katsoo olevansa jatkuvassa, jo 1400 vuotta kestäneessä sotatilassa muun maailman kanssa:
Allah on komentanut meidät vaalimaan hänen uskontoaan ja käymään jihadia Hänen vihollisiaan vastaan. Koraanissa on hyvin paljon jakeita, jotka komentavat pyhään sotaan vääräuskoisia vastaan ja taistelemaan näitä vastaan, kunnes kaikki alistuvat yksin Allahille; niissä ilmaistaan selkeästi, että tämä on pakollista ja määrätty meille. (Islam Q&A:34830)
Taistelkaa heitä vastaan, kunnes epäjumalia ei enää palvota, vaan yksin Allahia (koko maailmassa), mutta jos he herkeävät (palvomasta muita Allahin lisäksi), tietää Allah, mitä he tekevät. (Koraani 8:39)
Hän (Allah) on lähettänyt lähettiläänsä (Muhammadin) tuomaan johdatuksen ja totuuden uskonnon (islamin) saattaakseen sen voittamaan kaikki muut uskonnot, vaikka se on vastoin vääräuskoisten (monijumalaisten, pakanoiden, epäjumalanpalvojien ja ateistien) tahtoa. (Koraani 9:33)
Vastaukset 11
Vanhimmat
mitä tuo rauhanuskonto tarkoittaa. Olenkin sitä kummastellut, kun se ei tunnu tänä päivänä oikein sitä olevan. Mutta se siis onkin tulevaisuuden näkymä. Utopia.
ykssilmäisiltä sivuilta.
Vihan lietsominen on tietenkin kaikkien etu, vai mitä?
...nuo minusta näyttivät enemmän. Ja olen mielestäni nähnyt monelaisia sivustoja puolesta ja vastaan.
Voisit laittaa linkkiä kriittisistä, mutta asiallisista islam-sivustoista jos tiedät.
Sivusto perustelee asiansa hyvin koraanilla, sen islamilaisella tulkintahistorialla ja paljolti muslimi-oppineiden oman suun kautta.
Vihan lietsomista en kannata, mutta en halua haudata päätäni hiekkaankaan. Montaa islamilaista valtiota en menis kehumaan kovin demokraattiseksi. Ja mitä uskonnollisempi valtio, sitä huonompi tilanne.
Tuo taqiyya-perinne tuo länsimaisen ns. maltillisen islamin aivan eri valoon. Käytännössä tulee paranidinen olo, että voiko koskaan luottaa mihinkään mitä islaminuskoinen sinulle kertoo.
http://aikapommi.wordpress.com/#_14
"Uskonnollisessa mielessä islamin eräs erikoisimmista ja kiehtovimmista piirteistä on taqiyya: uskonnollisesti sanktioitu valehtelu muslimien suojelemiseksi ja islamin edun ajamiseksi. Siinä missä teeskentely ja valehtelu ovat — tietyin varauksin[22] — periaatteessa kiellettyjä islamin yhteisön sisällä, muslimien yhteisön edellytetään harjoittavan näitä käytäntöjä suhteessa ei-muslimien yhteisöihin ja näiden edustajiin silloin, kun muslimit kokevat olevansa vaaran alaisia tai alakynnessä, mikä vastaa esim. länsimaissa tällä hetkellä oleskelevien muslimivähemmistöjen tilannetta (ks. Davis: Islam 101). Koraani (3:28 ja 16:106) antaa muslimeille täyden valtuutuksen valehdella tällaisissa tilanteissa:
Uskovat älkööt ottako uskottomia suojelijoikseen toisten uskovien sijasta. Joka näin tekee, on sanoutunut irti Allahista, paitsi jos pelkäätte heitä. (Koraani 3:28)
Joka luopuu uskostaan Allahiin — paitsi jos hänet pakotetaan siihen, vaikka hän on sydämessään mieltynyt uskoonsa — ja riemumielin valitsee epäuskon, saa Allahin vihan päälleen, ja häntä odottaa ankara rangaistus. (Koraani 16:106)
“Sunnalaisille taqiyya (teeskenteleminen) merkitsee sitä, että on toverillinen ja kohtelias ilman mitään tekopyhyyttä tai hännystelyä, kun on tarpeen olla ystävällinen ja sanoa asioita, joihin ei usko sellaisissa tapauksissa, kun muslimi pelkää elämänsä puolesta, mutta hänen sydämensä on kuitenkin levollinen ja uskovainen. (Islam Q&A: 21087)
"
...lasten ja lastenlasten tulevaisuus kun kattoo islamilaisten mielenosoitusta Lontoossa. Ei siis mitään länsimaista vihapropagandaa "rauhan uskontoa" kohtaan vaan uskovien omasta suusta kuultua todistusta. Ykskin hemmo vaatii Tanskan pommittamista ja hekumoi jo naisten sotasaaliiksi ottamisesta.
Suvaittaisiinko minkään muun tahon pitää tämmöisiä mielenosoituksia? Kysyn vaan? Minun mielestä tämmöseen pitäs ottaa länsimaissa tiukka ote. Kaikista rikoksista ja väkivaltaan yllyttämisestä menolippu sinne mistä ovat tulleetkin.
http://www.youtube.com/v/qoMeUcC_M20&rel=0
itse asiasta nyt ei kait saada riitaa oikein millään.
Mutta oletko pohtinut tämän meidän "demokratian" syvintä olemusta? Jos suomalaisilta kysyttäisiin, haluavatko he tänne somalialaisia mamuja, niin n. 95% sanoisi, etteivät...Kuinka niitä siis täällä kuitenkin on?
Onko demokratiamme siis vain kupla?
...vastauksena kysymykseen: "Onko demokratiamme siis vain kupla?"
Kyse on siitä, että humanitäärinen apu ja pakolaisten ja vainottujen auttaminen on yhteiskunnallisesti hyväksytty periaate. Sen käytäntö vaan tökkii.
Pitää vaan kysyä hyväksyisimmekö me Pol Potin kommunisteja tahi kansallisosialistisen puolueen vainottuja jäseniä pakolaisstatuksella ja humanismin nimissä Suomeen. Uskonto on myös ideologia, jolla on tietty asenne ja käytäntö muita ideologioita kohtaan.
Mutta uskontoja kohdellaan aivan erityisesti "paapomalla" koska ne koskettaa ihmisten erityisen "pyhiä" arvoja. Eikö kommunismi voi olla pyhä arvo ja proletariaatin diktatuuri ja vallankumouksen ajaminen samalla tavoin kuin islamin valta vääräuskoisten yli?
Ei Saudi-Arabia ota kristittyjä pakolaisia hoiviinsa LOL, hoitakoot muslimit pakolaisensa Ummansa keskuudessa, onhan niillä rahaa.
Miten tuollainen tosiaan voi olla mahdollista. Miten ne voi järjestää mielenosoituksen, jossa uhataan tappaa ihmisiä.
ruusuinen kuva kotoisesta demokratiastamme.
Minun on esim. aika vaikea ymmärtää, kuinka 5% kielivähemmistä voi pakottaa suuren enemmistön opiskelemaan omaa kieltään, kuinka heillä on omat korkeakoulukiintiönsä, jne.
Tai että suurelle puolueelle annettu ääni on 1,8x verrattuna pienen puolueen ehdokkaalle annettuun ääneen.
Puhumattakaan siitä, kuinka tasavertaisesti näitä vaalikampanjoita tässä maassa rahoitetaan.
Mutta aivan samaa mieltä noista uskonnoista. Samanlaisia aatteita tietenkin lähtökohtaisesti kuin poliittiset ideologiatkin. Vielä hullumpia vain:/
... aina löytyy. Ei minulla niin ruusuinen kuva ole. Mutta pitää korjata sieltä mikä on pielessä. Se vaan on demokratian vaje ja vahvuus, se kompromissien teko. Kenelläkään ei liene lopullista totuutta, niin pittää varovaisesti korjailla ettei mennä ojasta allikkoon.
Ei taida olla demokratian tilalle parempaa tarjolla, niin ei ruveta purkamaan enneku on peruskorjauksen piirrustukset valmiita.
että uskonto on aina alisteinen virallisille yhteisille pelisäännöille, eli laille. Kaikkien parhaaksi tarkoitetut yhteiset pelisäännöt pitäisi pyrkiä määräämään järjellä, vaikka järki onkin tunteiden pyöriteltävissä. Uskonto on enemmän tunteen, kuin järjen aluetta. Siksi uskonto ei ole hyvä isäntä, silti joskus hyvä palvelja. Demokratian pitäisi ottaa huomioon mahdollisimman monen ihmisen ja ihmisryhmän edut. Uskonnot eivät edes tavoittele eri tavalla ajattelevien ihmisten tai ihmisryhmien oikeuksien tasa-arvoista turvaamista, usein kai päinvastoin. Sen takia uskonto ei sovellu demokraattiseen päätöksenteon lähtökohdaksi.
Kansainvälisellä tasolla ajateltuna kaikki uskonnot ovat yhtä arvelluttavaa tunteenpaloa, vaikka joistakin uskonnosta ei aiheudu yhtä paljon harmia kuin jostain toisesta. Koko maailman ja jokaisen ihmisten tarpeita ja etua ei tietenkään pystytä koskaan täysin huomioonottamaan. Pitää kumminkin yrittää parhaita mahdollisia ratkaisuja. Tulosta ei synny pelkällä hurmoksellisella tosiasiat sivuuttavalla rakkaudentunteella tai raivokkaalla vihalla vääräuskoisia kohtaan. Tervettä järkeä tarvitaan, jos vaan löytyy, ja uskovatkin pitäisi saada kunnioittamaan lakeja, ihmisoikeuksia ja kansainvälisiä sopimuksia, ja tekemään niiden puitteissa myönnytyksiä. Eihän kukaan saa aina just omaa tahtoaan läpi. Se on sitä ihmisenä kasvamista, mikä on tosi työlästä sellaiselle, joka on ainoassa oikeassa uskossa.
Tämän ajatuskulun pohjalta pystyn ymmärtämään Mirkan ajatusta, että uskonnot pitäisi kieltää lailla, mutta tarkentaisin sitä siten, että yhteistyökyvyttömät ja ihmisille haittaa aiheuttavat uskonnot pitäisi kieltää lailla. Menee niin vaikeeksi, että ehkä pitäisi tosiaankin harkita täyskieltoa.